Kvinnorna på stranden 2009, Gummerus 2012, 354s.
"Sanojen mahti on suurempi kuin useimmat ymmärtävät."
Alsterdal on ruotsalainen mm. kustannustoimittajana toimiva naiskirjailija, joka on toimittanut kaikki Liza Marklundin romaanit. Marklund mainostaakin kirjaa kannessa "huippuluokan kansainvälisenä trillerinä". Teosta on kuvailtu Expressenissä sanoin "parasta Henning Mankell-luokkaa". Onko käsissäni tökeröstä nimisuomennoksesta ja tylsähköstä kannesta huolimatta syksyn kirjallinen Tapaus vaiko vain ylimainostettua huttua?
Teos kertoo kolmen naisen tarinan. On hupsun naiivi Teresa, jonka isä on vienyt Ruotsista lomamatkalle tuuliseen Tarifaan. On salaperäinen, laittomana pakolaisena Espanjaan rantautunut Mary. On lavastajana toimiva rautanainen Ally, ehdottoman kovaksikeitetty mimmi, jonka sydämen kuitenkin Patrick-niminen mies on onnistunut nappaamaan ja avioon viemään.
"Sitten olin oppinut sulkemaan hänet ulkopuolelle, keskittymään omaan kuvaruutuuni ja olemaan ajattelematta seksiä heti kun hän tuli lähelle, että tunsin hänen liikkeensä tuulahduksen, hänen hajunsa: villaa, oliivisaippuaa ja mietoa partavettä. Sitä kai sanotaan arjeksi."
Pahaksi onneksi teoksen alussa Patrick katoaa. Allyn viimeinen havainto miehestä on puhelinsoitto Pariisista, jossa toimittaja Patrick metsästi epämääräistä juttua ihmiskaupasta. Prostituutiosta ei tällä kertaa ole kyse, vaan poliitikoista, jotka pyrkivät hyötymään toisen hädästä. Tämän päivän orjakaupasta, jossa turvapaikanhakijat saapuvat laittomasti maahan ja päätyvät raatamaan lopun elämäänsä ilmaiseksi rikkaiden pussiin. Tapaus on kimurantti ja Allyllä melkoinen työ jäljittää miehensä reittejä. Mitäpä sitä kuitenkaan ei rakkaansa eteen tekisi...
Käsissäni on tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä antava napakka trilleri tärkeästä aiheesta. Kuitenkin romaani oli minulle yhtä valju kuin kantensa. Teoksesta puuttui varsinainen imu, syvyys, henki. Ally oli henkilönä epämiellyttävän tunteeton, vaikka kyseessä oli hyvänen aika hänen oma miehensä. Ja toisaalta Mary, jonka tarina teoksen aloittaa, jäi aivan liian vähälle huomiolle. Hänen elämästä minä olisin halunnut lukea. Virheellisesti kuvittelin, että kirjassa olisi enemmän kerrottu hänestä ja Teresasta. Heidät feidattiin kuitenkin kuin savuksi ilmaan. Koin myös etten saanut tarpeeksi tarttumapintaa tarinaan. Poliittiset kuviot nostettiin pienen ihmisen kokeman karmeuden yli, ja siksi kirja jäi minulle vain yhdeksi uutuustarinaksi, joka tuli luettua mutta joka pian painunee unholaan. No, näitä on välillä luettava, jotta helmetkin erottuisivat kirkkaina joukosta!
Ja hei, ihan varmasti tämäkin faninsa löytää (minä en löytänyt tästä vielä muita blogimerkintöjä, jos niitä on ja haluatte linkitystä, otan mieluusti tietoa vastaan :)!
Aivan tosi, että helmet eivät erotu, jos ei ole näitä välikirjoja. Minusta on vain tullut niin itsekäs, ehkä uupunut, että en jaksa enää lukea kirjaa, joka ei imaise minua mukaansa. On niitä pakkotervanjuonteja ollut minulle jo ihan riittämiin, mutta kaikkia en ole edes blogiini pystynyt tuomaan. Hyvä kun sinä jaksat/viitsit.
VastaaPoistaEi tunnu minunkaan kirjalta...
Minulla on tämä kirja VIELÄKIN kesken! Luen tätä jo toista viikkoa, varmasti siitä syystä, että olen melko samaa mieltä kanssasi. No, tänään ehkä saan kirjan luettua loppuun.
VastaaPoistaLeena, tästä postauksesta jäi puuttumaan mainita kirjan alusta. Se oli kuitenkin melko vetävä! Elättelin toiveita, että tarina saisi uusia koskettavampia käänteitä aina puoliväliin saakka ja sen jälkeen en enää viitsinyt jättää kesken, kun toivo oli hiipunut... Älä suotta tuhlaa aikaasi mokoman kanssa :)
VastaaPoistaTuulia, ei mitään ihme, että on lukemisessa kestänyt. Väkinäistä oli. Harmi sinällään, koska aiheesta olisi saanut mehevän tarinan oikeilla näkökulmilla. Odotan arviotasi!
Annika, en todellakaan, sillä olen alkanut vahvasti torjua kirjoja, jotka eivät kiinnosta;-)
VastaaPoistaSinulle on tunnustus blogissani.
♥
Huh, nyt sain kirjan loppuun ja kirjoitettuakin siitä. Harmi, että kirja oli jonkunmoinen pettymys, odotin paljon parempaa! Allekirjoitan tuon, että syvyys puuttui ja henkilöt eivät olleet kovinkaan onnistuneita!
VastaaPoistaTuulia, nimenomaan. Kirjaa vaivasi pinnallisuus ja se oli jotenkin asiakirjamainen... Blaah.
VastaaPoista