sunnuntaina, elokuuta 12, 2012

Anna Jansson; Murhan alkemia


 


Alkemins eviga eld  2011, Gummerus Kustannus Oy 2012, 334s.

Minulla on kaksijakoinen suhde Janssoniin. Useimmat hänen jännärinsä sijoittuvat keskivertodekkarilinjalle, mutta 2009 julkaistu Hylynryöstäjä taas nousi yhdeksi parhaimmista koskaan lukemistani jännäreistä. Sen tarjoama suljettu huone-kirjallisuus muistutti Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -romaania ja tarina pelotti aivan oikeasti. Samaa ei valitettavasti voi sanoa Murhan alkemiasta.

"Hän rakasti sinua, kaikki me rakastimme."
"Rakkaus synnyttää velkaa. Minä en pystynyt maksamaan."
"Maksoithan sinä", Tomas sanoi. "Maksoit hirvittävän hinnan."

Kaikkihan me muistamme Tomas Hartmanin. Hän on Maria Wernin ja kumppaneiden sympaattinen pomo, joka ei -yllätys- olekaan katkeroitunut ja alkoholiin kallellaan oleva perusruotsalainen poliisi, vaan kaikin puolin rehti ja reilu työnantaja. Mutta salaisuutensa hänelläkin on, ja tässä teoksessa paljastuu niin vaimo Mariannelle kuin lukijallekin uudenlainen kuva Tomasista. Teoksen alussa hänen setänsä, kuuluisa lasitaiteilija Justus Hartman katoaa sairaalasta ja vieläpä jalattomana. Toisaalla murhattuja taiteilijoita löytyy mitä kammottavimmilla tavoilla esille aseteltuina.

Jansson ei paljoa säästele, kun on kuvottavuudesta kyse. Toisalta, kun tarinassa ei ole kunnon imua, jäävät myös raakuudet jotenkin paperinukkemaisiksi. Kirjan teemoja ovat alkemian lisäksi pakkomielteinen rakkaus.

Tämä on jo kahdestoista Maria Wern -kirja ja minulle jäi sellainen mieli, että mahtaako Janssonilla olla nyt paukut lopussa. Päähenkilöiden väliset kemiat junnaavat paikoillaan ja mystiset juonenkäänteet vaikuttavat lievästi sanottuna epäuskottavilta. Lisäksi kepeä jutustelu ja huumori, joista olen Jansson kirjoissa nauttinut, jäävät melkein kokomaan puuttumaan. Mietin onko vika minussa vai ihanko oikeasti tässä romskussa, kun en päässyt kyytiin oikein yrittämälläkään. Se on Annan kunniaksi sanottava, että teoksen loppupuolella kierroksia nostettiin ihan kiitettävästi.

Jansson-fanien kannattaa murinoistani huolimatta antaa kirjalle mahdollisuus, koska ainakin Mariel Luetuista koki teoksen koukuttavaksi ja jännittäväksi.


4 kommenttia:

  1. Minusta myös tuo Hylynryöstäjä on ehkä paras Jansson. Murhan alkemiaa enkä sitä edellistä ole lukenut, mutta täytyyhän nekin lukaista, että pysyy kärryillä jo tutuksi tulleiden päähenkilöiden elämässä. Nehän alkavat niin elämään omaa elämäänsä. Mutta jotenkin epätasaisa laatua Janssonit ovat.

    VastaaPoista
  2. Nimenomaan epätasaisia ovat!

    Jos ei aseta odotuksia liian korkealle niin ihan perushyvä dekkari tämä on :) Ja tosiaan päähenkilöiden takia tätäkin sarjaa jaksaa seurata.

    VastaaPoista
  3. Kiitos sinulle arviosta. Mietin tämän ostamista kiinnostavan nimen takia, mutta taidan tyytyä lainaamaan kirjastosta. Janssonin pahin ongelma on tosiaan epätasaisuus. Parhaillaan koukuttaa, heikoimmillaan luvassa pannukakkua.

    VastaaPoista
  4. Dreamer's World, sanopa muuta! Jansson on epätasainen. Minusta tuntuu, että hyvästelen kirjailijan toistaiseksi, olin niin pettynyt tähän teokseen! Ruotsista tulee rutkasti paljon parempaakin jännitystä :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥