Gummerus Kustannus Oy 2012
- Te surun sisaret, er Filosofo huokaisi.
- Mi scusi? Arianna kysyi ja mietti, oliko kuullut oikein.
- Tarkoitan Pyhän Sisaruuden myyttiä. Sen mukaan kukaan surun sisarista ei saa nousta toisten yläpuolelle. Nainen on naiselle susi, ainakin, jos joku yrittää rikkoa vaatimattomuuden kahleen. Eivät miehet ole naisten pahimpia kampittajia, vaan te naiset itse.
Vera Vala, meille "blogistanialaisille" tuttu nimi, avaa uuden kansainvälisilläkin markkinoilla varmasti huomiota saavan dekkarisarjan, jonka päähenkilönä toimii italialainen Arianna de Bellis. Linkkinä kotimaahamme, hänen äitinsä on suomalainen. Arianna on jäänyt leskeksi ja kolme vuotta hänen elämästään on jäänyt hämärän peittoon. Lääkkeeksi sydänsuruun kaunotar toimii yksityisetsivänä, joka saakin pian toimeksiannon Luciano nimiseltä komistukselta. Luciano asuu pienessä, sisäänpäinlämpiävässä mutta ihanan idyllisessä Tolfassa. Kuinka ollakaan, Arianna omistaa kylästä kesäasunnon ja tarttuu tilaisuuteen löytää nuoren niin ikään kauniin Lilyn murhaaja. Merkit osoittavat huutomerkkien tavoin hotellinomistajan ja samalla Lucianon omaan perheeseen, joka ei ollut ollenkaan ihastunut uuteen miniään. Päinvastoin. Naisten välinen kyräily ja kateus kuulostaa surullisen tutulta, eikä kirjan miehilläkään aivan puhtaat jauhot pusseissa ole...
Henkilöhahmojen kliseisyys naisen kipeistä häntäheikeistä Ariannan homoystävään ja kollegaan Angeloon tuntui paikoin hiukan häiritsevältä. Toisaalta, Kuolema sypressin varjossa on kirja, jonka tarkoitus lienee enemmänkin viihdyttää kuin kovin syvällistä sanomaa levittää. Teos flirttailee lukijalle avoimesti kauniiden ihmisten, maisemien ja tuoksujen kautta. Aurinko paahtaa ja läikehtii meren pinnalla, vaikka pinnan alla muhii synkkiä salaisuuksia. Jasmiini tuoksuu ja kolibria muistuttavat lintuset stimuloivat aisteja. Loppuratkaisun valitettavasti arvasin ennalta, mutta kirjassa on niin paljon ratkaisua vaille jääneitä koukkuja, että seuraavaa osaa ei voi kuin odottaa.
Suomen kesä oli tänä vuonna sen verran kalsea ja lyhyt, että Valan parissa meillä jokaisella on mahdollisuus sukeltaa takaisin lämpöön ja arjen luksukseen. Sellainen olo minulle romaanista jäi.
Kirjan on ehtinyt tutustua ainakin Kirsi
Tuo italialainen tunnelma kuulostaa kyllä houkuttelevalta. En alunperin ollut ajatellut lukea tätä, mutta alkoi kyllä kiinnostaa. Ihana kansi!
VastaaPoistaNiin sehän arviosta jäi pois; ajattelin nimittäin että pitää erikseen mainita tuo kansi! Aivan upea :) Lue ihmeessä, ainakin välipalana tämä on mainio.
VastaaPoistaRachelle, en lue nyt mitään tästä ennen kuin olen lukenut omani, johon ehdin vasta sunnuntaina, siis aloittamaan. Kirjavälitys oli möhlinyt kirjan tulon ja se viivästyi.
VastaaPoistaSamaa mieltä kuin Tuulia eli ihana kansi.
Leena, laitan sulle mailia!
VastaaPoistaSiis minä en arvannut ratkaisua ja tykkään Angelosta;-)
VastaaPoistaKirjan parissa viihtyy ja minusta kirjan yksi funktio on viihdyttää, mutta kyllä tästä esikoisesta jo huomaa, että Veralla on kovempaakin sanottavaa. Odottakaamme!
Ehdottomasti odotellaan!
VastaaPoistaTällaisia selkeästi viihdyttäviä teoksia on ihana lukea aina välillä. Ei kaikkien romaanien tarvitse ryppyotsailla :)