"Me elimme elämäämme päivästä toiseen. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut, elämässä on harvoin mitään ihmeellistä. Mutta arvelen, että olimme suhteellisen, hmm, onnellisia, vaikken mielelläni käytäkään niin hataria ja vaikeasti määriteltäviä käsitteitä."
Ihmeellinen on Bargumin kirja. Vaikeasti määriteltävän ihmeellinen. Minun on hyvin vaikea sanoiksi pukea teoksen tunnelmaa, sen arkisuutta ja sieltä jonnekin aivan toisiin sfääreihin nostavaa tarinaa. Jälleen kerran sanon, katsokaa ja ihmetelkää teoksen kantta. Uskomattoman kaunis, hyvin tähän tummasävyiseen romaaniin sopiva. Taivaalla on tähtiä, on siellä pieniä toivon pilkahduksia.
Olen ilmeisen huolimattomasti lukenut Syyspurjehduksen saamat blogisavut, sillä mielessäni sijoitin tarinan jonnekin kauas kotimaasta. Yllätyin, kun tajusin, että kirjailija onkin hämäävästä nimestään huolimatta suomenruotsalainen. Kartalta olen pudonnut ja kauas. Kun tutut maisemat alkoivat lainehtia ja läikehtiä, oli muutettava ennakkokäsityksiä. Myös siinä suhteessa, että lyhyt romaani ei voi kertoa tarpeeksi. Ehkä kirja olisi tavallaan käynyt puuduttavaksi, jos sivumäärä olisi ollut vaikkapa 300. Olen sen verran hitaastilämpiävää tyyppiä, etten yleensä pienoisromaaneihin pääse kunnolla sisälle lyhyen sivumäärän takia. Syyspurjehdus imaisi kuitenkin nopeasti taikapiiriinsä.
Kirja on kolmiodraama trillerimäisin piirtein. Moni blogivieras on tämän jo lukenut, joten en käy juonta sen tarkemmin tässä puimaan. On Olof ja Harald ja jo edesmennyt Elin, joka on ollut naimisissa molempien miesten kanssa, koskaan kummastakaan perinpohjin toipumatta. On meri, vene ja sen mukana tuomat maisemat ja tuoksut. Kuolemakin on, tosin hyvin salaperäisessä asussa. Mitä todella tapahtui? on vain yksi kysymyksistä, jonka tämä pienisuurikirja jättää.
"On jotain, mikä ylittää kaiken järjen, se jopa minunkin on myönnettävä: että kaksi ihmistä kohtaa. Että rakkautta on."
Purjehdukselle ovat lähteneet niin monet blogiystävät, etten nyt liitä mukaan linkkiluetteloa. Google antaa vastauksia, toisin kuin tämä kirja :)
Rachelle, jos joskus ehdit lukea Graham Greenen Jutun lopun, huomaat kohtaavasi samat teemat: kolmiodraama, katolisuus, ilmeinen itsemurha. Bargumilla oli mukana vain vielä mitä ilmeisemmin murha, mutta minulle ei auennut kuka surmasi kenet vai surmasiko?
VastaaPoistaSyyspurjehdus on upea! Muistan usein antaa tämän kirjan esimerkiksi tiivistämisen autuudesta.
Leena, huh, kun olin eilisiltana väsynyt... Jopa siinä määrin, etten jaksanut täällä käydä ja silloin on jo tosi kyseessä ;) Linkkiluettelon olin näemmä postauksesta unohtanut.
VastaaPoistaMutta tästä kirjasta. En minäkään ollut varma, mitä lopulta tapahtui ja jäi tapahtumatta. Kirja herätti enemmän kysymyksiä, kuin antoi vastauksia. Hm. Joskus ärsyynnyn moisesta mutta tässä se ei haitannut. Kirja oli tosiaan tiivis paketti isoja asioita.
Voisinhan minä sen Jutun lopun lukea jossain vaiheessa. Siitähän on elokuvakim tehty? Etten peräti olisi sitä nähnyt, mutta nyt en muista.
Toinen lapsista lähti kouluun, toisen laitan matkalle. Kaunista viikonalkua sinulle! <3