sunnuntaina, kesäkuuta 30, 2013

Sisko Istanmäki; Liian paksu perhoseksi



Teos ilmestyi ensi kerran Kirjayhtymä Oy:n kustantamana 1995, 214s. (omasta hyllystä)

Ihmiset lähtevät koteihinsa, niihin kylän taloihin, joiden ikkunat vielä kiiltelevät päivänvalossa. Kuinka monta savupiippua onkaan lakannut suitsemasta kipunoita taivaalle? Monta. Ja koulun ikkunoissa on nyt laudat. Lapset viedään taksiautolla kirkolle kouluun, eikä sen auton tarvitse olla edes kovin suuri.

Sisko Istanmäen Liian paksu perhoseksi on lepatellut ronskin viettelevästi lukulistallani jo pitkään. Eräällä varsin arkisella kirpparireissulla bongasin Tammen kustantaman pokkariversion teoksesta. Ennen Kafka rannalla -kimppalukua ajattelin ehtiä vielä tämän lukaista. Ehdinkin. Aloitin teoksen eilen, enkä malttanut illalla käydä nukkumaan ennen kuin sain tietää, miten Kaisun ja Ernin tarina tulisi päättymään.

Romaanin pohjalta tehtyjä filmatisointeja tai teatteriversioita en ole nähnyt, joten aivan tyhjältä pöydältä lähdettiin liikkeelle. Jo kansikuva on sen verran hersyvä, että olin ihan varma kirjaan rakastuvani. Hauska, surumielinen ja arkinen tämä romaani onkin. Ja kuitenkin, arjen kaaoksesta se piirtää esiin jotain ainutlaatuista

Avioliiton

Elämä kulkee kuin takkuinen naru. Sitä selvitellään ja selvitellään päivästä toiseen. Monia päiviä meneekin hyvin, mutta sitten tulee umpisolmu, joka pistää kummankin kärsivällisyyden koetukselle.

Rakkauden

- Mistä sellaisen näkee?
- Tehän olette niin kuin valokehän sisällä. Te säteilette, kun te olette kahden tiskin takana.
- Älä nyt, Kaisu oli nauranut. - Me, arkiset ihmiset.

Huumorin

- Toivottavasti filmi menee pilalle tai jotain, Kaisu sanoo myrtyneenä Ernille. - En tykkää että minua valokuvataan sian kanssa.
- Olenhan siinä minäkin, Erni sanoo.


Kirja on Kaisun tarina. Romuluisen ja isokokoisen naisen, joka omaa aikuisen miehen voimat ja (toisinaan) kaksivuotiaan kärsivällisyyden. Romaanin alussa Kaisu jättää taaksen kotipitäjänsä, muuttaa hiljalleen autioituvaan pohjanmaalaiseen kylään työskennelläkseen Ruutinojan Sekatavara-kaupassa. Eletään 60-lukua, ihmiset hakeutuvat Ruotsiin paremman elämän perässä. Mikä on kyläkaupan tulevaisuus, kun ostovoima kutistuu entisestään? Toisaalta kunta sijaitsee järvenrannalla ja mökkeilijät elättävät kauppaa ainakin kesäisin. Epäilyistään huolimatta Kaisu on nyt kuitenkin Ruutinojassa.Vaikka työpaikka vaikuttaa painajaismaiselta kärpäsineen ja torakoineen, on kauppiaalla ihmeen ihana ääni. Vaikka kauppiaan, Ernin, äiti ja sisko ovat oikeita verenhimoisia nillittäjiä, päättää Kaisu kuitenkin jäädä.

Mutta moneen kertaan roteva nainen tulee päätöstään katumaan.

Kirja on tietysti myös Ernin tarina. Laihan ja pienikokoisen miehen, joka kulkee tiukasti äitinsä ja sisarensa talutusnuorassa. Maksaa heidän laskunsa kaupan vähistä tuotoista. On heti paikalla auttamassa, kun vähänkin siihen suuntaan vihjaistaan. Ei osaa puolustaa vaimoaan näiden kahden ylemmyydentuntoisen edessä.

Ja näin ollen herättää lukijan harmin. Teosta lukiessa oikein kihisin kiukusta väärin kohdellun Kaisun puolesta. Toisaalta Kaisu ei ole mikään reppana, kaikkea muuta! Hän laittaa rähjäisen kaupan uusiin kuosiin, tappelee oikeuksistaan kuin mies. Mutta saako Kaisukaan kuriin Ernin hirviömäistä sukua?

Liian paksu perhoseksi on liikuttava aikalaiskuvaus 60-luvun kyläkaupan arjesta. Se on epätodennäköinen rakkaustarina kahden monin tavoin murjotun ihmisen välillä. Vaikka Kaisun ja Ernin avioelämä on kaikkea muuta kuin ruusuista, romaani suorastaan pursuaa iloa. Ja iloisen mielen kirja lopulta jättääkin.

Sympaattinen romaani, ihanaa, että tulin tämän viimein lukeneeksi!

Näin ovat tehneet myös (ja ainakin)
Kaisa,
Jonna,  
Noora

****

 - Näissä olosuhteissa sitä vasta taitoa tarvitaan. Yhtä narulla kävelemistä koko elämä, Kaisu oli sanonut.

16 kommenttia:

  1. Tämä kirja on kyllä helmi, sen tunnelma elää edelleen mielessäni vaikka kirjan lukemisesta on varmaan kymmenen vuotta aikaa. Minulla on tämä kirja Suomessa - saisinpa joskus kirjanikin muutettua tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ihan hämmästynyt, kun kommentoit Kaisalle pitäväsi tästä! Taas opin tuntemaan sua paremmin, ja uskaltauduin itsekin teokseen tarttumaan :) Tämän tyyppistä kirjallisuutta tulee vähemmän luettua joten yllätyin postiivisesti romaanin koukuttavuudesta. Oikea helmi tosiaan!

      Poista
  2. Oijoi!

    Minuakin raivostuttivat Kaisun kokemat vääryydet. Mutta onneksi Kaisu itse ei anna periksi, vaan pysyy elämänmyönteisenä. Ja miten ihana, ei-romanttinen rakkaustarina tämä onkaan vielä kaiken lisäksi!

    Ihanaa tosiaan, että luit! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, noora, epäromanttinen rakkaustarina on juuri oikea termi kirjaa kuvaamaan :)

      Olin todella tyytyväinen Kaisun hahmoon; hän oli sopivan inhimillinen, mutta ei missään nimessä ressukka! <3

      Poista
  3. Hienoa, että pystyit lukemaan ns. puhtaalta pöydältä, sillä minulla elokuvan näkeminen vaikutti ehkä liikaa. Olen kyllä tosi paljon tykännyt Istanmäen koko tuotannosta, ahmin ne kerran putkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, ei ihme, että kirjailija aiheutti ahmimisreaktion! Ehdottomasti täytyy lukea häneltä jotain muutakin. Ja nyt kun kirjaversio on koettu, uskallan katsoa myös leffan.

      Poista
  4. Minä olen nähnyt elokuvan ainakin kaksi kertaa, ja olen lukenut kirjankin joskus. Ihan hyvä tarina. Kaisu on vahva nainen sekä henkisesti että ruumillisesti! Pärjää minusta hyvin noille Ernin suvun 'syöjättärille'!

    Kiitos postauksesta, Annika, ja leppoisaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-mummo, ihan totta!

      Kuten nooralle kirjoitin, Kaisusta oli tehty mahtava hahmo. Inhimillinen, sympaattinen, elämäniloinen. Vähän kyllä Ernin selkärangattomuus raivostutti, mutta tarina oli silti valoisa :)

      Sitä samaa sinulle, Aili-mummo ♥

      Poista
  5. Sympaattinen kuvaa tätä romaania kyllä hienosti :) Muistan tästä vielä kaiken, vaikka on jo vuosia lukemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kirja osoitti oivasti sen, kuinka itse arjesta voi löytää helmen! Ihana romaani :)

      Poista
  6. Sama täällä, kirja on jäänyt lähtemättömästi mieleen, vaikka en lukiessa ehkä niin ajatellutkaan. Elokuvastakin pidin. Ihania nuo lainaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tykästyin varsinkin tuohon viimeiseen lainaukseen :)

      Kirjan hienouden tajuaa tosiaan vasta jälkikäteen.

      Poista
  7. Minusta tästä on tehty elokuva tai näytelmäkin...Olen usein ajatellut, että 'tässä kirja, joka pitäisi lukea...'

    (Ihanaa: Sade, sade, sade...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan tehty niin näytelmä kuin leffakin, mutta itse en ole niihin tutustunut - vielä. Lue ihmeessä jos vastaan tulee. Siihen menee yksi ilta, mutta jälkitunnelmissakin vielä hymyilyttää.

      Todella, let it rain... ♥

      Poista
  8. Tämä on tosi kiva rakkaustarina. Olen nähnyt elokuvan ja näytelmän ja tietysti lukenut kirjan :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥