Otava 2014, 318s. |
Iipeet, ihan tavalliset tyypit ihmisen puolella, tekee töitä sen eteen, ettei viha voita.
Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että luin Siri Kolun Pelko ihmisessä -teoksen vasta jokunen aika sitten. Näin ollen en joutunut jatko-osaa odottamaan lailla blogikollegojeni, jotka olivat kirjailijan hoksanneet heti ensimmäisen osan ilmestyttyä. PI lumosi minut täysin luontevalla, pakottomalla kerronnallaan, joka soljui eteenpäin kauniisti kuin runo. Itse tarina taas sai aikaan kylmiä väristyksiä. Niin mielikuvituksellinen se oli, ja jotenkin myös niin tosi.
Olen vaihtanut kivisen vankilan puiseen vankilaan. Olen vaihtanut kahdensadan ihmisen vankilan yksityiseen vankilaan. Sen vankilan nimi on ihminen.
IP jatkaa siitä mihin PI jäi. Nyt napakka päähenkilömme Pilvi on jättänyt luolaelon taakseen ja palannut Helsingin kaduille haistelemaan tuulia, vakoilemaan mitä maamme päättäjät ovat pihmisten varalle suunnitelleet. Onko rauhanomainen yhteiselo kahden rodun välillä mahdollinen. Vai onko tulossa sota.
Mukana ovat jälleen niin Pilvin sympaattisen höpsö veli Petri, kuin myös edellisessä osassa sivurooliin jäänyt "järjestelemähuora" Mimosa. Mimosaa kuristaa panta, ajaa viha. Mutta miten pitkälle kaunaisella katkeruudella päästään?
Teos ei sisällä juurikaan räjähtävää toimintaa, sen painopiste on ihmisten, pihmisten ajatuksissa. Pienissä teoissa. Ja kuitenkin kirja on jännittävä kuin mikä. Myös Pilvin ja salaperäisen Largon rakkaustarina jatkaa siitä, mihin se edellisessä osassa jäi. Minähän en juuri (fiktiivisestä) romantiikasta perusta, mutta näiden kahden tarinaa olen seurannut suorastaan sydän verillä.
Minä olen rakastunut mieheen, joka ei anna varmuutta itsestään. Meidän välillämme on aina sota, aina kitka, aina jännite. Se on rakkautta, joka ei koskaan toisi rauhaa.
Ihmisen puolella on kerta kaikkiaan ihana teos! Ihana Kolu! Kirjan voi lukea itsenäisenä teoksena, mutta enemmän siitä saa irti kun PI on ensin nautittu. Suosittelen!
Mutta hän oli. Me olimme. On mahdollista valita ihmisensä ennen kuin tekee mitään, ja on mahdollista polttaa itsensä tähän ihmiseen lopullisesti. Jo silloin.
Ihana tietää että saan tämän messuviikonloppuna käsiini, murusein! <3 Lähtee heti taatusti lukuun. Täälläkin ihastuttiin siis PI:hin, ja olen tykännyt kaikesta mitä Kolu on kirjoittanut. Hitsin hyvin kirjoitettu bloggaus, muuten. <3
VastaaPoistaKrista, teos on varattu sulle ystävyydellä <3 Olen varma, että tuut ihastumaan!
Poista