 |
| Wayward 2013, suom.Ilkka Rekiaho ja Tammi 362s. |
"Ethan, me olemme olleet täällä neljätoista vuotta. Meitä on vajaa tuhat, ja niitä on satoja miljoonia. Joskus on tyydyttävä siihen, että pysyy hengissä."
Kenties Wayward Pines -nimellä kulkeva sarjan starttiosa ei ollut niitä teoksia, joita hehkutin kielellisen taituruutensa puolesta. Minä hurrasin tarinan mielikuvitukselle ja tenholle, täydelliselle lukuflow:lle, ja kuulkaas murut, pääsin kakkososan takakanteen! Muutamakin pää kääntyi Espoon torilla, kun postista palanneena revin lähetyspaketin auki ja havaitsin kiljunnalla säestäen tämän, mitä suurimman kunnianosoituksen (kiitos Tammi!). Olen otettu, olen loistavan onnellinen, sarja kun tarjoaa aivan täydellistä jännäripyöritystä!
Siinä missä ykkönen hiukan kangerteli laahaaviin kohtauksiin, ei Salaisuudessa lukijalle hengähdystaukoja suoda. Romaani on täyttä tykitystä alusta loppuun saakka, kuin... kuin, kirjallista räväkkää rokkia? Huimia kitarasooloja ihanan käheillä vocaleilla?
Olen hiukan arka raottelemaan juonta suuntaan taikka toiseen. Ykkösessä pohdimme mikä hemmetin paikka Wayward Pines oikein on. Mikä sen asukkaita vaivaa. Tarinan lopussa salaisuus paljastui, ja kakkonen jatkuu siitä, mitä tekee Ethan räjähdysalttiilla tiedollaan. Hänhän kohosi viimeksi kaupungin seriffin pallille, työskentelemään itsensä Jumalaksi ylentäneelle miehelle.
"Minä puolestani vihaan karkeloita. Mutta toisaalta kaupunkilaiset ovat minun väkeäni, ja niin karvasta kuin se onkin, minä tiedän mitä he tarvitsevat. Rikkumaton täydellisyys saisi heidät järjiltään. Ei unta ilman painajaisia."
Pähkäilin ja vähän hätäilinkin etukäteen, mihin suuntaan Blake Crouch tarinaansa kuljettaa. Tapahtuuko notkahdus, ei kai Salaisuus lässähdä nyt kun järkyttävä totuus on vain muutaman henkilön, sekä lukijan tiedossa. Ei ei. Jos mahdollista, ihastuin Salaisuuteen vielä ykkösosaakin tulisemmin.
Hyvänen aika mitä kirjoja! Älkää nyt vain missatko tilaisuutta kurkistaa idyllisen pikku kaupungin kulisseihin!
On henki oma kotinsa
se Hornan luo Taivaaksi
tai Taivaan helvetiksi.
John Milton, Kadotettu Paratiisi
Juuri näin! Nyt pitäisi vielä jotenkin malttaa odottaa tammikuuhun saakka kun kolmas osa ilmestyy. Niin koukuttava sarja!
VastaaPoistaJenni, miten me selvitään?! :D
VastaaPoistaTämä ihanuus odottaa minua vielä (mutta toivottavasti ei enää kauaa)! Ja onnea vaan kirjan takakanteen pääsystä :D
VastaaPoistaKiitos kovasti, Jassu :D Nauti kirjasta!
PoistaOi, tuo on tosi hienoa tuo takakanteen pääsy! Onnea! Joskus itsekin olen ajatellut, että olisipa coolia jos omaa tekstiä lainattaisiin noin, mutta olen jo huomannut, että minun blogini ei ilmeisesti ole poliittisesti korrekti tai jotain... =D Enhän ole esim. koskaan saanut yhtä ainoaa arvostelukappaletta pyytämättä. Mutta ei se mua haittaa. Ja sitä paitsi, jos blogia pikkuhiljaa lopettelen, niin eipä sillä ole enää merkitystä noin muutenkaan. =D
VastaaPoistaWayward Pinesista: Katsoin sarjan, ja se oli valtava pettymys. Ajattelin, että luen kyllä kirjat, jos sarja vakuuttaa, mutta niin ei käynyt. Ihme puupökkelöhahmoja ja puupökkelönäyttelijöitä (vaikka tunnettuja) ja juoni laahasi aivan liikaa, tosi yksiulotteinen ja pinnallinen sarja. Joten enpä taida kirjasarjasta innostua, harmi sinällään, olisi ehkä kannattanut lukea kirjat ensin.
Leppoisaa loppukesää!
Irene, eih, et voi lopetella blogiasi! Mua nolottaa aina omat tekstit luettuani sua, kirjoitat niin raikkaasti ja omaperäisesti. Ei ole mitään nuoleskelua, toisilla vain on sana hallussa ja toiset leikkivät, että heillä olisi :D
PoistaMinä katsoin ekan osan sarjasta mutta en tykännyt yhtään... Ykkösen olin siis siinä vaiheessa ja lukenut. Kammottavaa puupökkelöesitystä todella! Kirjat taas ovat jotain aivan muuta, namia, herkkua, ahmittavia ainakin tällaiselle jännärifanille :)
Kiitos sitä samaa sulle ihana!
Minä pidin ykkösestä ja rokkivertauksesi osuu (rämähtää?) näköjään kannattaa lukea jatkokin siis. Onnea näkyvyydestä, ansaittua!
VastaaPoistaKiitos sanoistasi, Arja! Rämähtää varmasti sinullekin, maittavia lukuhetkiä kakkosen parissa! :)
Poista