Paula Hawkins; Nainen junassa

The Girl on the Train 2015, suom. Oona Timonen ja Otava 382s. (ennakkopainos)

"Emme voi tehdä tätä enää, Megan. Sinäkin tiedät sen hyvin. Emme mitenkään voi jatkaa näin." Ja hän oli oikeassa, tiedän hyvin ettemme voi. Meidän ei pitäisi, me emme saisi, mutta me jatkamme. Tämä ei ollut viimeinen kerta. Hän ei pysty sanomaan minulle ei. Mietin asiaa kotimatkalla, ja juuri tämä on se, mistä pidän tässä kaikkein eniten: se, että minulla on valtaa toiseen ihmiseen. Se tässä on kaikkein päihdyttävintä.

Minulla, kuten varmasti monella kanssabloggaajallani, on ennakkoaavistuksia kirjoista. Joistain vain tietää pitävänsä jo ennen lukemisen aloittamista. Toisiin suhtautuu nihkeämmin, "onkohan aihe tarpeeksi vetävä, omituinen nimi kirjalla, kannetkin näyttävät oudoilta." Aavistukset pitävät välillä paikkaansa, välillä eivät sinnepäinkään.

Kun sain ennakkokappaleen Nainen junassa -teoksesta, luin kirjan saman tien huolimatta vielä silloin kaukana siintävästä arvosteluvapaasta päivästä. Olin varma, että erikoiselta vaikuttava trilleri tulisi minut lumoamaan. Onneksi tällä kertaa tämä "vaisto" piti kuin pitikin paikkaansa. Rakastuin Paula Hawkinsin esikoisromaaniin. Kirjan rakenne, jossa alkuun istutaan vain tarkastelijan paikalla junassa, mutta pikku hiljaa luisutaan väistämättä tarinan huikeaan keskiöön, toimi. Myös lukujen jaottelu aamuun ja iltaan nostivat kiihtyvän positiivisia fiiliksiä.

Päähenkilö Rachel ei ole mikään perinteinen kaunis ja rokea -hahmo. Hän on tullut petetyksi ja kokenut kivuliaan eron. Eron, josta ei ole oikein päässyt ylitse. Viina maistuu, kännissä tulee soiteltua exmiehen perään, siitäkin huolimatta, että mies on jo uudessa suhteessa. Stalkkerin vikaakin Rachelista löytyy. Hän tarkkailee paikallisjunan ikkunasta sekä entistä kotitaloaan, jonne miehenretale uuden perheensä kanssa jäi asumaan, kuin myös erästä toista kadun rakennusta. Talo on kaunis, pihassa näyttää häärivät onnellisen näköinen pariskunta. Eräänlaisessa mielikuvitusleikissä Rachel kurkkii parin elämää.

Mutta kuten yleensä, totuus harvoin vastaa illuusiota. Talon kaunis nainen ei taidakaan olla ihan sitä, mitä Rachel kuvitteli. Eräänä päivänä pihalla tapahtuu kauheita. Sen jälkeen nainen katoaa. Hämmentynyt ja pettynyt päähenkilömme saa elämäänsä uuden suunnan; hän ryhtyy omatoimisesti selvittämään tapahtunutta. Viattoman naiivisti Rachel ei huomaa ajautuvansa itsekin vaaraan.

Kuten sanottu, minulle romaani oli jälleen kerran yhtä lukemisen juhlaa, mieheni puolestaan suhtautui teokseen varautuneemmin. Tästä nousikin mieleeni, mahtaako Nainen junassa olla nimenomaan parhaiten meille naisille soveltuva trilleri.


Niin tai näin, ennakkoluulottomasti kirjan matkaan!


Kestää hetken ennen kuin tajuan, miltä minusta tuntuu herätessäni. Olen hyvällä tuulella,
mutta jossain taustalla häälyy myös musta varjo: nimetön kauhu. Tiedän, että totuus selviää pian. Pelkään vain pahoin, että totuutta on vaikea kestää.


***

Ilokseni huomasin, että tästä onkin jo blogattu hurjasti.