280s.
Yhteiskunnan laitapuolella elävän Sibyllan on keksittävä keinot päästäkseen silloin tällöin lämpimään kylpyyn, nukkumaan valkeiden lakanoiden väliin ja saadakseen kunnolla syödyksi. Kun kaiken tämän pystyy tekemään itseään myymättä, tuovat nämä hetket päivänpaistetta muuten kurjaan elämään.Kaikki romahtaa, kun Sibylla on kerran väärässä paikassa oikeaan aikaan. Laitapuolen kulkijaa on helppo tönäistä – hän joutuu syytetyksi murhasta, sitten toisesta, kolmannesta, neljännestä.Tehtaanjohtajan ainoan tyttären tie kauaksi lähtökohdistaan on jännittävä, monisäikeinen tarina. Se on myös sarkastisella huumorilla maustettu veitsenterävä rikoskertomus.
***
Aiemmin lukemani Alvtegenit ovat olleet mitä parhaimpia lukuelämyksiä. Ko. teos on jäänyt lukulistalle roikkumaan, tulipahan se nyt viimein luettua. Ehkei kirja ollut aivan yhtä loistava, kuin Karinin uusimmat, mutta mukava romaani joka tapauksessa. Häpeä, Petos ja Varjo ovat vain niin mielettömän hienosti rakennettuja teoksia, joista huomaa tähän verrattuna kirjailijattaren kehittyneen huimasti.
Teoksen päähenkilö, Sibylla, oli helposti samaistuttava henkilö. Ihanaa lukea vaihteeksi muistakin kuin "kauniista ja rohkeista" henkilöhahmoista. Sibyllalla oli elämä mennyt pieleen jo nuorena pitkälti äidin syyllistävän kasvatuksen ja vaativuuden vuoksi. Sibylla ajautui kodittomaksi kulkuriksi. Sitten polkaistiin liikkeelle tapahtumavyöry, joka alun kehittelyvaiheen jälkeen tuntui etenevän liiankin kovaa vauhtia. No, Alvtegenilla on oma lyhytsanainen tyylinsä, mutta hiukan lisää pituutta kirjaan olisin kaivannut.
Marinoista huolimatta syvyytensä ja viihdyttävyytensä puolesta tykkäsin!
Minä en ole lukenut tätä enkä uusinta, mutta siltä väliltä olen lukenut kaikki ja pitänyt!
VastaaPoistaUusinta?? Onko Varjon jälkeen ilmestynyt jo uusi (lähdenpä heti googlaamaan :)
VastaaPoistaEi kun tuota Varjoa just tarkoitin =)
VastaaPoista