Sirpa Kähkönen; Mustat morsiamet

288.

Sirpa Kähkösen romaani Mustat morsiamet sijoittuu 1920-30 lukujen vaihteen Kuopioon. Se on monellakin tapaa kuopiolaisuuden kuvaus. Kähkösen tarinalla on todellinen pohja, hänen isovanhempiensa kohtalo. Se on myöskin yleinen tarina kuopiolaisuudesta, koska siinä kietoutuvat vasemmistolaisuuden ja oikeistolaisuuden vahva vastakkainasettelu, joka leimasi ihmisten ajattelutapoja ja jopa sosiaalista kanssakäymistä monta vuosikymmentä eteenpäin.Toisaalta romaanissa on vahvasti läsnä työväestön ja sivistyneistön vastakkain asettelu. Sitten on maalaisuuden ja kaupunkilaisuuden vastakohtaisuus, missä erityisesti kaupunkilaisuus näyttäytyy maalaisuutta hienompana. Neljäs kuopiolainen piirre on sitten murre, jonka kirjailija on erittäin terävästi pienimpine yksityiskohtineen merkinnyt.

(Pohjois-Savon muisti)

***

Sain tämän pokkarin mummultani ja ehkä siihen hivenen vastentahtoisesti tartuin. Pelkäsin kirjaa tylsäksi - vaikkei mummullani tapana olekaan tylsiä kirjoja lueskella... Pelko osoittautuikin turhaksi, ja suorastaan ahmin teosta. Kaikkien lukemieni dekkareiden, murhien ja ruumiiden jälkeen tämä suorastaan tuuletti aivojani!

Kirja on pikkutarkasti kirjoitettu, ihanan arkinen ja realistinen (tosi?)tarina wanhasta ajasta, joka fraasinomaisesti sanottuna heräsi sivuilla henkiin. Minähän asuin lapsena muutaman vuoden Kuopiossa ja kuulemma edelleen puheessani on aavistus savoa. Savonmurre tuntui alkuun vähän työläältä lukea, mutta alkukankeuden jälkeen nautin dialogeista ja nauroinkin monessa kohden. "Puhe" kuulosti niin tutulta.

Surullinen kertomus ja kasvutarina tämä kuitenkin on; on köyhyyttä, mies joutuu vankilaan, lapsi kuolee synnytykseen... Ja silti kaikesta selvitään.

Kähköstä voisi jossain vaiheessa lukea lisääkin!