Saastat on hätkähdyttävä kuvaus kostosta.


Kouluun tulevat lapset kohtaavat karmean näyn: liikuntasalin katosta roikkuu viisi alastonta, silvottua miehen ruumista. Etsivä Konrad Simonsen murharyhmineen on ymmällään. Keitä uhrit ovat? Mikä on raakojen veritekojen motiivi? Miksi ruumiit on tuotu koululle?

Kun surmattujen henkilöllisyydet selviävät, Simonsen huomaa kaikkien uhrien olleen pedofiileja. Surmatöiden takana on Kostajiksi itseään kutsuva pieni aggressiivinen ryhmittymä, jonka jäsenet ovat pedofiilien uhreja. Simonsen yrittää pitää murhien taustat salassa sensaatiohakuiselta lehdistöltä, mutta Kostajat tekevät tiivistä yhteistyötä toimittajien kanssa, ja pian koko Tanska kohisee murhista. Kostajat ovat pettyneitä pedofiileille langetettuihin lieviin rangaistuksiin, ja saatuaan koko kansakunnan huomion he aloittavat järjestelmällisen kampanjan lynkkausmielialan nostattamiseksi.

Saastat on voimakas, taidolla kirjoitettu tarina oikeuslaitokseen pettyneistä kansalaisista, manipuloinnista ja kansankiihotuksesta. Se näyttää, mitä tapahtuu kun oikeutta janoavat ihmiset ottavat lain omiin käsiinsä.

***

Minulla oli jo muutaman sivun jälkeen sellainen olo, etten tulisi tästä harhaanjohtavan paljon kehuja saaneesta kirjasta pitämään. Ajattelin kuitenkin, että ehkä tarina tulee jatkossa paranemaan ja jatkoin sinnikkäästi lukemista. Turha toivo. Kirjailijoiden tyyli oli makuuni liian tekninen ja enemmänkin poliittinen, kuin pientä ihmistä kohti tuleva. Tarinan ideahan oli saada lukija ottamaan kantaa siihen, oliko pedofiilien raa'at murhat oikeutettuja vai ei. Kirjassa vastakkain olivat kostajat, ihmiset, jotka ovat lapsuudessaan joutuneet kokemaan seksuaalista väkivaltaa ja myöhemmällä iällä päättävät antaa takaisin, ja poliisit, joille oli tietysti tärkeää saada rikos ratkaistua.

Minusta kirjan henkilöhahmot jäivät epämääräisiksi eikä heitä juuri tuntunut hetkauttavan se julmuus, jota kirjan "pahikset" olivat joutuneet lapsina kestämään. Loppuratkaisu ei tarjonnut yllätystä, vaan jätti tympeän olon. Lisäksi kirja oli hidastempoinen eikä oikeastaan jännitystä tarjonnut. Vieläköhän tätä voisi enemmän haukkua? En suosittele.