Kathryn Stockett; Piiat

Piiat sijoittuu 1960-luvun alkuun, Jacksonin kaupunkiin, Mississippiin, missä mustat ja valkoiset elävät rinnakkain, mutta toisiaan tuntematta. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa ollaan palveluksessa ja valkoisille naisille, miten aviomies napataan. Paljon muita vaihtoehtoja elämä ei tarjoa. 

 

Mutta vanha maailma vanhoine sääntöineen on murtumassa. Parikymppinen Skeeter ei halua ryhtyä kotirouvaksi, vaan unelmoi kirjailijanurasta. Hän pääsee paikallislehteen kirjoittamaan kotitalousneuvoja, joista hänellä ei ole mitään käsitystä, ja hän pyytää apua viisikymppiseltä Aibileen-piialta. Jo tällainen kanssakäyminen on syvässä etelässä arveluttavaa, mutta Skeeter on valmis menemään pidemmälle. Hänen mielessään syntyy ajatus kirjasta, jossa mustat palvelijat kertovat totuuden työnantajistaan. Hanke on vaarallinen, mutta Aibileen, tämän ystävä Minny ja heidän kotiapulaistuttunsa uskaltautuvat mukaan työpaikkansa menettämisen uhallakin.

 

Piiat-romaanin intiimit sisäkuvat olohuoneista ja salongeista paljastavat arjen pienet rikokset, ei vain mustien ja valkoisten välillä, vaan valkoistenkin kesken. Rinnalla esiin nousee kuitenkin aito lämpö ja kiintymys, jota roturajat eivät voi estää. Kirjan helmeilevä tarina vetää huumorilla ja rehellisyydellä imuunsa ja valaa uskoa siihen, että yhdessä meidän on mahdollista tehdä maailmasta parempi paikka.

 

Helmikuussa 2009 julkaistu Piiat on ollut kirjallinen tapaus Yhdysvalloissa. Teos nousi ilman suurta mainoskampanjaa bestseller-listoille ja alkuvuodesta 2010 kärkipaikalle New York Timesin ja Wall Street Journalin listalla. Lukijat ja kriitikot valloittaneesta kirjasta on tekeillä elokuva.

 

***

Piiat tarjoili todella miellyttävän ja todennäköisesti myös unohtumattoman lukuelämyksen. En voinut olla hullaantumatta teokseen. Kun kirjaa ei päässyt lukemaan, sitä mietti mielessään. Paljonhan tätä on eri puolilla kehuttu, mutta muutaman kerran romaania käsissäni kirjastossa pyörittelin ennen kuin sen viimein huolin mukaani. Kaiketi nimi ja kansi eivät edustaneet ihan sitä minulle omimman näköistä genreä. Ennakkoluulot häipyivät ensimmäisen sivun luettuani, niin tiiviisti tarina sieppasi mukaansa.

Tarinaa kuljetetaan eteenpäin kolmen kertojan voimin; värillisten kotiapulaisten, Aibileen ja Minnyn sekä valkoisen miss Skeeterin. Pääpaino on arjessa ja siitä, millaista se on tummaihoisille piioille, joita kohdellaan valkoisissa perheissä vaihtelevasti. Toisaalta taas valkoiset pääsevät kertomaan omat näkemyksensä Skeeterin myötä. Kirja on kirjoitettu ihanalla lämmöllä ja se on samaan aikaan hauska, koskettava ja jännittäväkin. Siinä vaiheessa kun Aibileen, Minny ja muutamat muut kotiapulaiset päättävät kertoa tarinansa Skeeterille ja tulenaran aiheen omaava kirja julkaistaan, ei voi kuin toivoa parasta päähenkilöille.

Raskaus on ilmeisesti tehnyt minusta herkän, jotenkin Piiat-tyyppiset lämminhenkiset teokset uppoavat nyt paremmin kuin jännärimäiske. Lukekaa ihmeessä tämä!