tiistaina, kesäkuuta 25, 2013

Katja Jalkanen & Hanna Pudas; Rivien välissä


Avain 2013, 168s. (arvostelukappale)

Bloggaamiselle on monia syitä, joista yksi tärkeimmistä on lukukokemuksen jakaminen muiden kanssa.

Siinä se nyt tuli, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Syy siihen, miksi pidän julkista lukupäiväkirjaa. Miksi olen astunut ulos kammiostani, jättänyt vihkokirjoittelun ja hypännyt mukaan Blogistaniaan.

Jaettu ilo on moninkertainen ilo, ja tuntuu hyvältä, jos saan yhdenkin ihmisen innostumaan jostain itselleni tärkeästä aiheesta.

Poiminto blogikollegoideni, Katja Jalkasen (Lumiomena) ja Hanna Pudaksen (Kirjainten virrassa) uudesta kirjablogikirjasta. Odotetusta opuksesta, joka antaa kysyvälle vastauksia, ja meille kirjabloggaajille todellisen fiilistelypaketin. Leena Lumi totesi jo arvionsa alussa; Tämä ei ole kritiikki. Tämä ei ole edes arvio. Tämä on tunnetila, jonka koin sen jälkeen, kun...

Sekä Leena, että Elegia innostuivat pohdiskelemaan kirjan parissa omaa bloggausharrastustaan laajastikin. Myös muut kirjasta postanneet ovat maininneet teoksen, joka kuitenkin on tietokirja, olevan harvinaisen tunnepitoinen lukuelämys.

Tunteita kirja minussakin herätti. Koska kirjabloggaus sen eri ilmiöineen ja tempauksineen (Blogistanian kirjallisuuspalkinnot, tunnustukset, haasteet, teemaluvut, lukumaratonit yms) ovat elettyä elämää, ei Rivien välissä -opustakaan oikein voinut vain lukea. Sen parissa saattoi sen sijaan muistella, hymyillä, harmistellakin mutuhuttupilveä, jonka harrastus on päälleen houkutellut. Onneksi teos ohjaa, kuin kädestä pidellen, bloggausharrastusta hämmästelevät oikeille reiteille. Kirjablogin pitämiseen ei liity mitään hämäriä salaliittoja. Kirjabloggaaminen on harrastustoimintaa, jossa vallitsee niin valinnanvapaus, kuin yhteisöllisyyskin. Olen itsekin saanut monista kanssabloggajista hyviä ystäviä, mutta tämä ei kuitenkaan saisi merkitä ns. sisäsiittoisuutta. Koskaan ei saisi kiintyä omiin piireihinsä siinä mielessä, etteivät uudet tulokkaat olisi tervetulleita niin blogin lukijoiksi, kuin kanssaharrastajiksikin.

"On ollut todella mahtavaa todeta, ettei ole yksin kirjahulluutensa kanssa, vaan näitä "hulluja" löytyy joka lähtöön, ja intoverttikin voi tuntea itsensä osaksi yhteisöä."

En nyt malta tuoda esille Rakkaudesta kirjoihin -blogin taipaletta, joka on näyttänyt pitkälti tältä.



Minähän aloitin aikoinani kirjablogien seuraamisen Vuodatuksen puolella, ja pian tuli sellainen fiilis, että hei, minä myös!

Kirjablogikirjassa pohdiskellaan blogin nimen syntyä. Toiset ovat pitkällisen harkinnan tuloksena päättyneet siihen ja siihen. Vuodatuksen puolella aloitin nimella AniLon Lukupäiväkirja (siihen aikaan monet käyttivät juuri tuota, tietysti varsin kuvaavaa päätettä). Ehdin naputella Vuodatusta vuoden päivät, kun yhtäkkiä en vain enää päässyt kirjautumaan sisään blogiini. Mietin jo koko harrastuksen unohtamista, mutta ei, olin jäänyt koukkuun. Niinpä aloitin nollasta Blogger-alustalla. Rakkaudesta kirjoihin nimen väänsin parissa minuutissa, ja sillä on menty, aina heinäkuusta 2009. Myöhemmin tajusin, että samalla nimellä kulkee myös eräs bloggaajien tunnustuspalkinto, mutta nimenvaihto, jota toki harkitsin, tuntui liian työläältä.

Alkutaipaleella kirjoitin blogia melkoisessa kiireessä ja lähinnä itselleni. Toki tahdoin pitää blogin julkisena juuri siksi, että joku toinenkin voisi samoista kirjoista tekstini perusteella innostua. Well, ehkä olisi pitänyt enemmän kiinnittää huomiota itse tekstiin... Joka tapauksessa, vasta parin viime vuoden aikana olen ryhtynyt aktiivisesti seuraamaan ja kommentoimaan toisten blogeja. Tutustunut ihmisiin, ystävystynyt. Leena Lumin, "blogikummini" kannustamana uskaltauduin pyytämään arvostelukappaleita eri kustantamoilta, ja näiden myötä aloin kiinnittää aina vain enemmän huomiota itse kieleen; mitä ja miten kirjoitan. Minulla on taipumusta töksäytellä, tai sitten heittäytyä liiankin lyyriseksi... Sen sijaan pyrin aina sanomaan rehellisesti mielipiteeni romaanista, olipa se sitten ilmaiseksi saatu, taikka kirjastosta/kaverilta lainattu.

Aktiivisuudesta sen verran, että uusien bloggaajien kannattaa tähän kiinnittää huomiota - ja välttää minun virheeni. Toki kaikki on vapaaehtoista, mutta jos tahtoo saada omaan blogiinsa kommentteja, niiden kanssa ei ole suotavaa itsekään pihtailla.

Kommentit ja vastavuoroisuuden periaate synnyttävät eräänlaisen lumipalloefektin: mitä enemmän blogissa on keskustelua, sitä enemmän sillä on yleensä lukijoita ja mitä enemmän blogilla on lukijoita, sitä enemmän sitä linkitetään muissa blogeissa.

Jokaisella bloggajalla on oma kirjamakunsa. Luetaan tyttökirjallisuutta, fantasiaa, scifiä... Minut tuntevat tietävät, että luen runsaasti dekkareita. En kuitenkaan tahdo jumittaa blogiani vain yhteen genreen ja viime aikoina olenkin yrittänyt monipuolistaa lukumakuani. Jännäreiden suhteen olen kuitenkin hövelimpi, kertomakirjallisuuden saralla seuraan kanssabloggaajien suosituksia. Varsinkin heidän, joilla tiedän olevan samankaltainen kirjamaku kuin itselläni.

Tässähän voisi turista loputtomiin, mutta selkäparkani on toista mieltä. Nyt en sano enää muuta kuin; kiitos teille Katja ja Hanna kirjasta, jonka voi ilolla ja ylpeydellä ojentaa kirjabloggauksesta tiedustelevan käteen. On mahtavaa kuulua tähän kirjoihin hurahtaneiden iloiseen joukkoon! :)


Teoksen ovat lukeneet edellä mainittujen Leenan ja Elegian lisäksi ainakin
Kirsi
Morre
Maria
Penjami

31 kommenttia:

  1. Oli kiva lukea omasta blogitaipaleestasi. :) Odotan tämän kirjan lukemista kovasti, mutta saa nähdä, milloin saan tämän kirjastosta.

    Niin kuin Leena Lumin blogissa jo sanoin: sinusta on tullut yksi minulle läheisimpiä kirjablogisteja tämän vajaan puolen vuoden aikana, joten kiitos siitä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, toivottavasti kirja rantautuu luoksesi pian :)

      Niinkö vähän aikaa sie olet blogannut?! Jotenkin tuntuu kuin olisit ollut mukana kuvioissa pidempääkin. Varmasti osa syy tähän on aktiivisuutesi, jonka heti alussa oivalsit. Hyvä sie! Ja samat, sinusta on tullut mullekin läheinen

      Poista
    2. Hieman yli viisi kuukautta olen pitänyt blogiani aktiivisesti. Tuntuu uskomattomalta itsestäkin. :) Olen vähän sellainen, että kun jostakin jutusta innostun, innostunkin täysillä. Oman blogin perustamisen jälkeen aloin etsiä muita kirjablogeja ja aloin seurata niitä mielenkiinnolla. Taisin löytää blogisi, kun olin pitänyt omaa blogiani vain muutaman päivän. :)

      Poista
    3. Olen yleensä itse ihan samanlainen herkästi innostuva. Blogiharrastusta jarrutteli alkuaikoina se, että lapset olivat niin pieniä. Nykyään kun on enemmän omaa aikaa, ehdin paremmin bloggaukseen (ja muiden blogien seuraamiseen) panostamaan :)

      Poista
  2. Oih, minulle tuli tämä kirja tänään postissa ja aloin sitä jo lueskella hymyssä suin. Mikä ihana piriste päivään, jolloin ei aurinko paista. 8) Uskon jo nyt sanoihisi, että teoksen lukeminen on tunnepitoinen elämys. Blogikirja on varmasti sellainen teos, jota vielä kiikustuolissakin vanhana mummona silittelee onnellisena. :-D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, Kaisa! Mainitsin höpsösti tekstissäni, että tämän voisi kysyjälle antaa... Vitsi, vitsi minä omasta kappaleestani luovu :D Kirja on ehdottomasti niitä, joita voi hymyssä suin mummona selailla! ♥

      Poista
  3. Piirejä ja sisäpiirejä syntyy aina sosiaalisessa elämässä, tahtomattaankin. Kirjablogeissa joihinkin blogeihin tulee kommentoitua, toisiin ei - vaikka niitä välillä kävisi kurkkaamassakin. Siten helposti syntyy sellainen kuva, että "nuo kommentoivat vain toistensa blogeja". Mutta tottahan se on: aika ei edes riittäisi kaikille (ainakaan minulla), joten yleensä tulee tehtyä se tavallinen tusinan blogin kierros.

    Ehkä pitäisi useammin kirjoittaa edes lyhyt kommentti, sillä onhan se aika hauskaa niin vierailijan kuin blogin pitäjänkin kannalta. Ja tietysti samaa ajattelua voisi laajentaa arkeenkin, todelliseen elämään: joskus kun tuntuu, että muiden blogeja & Facebook-statuksia tulee kommentoitua huomattavasti useammin kuin sanottua viereisessä rapussa asuville naapureille edes moi ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, poikkesin aiheesta niin että tärkein unohtui: hyvä johdatus kirjablogeihin tuo Hannan ja Katjan kirja, olen samaa mieltä!

      Poista
    2. Kiitos kommentistasi, penjami! Liitin blogisi tuohon linkkiluetteloon, kun sen nyt löysin :)

      Tiettyä ryhmittymistä ei voi välttää. Jo valmiiksi tuttujen bloggajien kommenttilaatikkoon on helppompi juttua heittää, kuin niiden tuntemattomampien. Ja toisaalta myös kirjamaut voivat erottaa. Toiset lukevat kirjallisuutta, josta ei ole, oman kokemuksen puutteessa oikein mitään sanottavaa.

      Tietty avoimuus on aina hyvästä, ja tuo on ihan totta mitä kirjoitit: lyhytkin kommentti/jäljen jättäminen piristää varmasti!

      Katja ja Hanna ovat tehneet upean kirjan!

      Poista
  4. Kiitos postauksesta, Annika!
    Sinä olet virkistävä ja ihana postaaja, ja kommenteistasi pidän tosi paljon.
    Toivottavasti tämä kyselyistä koostettu kirja löytyy jostain käsiini, vaikka kyselyyn en vastannutkaan.

    Ihanaa kesäkuun viikkoa sinulle, Annika.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-mummo, kiitos sanoistasi! Taas tuli hyvä mieli. Välillä itsekritiikki uhkaa viedä iloa harrastuksesta, joten tällaisten kommenttien voimalla jaksaa taas jatkaa.

      Sitä samaa sinulle - uskomatonta, että pian olemme jo heinäkuussa!♥

      Poista
  5. Ihana kirja, ihana harrastus :)

    VastaaPoista
  6. Sinun blogisi on ihana! Ja täynnä rakkautta, kuten nimikin jo sanoo. =D

    On hyvin mielenkiintoista, että kirjabloggauksesta on kirjoitettu kirja. Hieno juttu ja saavutus. Melkein hämmentävää. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, hyvin sanottu; melkein hämmentäväähän tämä on :) Etsi ihmeessä teos käsiisi!

      Ja voi sinua, kiitos, kiitos sanoistasi dear! Ilman sua blogimaailma olisi hurjasti kuivempi paikka :D

      Poista
  7. Sinä olit siis AniLo?! Arvaa olenko miettinyt pääni puhki, miksen muista sinuu Vuodatuksesta, mutta oletkin harhauttanut minua vaihtamalla nimeä :D Siis AniLohan on ehdottoman tuttu ja googletin jopa äsken vanhan blogisi.

    Mulla on vissiin ollut tauko sinun (AniLon) muuton aikaan, koska on mennyt ihan ohi. Arvaa mikä valaistumisen tunne nyt tuli ja ihmekös olet tuntunut heti niin läheiseltä <3

    Kaunis kirjoitus bloggaamisesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, etkös tunnistanut kuvasta? :D Siinä sitä oltiin vielä... nuoria! Miten mulla on sellainen muisti/mielikuva, että olisin asiasta joskus mainunnut.. Mutta mun muistini on mitä on :) Tulipas nyt tämä selväksi!

      Arvaa sainko aikoinani kilarit, kun vuodatus temppunsa teki. Muistaakseni sie olit siinä vaiheessa jo alustaa vaihtanutkin.

      Sinä olet juuri yksi läheisimmistä (blogi)ystävistäni.♥ Saas nähdä, josko joskus livenäkin tavattaisi :)

      Poista
    2. Ps. meinasin, että linkitänkö AniLon - en kehdannut ;)

      Poista
    3. En ilmeisesti, kun Vuodatuksessahan ei ollut/ole näitä kommenttinaamoja. :D Voi toki olla, että olet maininnut ex-nimesi, koska minunkin muisti on mitä on. ;) Mutta ei se mitään, sainpahan kokea valaistumisen <3

      Ihan hyvin muuten olisit kehdannut linkittää AniLon, vaikka nuo vanhat sivuthan on ihan karseet Vuodatuksen sotkun jäljiltä. Minultakin puuttuu puolet kuvista jne.

      Luulen, että vielä törmätään vielä livenä jossain vaiheessa, intuitio on vahva :)

      Poista
    4. Voi sua <3 Minäpäs otan itseäni niskasta kiinni ja linkitän...

      Täytyy nyt luottaa, että intuitiosi on oikeassa :)

      Poista
  8. Hyvä Annika, ihana teksti. <3 Sinä olit muuten ensimmäisiä kommentoijia blogiini, joten olet säilynyt tärkeänä bloggaajana siinä mielessä mielessäni ihan alusta asti. :) Minä sain tämän PDF-tiedostona arvostelukappaleena, joten se on luvun alla aina kun koneella olen. Kun olen lukenut niin sitten kerron minäkin vähän itsestäni bloggaajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, odotan innolla paljastuksiasi! :) Taisin löytää blogisi melko varhaisessa vaiheessa, ja tykästyin nopeaan päivitystahtiisi sekä tyyliisi ♥ Ihana sinä!

      Poista
  9. Tästä kirjasta on ihana lukea muiden tunnelmointia! Itsekin aion teoksen lukea, jahka kerkeän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tosi kiva lukea, miten muut kanssabloggajat tämän kokevat :)

      Poista
  10. Tämähän vaikuttaa aivan yltiösosiaalismyönteiseltä....on erityisen hyvä, että joskus joku hieman ravisteleekin, ettei mene aivan hymistelyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, kuka sitten oletkin! Leppoisaa kesänjatkoa sinulle :)

      Poista
  11. Kiinnostava postaus, mukavaa lukea blogitaipaleestasi. Minulla on blogilistalla yli 100 blogia, mutta sinun blogiisi pyrin aina ehtimään, jos aika on rajallista <3

    Sain juuri Rivien välissä -kirjan kirjastosta, olenkin jo kiinnostuneena sitä vähän selaillut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi, Tuulia <3 Meillä on sen verran samanlainen kirjamaku, että sinun blogiasi seuraan aktiivisesti!

      Rivien välissä on uskomattoman koskettava lukuelämys :-)

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥