torstaina, toukokuuta 09, 2013

John Green; Tähtiin kirjoitettu virhe





The Fault in Our Stars 2012, suom. Helene Bützow ja WSOY 2013, 338s.

"On sekin sota", Augustus vähätteli. "Mitä vastaan minä sodin? Syöpää. Omaa syöpääni. Ja mikä minun syöpäni on? Se on osa minua. Kasvaimet ovat lähtöisin minusta. Ne ovat minua yhtä varmasti kuin aivoni ja sydämeni. Tämä on sisällissota, Hazel Grace, ja voittaja tiedetään ennalta."


Kummalla kannella varustettuun teokseen sinä mieluummin tarttuisit?

Itse en voinut ensi tapaamisellamme kuvitellakaan, että tuo pääkallohökötys joskus ajautuisi lukulistalleni. Niin vain kävi. Innostuksen sain, jälleen kerran, kanssabloggaajilta. Kiitos ja kumarrus Laura, Norkku ja Minna.

Sillä onhan teoksessa varsin pakahduttava aihe; kaksi syöpäsairasta nuorta kohtaavat, rakastuvat, ja loppuratkaisu ei voi olla siirappia. Tai voisi olla, jos lähtisi tietyllä tavalla aiheella revittelemään, mutta sellaiset notkot John Green näppärästi kiertää. Näppärä onkin hyvä sana kuvaamaan Tähtiin kirjoitettua virhettä. Kerronta nojaa huumoriin, sarkasmiin, ironiaan aivan sillä ja rajalla, jonka toisella puolin päähenkilöt menettäisivät lukijan sympatiat.

Kaikki alkaa, kun Hazelin äiti päättelee tyttärensä olevan masentunut. Hän lukee kerta toisensa jälkeen samaa kirjaa, viettää aikaa neljän seinän sisällä, syö epäsäännöllisesti... Ja tietysti siinä on myös se, että Hazelilla on syöpä. Hän on kuusitoistavuotias ja hän on kuolemassa. Hazel päätyy vertaistukiryhmään jonka miehitys vaihtuu koko ajan - kuoleman sivuvaikutusta sekin. Eräällä kerralla Hazelin ystävä Isaac, harvinaista silmäsyöpää sairastava poika, tuo mukanaan kokoontumiseen Augustus Watersin. Augustuksen, jolta luusyöpä on vienyt toisen jalan, mutta nyt ennusta vaikuttaa hyvältä. Augustus ei ole kuolemassa, Hazel on. Hazel, joka kokee olevansa pian räjähtävä kranaatti, ja kranaatistahan on pysyttävä mahdollisimman kaukana, ellei halua haavoittua. Augustus ei kuitenkaan lannistu Hazelin torjunnasta ja niinhän siinä sitten käy, että nuori lempi leiskahtaa.

Siinä missä sairaus yhdistää nuoria, he molemmat kiinnostuvat myös eräästä Viistoa valoa -nimisestä teoksesta. Kirja on juuri se, joka on kaivertanut reittinsä Hazelin ytimeen. Nyt tyttö tahtoo päästää sinne myös pojan. Kirjan kirjailija, sittemmin hiljaisuuteen painunut unohtunut nimi asustaa Amsterdamissa ja sinne myös erottamattomaksi muodostunut kaksikko päätyy.

Millaista on elää, kun tietää pian kuolevansa? Millaista on elää, kun tietää rakkaansa pian kuolevan? Tähtiin kirjoitettu virhe räjäyttää suoraan lukijansa naamalle karun todellisuuden, jossa ei juuri toivoa ole. Tai jos on, se on haettava tästä nimenomaisesta hetkestä. Seuraavaa ei ehkä tule.

Mietin jo tekisinkö romaanista ollenkaan postausta, sen verran vähän minulla taitaa olla kirjasta sanottavaa. En tokikaan kuulu romaanin kohderyhmään, enhän ole enää nuori aikuinen, joten ehkä jo tämä tosiseikka tarinasta etäännytti. Toisaalta Laura Saven Paljan jaloin jälkeen syöpäteema jäi niin vahvasti sydämelle, että jo Saven kirjan kannustamana minun oli tämäkin luettava. Eikä Tähtiin kirjoitettu virhe ollut missään nimessä huono! En vain kokenut Paljain jaloin -teoksen kaltaista tunnemyrskyä, en tuntenut kirjan parissa oikein mitään.

Koska kirjablogeja osoitellaan sormella niiden yhdenmukaisten mieltymysten takia, ryhdyn nyt tässä vastarannan kiiskeksi. Minulle romaani jäi tasolle keskinkertainen, mutta hei, edellä mainituista linkeistä löytyy toisenlaista näkökantaa. Käykäähän kierroksella, kirjasta kiinnostuneet!



Kuka minä olen sanomaan, että mikään niistä ei kestä ikuisesti? Kuka Peter Van Houten on vannomaan todeksi sitä ajatusta, että ponnistelumme on väliaikaista? Tässä puistossa on kaikki, mitä tiedän taivaasta ja kaikki mitä tiedän kuolemasta: alituisesti liikkuva kaunis maailmankaikkeus täynnä raunioituneita raunioita ja kiljuvia lapsia.


22 kommenttia:

  1. Pidin tosiaan kirjasta, mutta se etäännytti minuakin juuri romaanin kohderyhmään kuulumattomuuteni takia, vaikken minä kyllä kovin kaukana edellä ole kirjan henkilöiden ikäluokasta :D Mutta usein sitä samaistuu parhaiten suunnilleen oman ikäisiin henkilöhahmoihin - tai ehkä enemmänkin samanlaisessa elämäntilanteessa oleviin.

    Saven Paljain jaloin on minulta vielä lukematta. Täytyy kokeilla, kun mieliala on oikea jollekin rankalle teokselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, tuo on niin totta! Minä samaistun nykyään parhaiten yli kolmikymppisiin naisiin - yllättäen :D Voi, lue, lue Saven kirja! Luulen, että se on suurin "syyllinen" siihen, etten aivan tälle lämmennyt.

      Poista
  2. Nyt lähti Paljain jaloin varaukseen. Usealta taholta olen kuullut kehuja kirjasta. Varmasti rankka mutta hieno kirja. Odotan jo kovasti kirjan lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, niin sitä pitää :D Pidät aivan varmasti!

      Poista
  3. Kirjaston varausjonossa olen. Saa nähdä vain, miten kauan kestää ennen kuin kirjan saan käsiini, sillä englanniksi tätä on Turun kirjastoissa hankittuna vain yksi kappale. Tuntuu aika oudolta, että nykyään pidän melkein selviönä, että kirjastossa on samaa kirjaa useampi kappale. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni pienellä paikkakunnalla, jossa aina oli kirjoja se yksi kappale. Tuntui oudolta käydä jonkin kaupungin kirjastossa ja huomata, että hei täällähän onkin tätä samaa monta kappaletta, mitä ihmettä. No tätä se kaupungissa asuminen näköjään teettää. :)

    Odotan kirjan lukemista todella, vaikka enhän minäkään kohderyhmään kuulu. Silti aika paljon ainakin young adult -kirjoja luen ja niistä usein pidänkin. Piristävää vaihtelua ja osa nuortenkirjoista todella sopii aikuisenkin lukijan makuun. Tai sitten vain olen ikäistäni kypsymättömämpi ja nautin nuortenkirjoista siksi, tiedä häntä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, mulle nää na-kirjat kuuluvat samaan lohkoon novelleiden kanssa - jotenkin en vain koe niitä omakseni. Ja tosiaan Saven mahtava teos jätti pikkuisen tämän varjoonsa.

      Minnahan luki tämän muistaakseni englanniksi, uskoisin, että alkutekstillä saat kirjasta vielä enemmän irti. Kerronnalla on suuri rooli varsinkin tässä tarinassa. Ehdottomasti kannattaa kokeilla!

      Hih, mulla on sama tilanne; olen tottunut ison kirjaston isoihin valikoimiin ja esim. kun joskus lapsille varaan pleikkaripelin, on hassua joutua yhtä kappaletta jonottamaan.

      Poista
  4. Ajattelin kirjan kannesta ihan samaa kun sen näin, enkä todellakaan tajunnut, että kyseessä oli kirja, josta olin kiinnostunut luettuani alkuteoksesta arvion Pinon päällimmäinen -blogista :). En vielä tiedä, luenko kirjaa; periaattessa kiinnostaa mutta jos ja kun kyseessä on nuortenkirja niin se saattaa olla tyyliltään sellainen, että en niin tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, eihän tuo alkuperäinenkään kansi mikään kaunotar ole, mutta suomalainen painos on vedetty kyllä överiksi... En tiedä kehtaisinko kirjaa julkisella paikalla lukea :D

      Novelleiden ohella na-kirjat ovat niitä, joita en vain tunnista omakseni. Kaisse alkaa olla keski-iän ensioireita?! :)

      Poista
  5. Kaikki ei tykkää samoista, sehän nyt on ihan selvyys. Odotan mitä itse tykkään tästä, nimittäin mulla odottaa tämä kirjastohyllyssä. :)

    Itse taas tunnen muuten na-kirjat omikseni, vaikka ikää on jo ainakin kymmenen vuotta "liikaa" niiden lukemiseen. Silti ne tuovat vaan kivaa vaihtelua "aikuisten kirjoihin". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, ja makuasioista ei voi kiistellä - miksei? :D Nämä on näitä ihania fraaseja!

      Sehän on vain hienoa, että ymmärrät na-kirjallisuutta! Minä tunnen itseni vanhaksi haahkaksi, kun ei iske ;) Ja toisaalta taas tuntuu, että luen "liikaakin" dekkareita...

      Odotan mielipidettäsi tästä kirjasta!

      Poista
  6. Ai niin, tämä kirja! Olin jo unohtanut tämän, varmaan tuon kannen takia, yäh! Hmm, ehkä tämä sopisi minulle, jotenkin pelkään liian iholle tulevia ja koskettavia kokemuksia tällaisten rankkojen aiheiden kanssa. Pehmoversiot sopivat minulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, välipalakirjana tämä on mitä mainioin. Se unohtui postauksesta pois, että kun romaanin kerran aloitta, sen lukee miltei yhdellä istumalla. :)

      Poista
  7. Pääkallokansi tietenkin! Sanoo ikiteini... =D

    Olen jälleen kerran ihan pois kartalta. Tästäkään kirjasta minulla ei ollut mitään hajua. Mutta kuulostaa lukukelpoiselta. Kai. Olen tällä hetkellä niin rakastunut Doctor Who:hon, ettei päähäni tahdo mahtua muuta... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on pääkallokuosilla varustettu hame, mutta tuohon kanteen on tungettu liikaa kaikkea! :D Katso tarkasti, siinä on jopa kiiltokuvaenkeleitä...

      Mulla on tapana rakastua aina fiktiivisiin henkilöihin (ei, oma mieheni on sentään lihaa ja verta ;) Kokeile tätä välipalaksi, voisit tykätä. Tässä on kuitenkin hyvää huumoria eikä tarinakaan mikään floppi ole!

      Poista
  8. Minusta nuo molemmat kannet ovat kamalia, mutta jos pitäisi valita toinen, niin kyllä tuo pääkallo puhuttelee enempi :D Enkkukannesta tuli mieleeni koulun liitutaulu (juu, älä kysy miksi!) ja se on muutenkin tylsä.

    Kirja itsessään alkoi kyllä hieman kiinnostaa. Mietin myös sitä, mikä minulle on surullisinta. Tuli ensin ehkä mieleeni se, että ihminen jolla on valtava elämänhalua, eikä saa elää. Tämähän tuli liki juuri Saven romaanissa ja se tuntui kuristavan pahalta. Minä en sinänsä "vieroksu" kuolemaa ja voin sitä käsitellä kirjallisuudessa melko surutta, mutta on jotenkin aivan eri asia kuolla, jos haluaa elää. En osaa selittää, mutta ehkä juuri tästä syystä tämä John Greenin kirja voisi olla minulle liikaa. Minullakin on siis akilleen kantapääni, ohops :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, ymmärrän! Minustakin Saven romaanissa kammottavinta oli naisen valtava elämänhalu, se että hän oli juuri saanut puolison, lapsen josta täytyi luopua. Itselleni kuolemisessa olisi pahinta jättää omaiset - pelkäisin miten he tulisivat menetyksestä selviämään. Sehän kirjan päähenkilöäkin tässä vahvasti mietityttää, mutta kirja pitää myös sisällään yhden yllätyksen...

      Ihan totta, ei tuo alkuperäinen kansikaan mikään taidonnäyte ole :D

      Poista
  9. Minäkin olen ajatellut lukea tämän kunhan vain ehdin, mutta taitaa mennä kesään, tässä on nyt niin paljon kaikkea muuta lukuvuorossa ennen tätä. :) Hih, kirjaruuhkaa pukkaa! :D

    Mukavaa lukea tästä tämmöinen ei-niin-vaikuttunut arvio, omat odotukseni kirjan suhteen laskeutuivat nyt vähän maltillisemmalle tasolle. :) Ja minustakin suomalainen kansi on ruma, alkukielisen kansi houkuttaa paljon enemmän.

    Ihanaa viikonloppua sinulle, ystäväni! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kuten jo edellä kommentoin, kumpikaan kansista ei varsinaisesti houkuttele, mutta enkun kielistä ei ole lyöty samalla tavalla överiksi kuin tämä suomalainen :)

      Voi sinun kirjaruuhkaasi <3 Ota tämä johonkin saumaan välipalaksi. Kirja on nopealukuinen ja kun sen on aloittanut, teosta ei malta laskea käsistään.

      Kaikkea kaunista tulevaan viikonloppuusi, ystävä <3

      Poista
  10. Pääkallo-kannessa on särmää! :D Tykkään yleensä enemmän ns. kertovista kansista, vaikka suurpiirteisimmät voivat toisinaan olla piristävän värikkäitä. Aihe on kyllä senlaatuinen, että täytyy joskus kirja lukaista.

    (hihi, vastarantakiiskeily piristää ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pia, kiva kuulla! ^ :)

      Pääkallo-kannessa on kerrottu oikeastaan jo koko kirjan tarina. Vasta jälkeenpäin sen huomaa. Vahva ja humoristinen kansi pitää sisällään tarinan, johon moni on ihastunut. Kokeile ihmeessä!

      Poista
  11. Sattumalta huomasin tuossa sivubannerissa tämän tekstin ja päätin lukaista, mitä mieltä sinä olit Tähtiin kirjoitetusta virheestä. Näköjään luettiin ihan sama kirja! Ihan hyvä, mutta ei kyllä minullakaan herättänyt juuri mitään tunteita - vaikka normaalisti itkeä tihrustan hyvinkin herkästi. (Kerran tuli tippa silmäkulmaan, kun katsoin Robinin Kesärenkaat-videota, koska kohta munkin lapset on noin isoja ja voi ei ja kääk ja buhuu ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaisin tosiaan, että nuoret (mehän ollaan jo ikäloppuja, haha) voisivat saada tästä enemmän irti. Mukava kirja, surullinenkin, muttei mitään Laura Saveen verrattuna!

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥