 |
| Rörgast 2013, suom. Outi Menna ja Tammi 2015, 513s. |
Näin alkoi tuhatyhdeksänsataaluvun viimeinen kesä Stenvikin kylässä.
Näin alkoi tarina kylässä kummittelevasta aaveesta.
Tai sitten kaikki alkoi jo lähes seitsemänkymmentä vuotta aiemmin sisämaasta, pieneltä hautausmaalta. Missä toinen nuori mies, Gerlof Davidsson, kuuli äänekkäitä koputuksia ruumisarkusta.
Voi pojat. Voi sateinen kesä ja kyyneleet poskilla.
Kyllähän te tiedätte, kuinka kovasti Johan Theorinia rakastan. Olen lukenut kaikki hänen suomennoksensa, ja tämä uusin on niin loistokkaan Öölanti-sarjan viimeinen osa. Minähän odotin kirjalta vähintään edellisten tasoa, ellen jotain enemmänkin. Olisi nyt saanut lyödä laudalta koko sarjan! Olisitpa Johan-rakas tykittänyt kunnolla!
Aihe lupailikin hyvää. Muuta en tästä ollut ennakkoon lukenut, kuin että kyseessä on jälleen yliluonnollisen kanssa leikittelevä jännityskertomus, jossa kohtaamme sekä aavelaivan, että koputukset ruumisarkusta. Hyytävää.
Kirja alkaa mukavan pelottavasti; vanha merimies, aiemmista osista tuttu Gerlof astuu jälleen pääosaan. Käymme hänen nuoruudessaan, jossa tapahtui jotain merkittävää. Mystistä. Gerlof työskenteli nuorena hautausmaalla, ja erään kerran vainaja jouduttiin hautaamaan kahdesti. Tapaus jäi painamaan mieltä, ihmekös tuo, ja vielä vanhanakin mies muistelee tapahtunutta ihmetyksen sekaisella kauhulla.
Nykyhetkessä elellään vuosituhannen viimeistä kesää Öölannin puuttomilla aavoilla. Maisemat eivät voi olla lumoamatta. Niihin tahtoisi pysähtyä. Jäädä nuuskimaan merta. Katselemaan pahaenteistä rusotusta taivaalla. Sillä pahaa on luvassa vanhan kunnon koston muodossa. Viattomat saavat siitä osansa, aivan samalla tavalla kuin eräs, joka teki kerran hirvittävän teon...
Kesädekkariksi Aarnivalkeat on miljöönsä ja tunnelmansa puolesta mitä mainioin. Mikäli odotukset eivät olisi olleet niin korkealla, olisin minäkin voinut Theorinin viipyilevästä kerronnasta nauttia. Mutta valitettavasti teos oli pettymys. Sori Johan! Odotin vähän menevämpää tarinaa, jotain vielä pelottavampaa, sellaista, joka olisi todella vienyt mennessään. Perushyvä jännäri tämä kuitenkin on, muttei missään nimessä parasta kirjailijalta.
En sano että elämä on hyvää
mieluummin sanoisin että se on pahaa
mutta en sano sitäkään.
Toivon vain kolmea työkalua:
kulmamittaa, saksia, veitsenterää
jotta voin mitata ja leikata
sen mikä on mitattavissa
ja sen mikä on leikattavissa.
Muun jätän yön mitattavaksi.
ja kaikkien niiden olentojen jotka tulevat esiin siihen aikaan
vuorokaudesta.
Lennart Sjögren
Kirjasta on postannut ainakin Mummo matkalla
Annika, luin nyt poikkeuksellisesti kommenttisi, sillä olen kipuillut Theorinin kirjan kanssa jo kolme yömyöhää...Olen vähällä jättää kesken, mutta yritån vielä. Ei tämä ole kultaista Theoronia...Ehkä minäkin odotin paljon enemmän.
VastaaPoista<3
Jätän kesken, luovutan nyt...Vaihdan Watersiin. Joko minä olen muuttunut tai sitten Theorin on kirjoittanut tylsimpänsä.
PoistaLeena, amenet todellakin! Theorin on kirjoittanut tylsimpänsä! Rämpien pääsin loppuun... Se hyvä puoli tässä oli, että kirjan jälkeiset lukukokemukset ovat olleen nautinnollisia ;) Nyt minullakin menossa Waters.
Poista<3
Theorin on minulle aivan vieras kirjailija, mutta Aarnivalkeat odottelee hyllyssäni. Niinpä en tällä kertaa kovin tarkkaan tekstiäsi lukenut, palailee tänne jos saan kirjan jossain välissä luettua.
VastaaPoistaJonna, en tiedä oletko jo teoksen lukenut mutta... Suoraan sanottuna tämä ei ollut parasta kirjailijalta, päinvastoin. Kokeile ihmeessä mitä tahansa muuta Theorinilta!
PoistaGerlof <3 Hyvä asia on, että papparainen on vieläkin MUKANA ja enempi palataan taas häneen. Mutta näyttää vissiin siltä, että 1. kirja oli paras ja loput menee tasaisesti huonommiksi :-( Verikallio on kyllä vielä kesken...
VastaaPoistaHeidi, Verikallio on minusta vielä ihana, samoin sarjaan kuulumaton teos, Sankta psykon kasvatit. Tämä oli valitettavasti pettymys... Toivottavasti Theorin keksii uuden sarjan, joka palaa totutulle tasolle! <3
PoistaTotta! Sankta psykon kasvatit oli toosi hyvä! Odotellaan nyt - samoin Rosamund Luptonin suomennosta uusimmasta :)
PoistaOih, Luptonin uusinta kyllä odotellaan :) Ei mitään hajua onko tulossa ja millä aikataululla!
PoistaMinusta taas oli erittäin hyvä kirja, ehkä toiseksi paras Theorinilta. Ahdistava tunnelma kyllä ja henkilöt.
VastaaPoistaHienoa kuulla, että pidit!
PoistaOi, mä kyllä tykkäsin tästä Aarnivalkeat-kirjasta. Eka sata sivu meni aavistuksen nihkeästi, mutta loput lukaisin sukkelaan. Loppu oli musta tyylikäs, kun Gerlof meinasi purjehtia manan majoille, mutta homma meni kotoisasti mönkään.
VastaaPoistaVirpi, kiva kuulla, että olet selkeästi saanut tästä enemmän irti kuin minä :) Theorinin tyyli on aina nautittavaa luettavaa, hänessä on paljon samaa kuin Mankellista.
Poista*Mankellissa :)
PoistaJuuri sain luettua ja minusta tämä oli paras tältä kirjailijalta :)
VastaaPoista