Jussi Adler-Olsen; Tapaus 64

Journal 64 2010, suom.Katriina Huttunen ja Gummerus 2015,  517s.

Hän raapi korvantaustaansa ja sulki silmänsä. Jo oli paskapäivä, kaikkea muuta kuin virkistävän tylsä ja mitäänsanomaton, kuten hän oli toivonut.


Carl Mørk is back!! Kesä 2015 on dekkarifanaatikoille silkkaa ilotulitusta. Eräänäkin onnenpäivänä noudin postista tällaisen paketin

ja olin saada slaagin riemusta! Mitä aarteita vanhoilta, rakkailta kirjailijatutuilta! Nyt yritän vain sumplia taas kerran muuttuneen elämäntilanteeni (tällä kertaa positiivisen sellaisen) siihen malliin, että ehdin lukeakin. Pakko. Suorastaan himottaa antaa mielen upota tarinoihin, joilta odotan paljon.


Ja Jussin uusin ei jää ollenkaan Slaughterin, Theorinin yms jalkoihin. Päinvastoin. Tapaus 64 asettaa riman järisyttävän korkealle. Uskallanko sanoa, että kirja saattanee olla parasta Jussia?

Kuten aina, kirjailija seisoo heikoimpien puolella. Hän herättää ajatuksia. Ja kaiken lisäksi tirskahtelin lukiessa useampaan otteeseen Carlin ja Assadin toilailuille.

Juoni itsessään on vakava, melkein puistauttava. Kuten asiaan kuuluu, Carlin, Assadin ja Rosen johtama Osasto Q tutkii vanhoja, selvittämättä jääneitä rikoksia. Nyt esiin nousee vuoden 1987 merkillinen katoamistapaus, jossa saman viikonlopun aikana katosi useampi ihminen. Jäljet johtavat löyhästi Sprogøn saareen, puistattavaan paikkaan jossa "hoidetaan" ns. vähälahjaisia naisia.

Rose oli kutsunut sitä helvetin esikartanoksi, ja Carl vaistosi, miten pahuus tihkui suoja-aidan yli ja menneisyyden haamut seisoivat haavoja sielussaan ja arpia hedelmättömissä vatsanahoissaan. Oliko Tanskan valtio tosiaan hyväksynyt sellaisen väkivallan käytön, ja suorastaan harjoittanut sitä koulutettujen lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan voimin?

Yksi heistä on Nete Hermansen, tyttö joka on saanut huonot lähtökohdat elämälleen alusta alkaen. Väkivallan kierre ei katkea Neten kasvettua naiseksi, ja hän joutuu pahamaineiselle saarelle, josta pääsee pois vain antamalla sterilisoida itsensä.

"Miksi minun ei anneta saada lapsia? Ovatko minun lapseni vähempiarvoisia kuin muiden?"

Vuosia myöhemmin Nete päättää ottaa koston omiin käsiinsä. Ja voiko häntä siitä syyttää? Sen verran karua on naisen elämä ollut muiden ihmisten pahuudesta johtuen.

Tapaus 64 on täydellinen jännitysromaani juonenkuljetuksen, henkilöhahmojen ja omaleimaisuutensa takia. Minulla alkaa olla jo kattava kaarti seurattavia dekkarisarjoja, joita rakastan jokaista eri syistä. Jussi vetää pisimmän korren osastolla mielikuvitus kohtaa huumorin.

Nautinnollisia lukuhetkiä kirjan parissa!


Toinen totuus olivat hänen veljensä sanat, että ihmisiä oli kahdenlaisia, ja toinen se, että ihmisen elämä oli jatkuvaa taiteilua houkutusten rotkon reunalla, ja jos lipesi, saattoi pudota syvemmälle.

Tästä aarteesta ovat postanneet ainakin Umami ja Iloinen apina