Hanna-Riikka Kuisma ja Like 2013, 264s. (kirjastosta)
Minua puri kummallinen vampyyri, koska supervoimien saamisen sijasta menetin lähes kaiken, muutuin rammaksi. Ehkä Luukas on vampyyri, joka imee voimia keijukaisista, koska on yhtä kotonaan päivässä ja yössä. Minusta on helpompaa ajatella niin. Vaikka toisaalta, vampyyri ottaa kaiken eikä anna mitään.
Luukas on antanut minulle kaiken, ainoan syyn olla olemassa.
Krista-ihana kirjoitti Valkoisesta valosta sen verran vetävästi, että minun oli pakko laittaa romaani kirjastovaraukseen. Aivan pakko. Romaanin kuumeisen kipuileva tunnelma vaikutti täydelliseltä, ja on aina hienoa tutustua uusiin suomalaisiin naiskirjailijoihin.
Maria, joka käyttää julkisuudessa nimeä Magda Leenantytär, asuttaa vain yhtä huonetta:
Magda Leenantyttären fanikunta koostuu päällisin puolin menestyneistä naisista, ehkä miehistäkin. Sellaisista, joilla on ollut joku – kaikilla on ollut joku, jossain, joskus – ja jotka eivät koskaan ole päässeet siitä yli. Elivät he sitten yksin tai ihan hyvissä liitoissa, ihan hyvien kumppaneiden kanssa, ei mikään voinut koskaan olla täydellistä, koska ole mulle vähän aikaa hän ei riitä kovin monta, monta kymmentä vuotta.
Oikeastaan Marian elintila on kutistunut pelkäksi sängyksi, jota ympäröivät tietokoneet, ruoan muruset ja lääkkeet. Kipu on saanut herkkäsielun vangikseen, kipu joka on koteloitunut naisen ympärille kuin suojaava muuri pahaa maailmaa vastaan. Muurin sisäpuolella kuitenkin kärsitään. Siellä eletään ikuisessa kidutuskammiossa, helvetissä, jota helpottavat vain lääkkeet.
Niin ja tietysti Luukas. Luukas, Marian ensirakkaus, josta elämä aikoinaan riipi irti. Nyt Luukas on vuosien jälkeen palannut. Mies tahollaan lapsettomuuden riivaamassa avioliitossa. Luukas kun elää tissuttelevan ja omista kivuistaan kärsivän Lyydian kanssa, käy välillä helpottamassa oloaan Mariaan. Mariaan, jolle Luukas on koko elämä. Syy kaunistautua pikkutarkasti, turruttaa sairautensa lääkkeillä, varastaa elämältä pieni hetki autuutta.
Kuvioissa hengaa vielä Johannes, aikoinaan tytöt veteliksi hurmannut nykyinen rappioalkoholisti, joka on palannut dementoituneen äitinsä helmoihin kuolemaan. Sillä Johannes on aina valinnut ennen kaikkea nautinnon, elämänsä suurimman rakkauden, alkoholin. Seurauksista piittaamatta. Mutta menneisyydessä kaikkien neljän henkilöiden tiet risteytyivät tavalla, josta irrottautuminen vie eliniän.
Aina melkein, olisi voinut olla, olisi voinut tapahtua. Siitä olisi voinut tulla vuosisadan rakkaustarina ja juuri sen vuoksi tulikin, elämäni rakkaus, voi helvetti.
Hanna-Riikka Kuisma on kirjoittanut romaanin, jonka loppuvuodesta muistan ryhtyessäni ruotimaan vuoden suosikkeja. Lukeminen oli sen luokan sulopiinaa, että jouduin välillä napsimaan tekstin aiheuttamaan rujouteen Buranaa. Niin kiihkeästi Kuisma kipua kuvaa. Sen verran nerolla otteella. Ja tietysti itse tarina on kaihoisan kaunis, kerronta kaiken tuskaisuuden keskellä mieltä hyväilevää.
Yksi jos toinenkin lukijoistani voisi tästä innostua.
Romaanin ovat lukeneet edellä mainitun Kristan lisäksi
Annami
Tuija/ Kirjavinkit
***
Sinun pitäisi tietää. Sinun pitäisi tietää paremmin. Olet jo kerran repinyt sydämen kylmin sormin irti rinnastani. Imenyt vähät vereni ja saanut minut koukkuun, vie viimeisetkin.
Hedonistiset miehet ovat kaikkein vaarallisimpia, sillä usein he hurmaavat naisen ihan veteläksi sanoillaan ja jatkavat aamun koittoon aravialaisina runolaulajina. Siinä ei tyttöparka voi mitään!
VastaaPoista♥
Leena, nimenomaan. Ne ovat näitä, joilla taito puhua pyörryksiin.
Poista♥
Ihana Annika, ihanaa että luit tämän! Ja vielä ihanampaa on että pidit tästä. Tosin arvelinkin että pidät, onhan kirjamakumme aika yhtenevä niin kuin on huomattu. :) <3 Minäkin ihan varmasti muistan tämän kun listaan tämän vuoden suosikkeja, ja varmasti kiirii kärkisijoille myös Blogistanian Finlandiassa. :)
VastaaPoistaKrista, ihan huimaa ajatella loppuvuotta, jolloin pitäisi jotain top 10 -listoja laatia... Tai eihän se tietenkään pakollista ole, mutta kiva koosteitta kuitenkin tehdä. Tässä kirjassa oli jotain helposti samaistuttavaa. <3
PoistaIhanaa, että sinä ja Krista luitte tämän. Olin keväällä vähän pettynyt, kun tämä ei saanut melkein lainkaan blogihuomiota, vaikka kirja olisi sitä mielestäni enemmän ansainnut.
VastaaPoistaAnnami, jospa nyt blogisauhut lähtisivät liikkeelle, toivotaan parasta ;)
PoistaNiin ja kun pidit tästä, voisin uskoa, ettei sinulle heittämäni haastekirja myöskään ole ihan huti mielestäsi sitten, kun sen luet. :)
VastaaPoistaMuru, mulla on ollut se haaste mielessä, kirjakin on jopa hyllyssä, mutta aloitin sitä aivan väärässä mielentilassa. Nyt olisi sopivat saumat novellikokoelma ottaa. :)
PoistaLuin jo aiemmin tämän arviosi, mutta oli sanat hukassa. Ovat edelleenkin, joten enpä osaa muuta sanoa kuin että tässäpä varmaan olisi kirja, joka minunkin pitää jossain vaiheessa lukea.
VastaaPoistaMinulla tökkii nyt lukeminen ja vähän kaikki muukin. Mutta sellasta se välillä on. :)
Been there. Tai tälläkin hetkellä, oikeastaan. Lukeminenkaan ei tunnu miltään. Pitäisi kai siirtyä kertaheitolla kauhuun ;)
VastaaPoistaSellaista se on. Halit <3
Ps. mutta siis joo, tämä ON hyvä kirja, suosittelen.