...kaivaisin, kunnes tunnelini
yhtyisi hänen tunneleihinsa,
ja hyvityksen saisivat kasvoni,
esteettä häntä silmiin katsoa.
Vaan se on kiinni hiuskarvasta,
hienosta säikeestä, lain sanasta,
timanttiharsosta, lukinverkosta,
oljenkorsista, muurinharjasta,
rajoituksesta, kuin hunnusta
ylhäisen rouvasväen kasvoilla:
jokainen silmukoista on linnake
ja joka poimussa lohikäärme.
Emily Dickinson; Golgatan kuningatar, Gummerus 2004
Emily Dickinson. <3
VastaaPoistaJonka vasta Katja löysin! Oi että ♥
PoistaVoi mikä rakkausruno...
VastaaPoistaEmilyllä näitä ihania on vaikka kuinka. Laitan lisää!
PoistaEmily on yksi elämäni runoilijoista ja ja minulla on ilo omaistaa hänen The Complite Poems of Emily Dickinson.
VastaaPoistaMinulla on Golgatan kuningatar,mutta tätä runoa en ole kuin vielä löytänyt. Ihminen löytää ne runot, joita sielu huutaa. Runo on tunnetila tai tunnetilan peili.
Upea runo siihen TÄYDELLISESTI sopivalla kuvalla♥
Leena, nimenomaan. Ihminen löytää ne runot, jotka puolestaan etsivät häntä itseään.
PoistaJoskin rehellisyyden nimissä on sanottava, että olisin voinut julkaista osia miltei jokaisesta ED:n runosta. Myöhemmin sitten.
Kiitos ♥
Lupaan sinulle, että siellä on monta, jotka kolahtavat...Käys poimimassa lumikarpaloita, jos haluat tietää, mitkä minuun.
PoistaMenen karpalovierailulle, kunhan saan pikkuiseni unille.
Poista