perjantaina, heinäkuuta 05, 2013

Haruki Murakami; Kafka rannalla


Umbine no Kafuka 2002, suomennos englanninkielisestä käännöksestä Kafka on Shore 2005, suom. Juhani Lindholm ja Gummerus 2009, 639s. (kirjastosta)


Ja sinun todellakin on selviydyttävä siitä rajusta, metafyysisestä, symbolisesta myrskystä. Ja olipa se miten metafyysinen tai symbolinen tahansa, älä kuvittele, etteikö se viiltäisi lihaa kuin tuhat partaveistä. Ihmiset vuotavat verta, myös sinä vuodat verta. Kuumaa, punaista verta. Tahraat kätesikin siihen vereen, omaasi ja toisten.

Ensin oli Norwegian wood, joka hienovaraisesti minut Haruki Murakamiin tutustutti. Sitten tuli 1Q84 osat 1 ja 2, joka puhalteli jo suurempia liekkejä kirjarakkauden roihuun. Ja nyt viimeisenä henkäyksenä, ehkä kaikkein voimakkaimpana Kafka rannalla. Kirja, jonka me "Murakami-tytöt", Piia, Annami ja Krista luimme kimpassa. Vaihdoimme tuntoja tiettyjen sivumäärien jälkeen ja postaamme romaanin sovittuna ajankohtana, nyt.

Kimppaluku toimi loistavasti (kiitos tytöt :)), varsinkin kun kysessä Kafkan tapainen, hurjasti ajatuksiaherättelevä romaani. Kiehtovalla tavalla ilmava, kerronnaltaan helppo, mutta aiheeltaan monitulkintainen. Myytit, tabut ja indentiteetti, kuten kansilieve lupaa, nousevat tarkasteltaviksi tarinan muodossa.

Ja voi millaisen tarinan! Kirja alkaa siitä kun Kafka karkaa kotoana. Mitäpä Kafkalla, viisitoistavuotiaalla pojalla, jonka oikea nimi ei ole Kafka, kotona olisikaan. Vain hiljaista kuolemaa. Isä, romaanin puistattavin henkilö on poissaoleva varjo, äiti ja sisar puolestaan lähtivät, jättivät Kafkan hänen ollessaan lapsi. Tästä hylkäämisestä Kafka ei ikinä toipunut. Sen perusteella hän muodosti identiteettinsä, päätti olla maailman kovin 15-vuotias. 

Kafkan persoona on ristiriitaisen kiehtova. Toisaalta hän rakastaa lukemista ja kirjastoja. Päätyypä vielä tarinan edetessä asumaan erääseen sellaiseen. Toisaalta Kafka on salskea nuorukainen, pitää itsestään huolta kovalla treenillä, jota ei unohda edes karkumatkalla. Salaperäinen, itseensä eksynyt Kafka.

Toisaalla "henkisesti lahjaton" Nakata, tarinan ehdoton sydän jakaa omituisella tavalla Kafkan kohtalon. Nakata ei osaa lukea tai kirjoittaa, ja luonnehtiikin itseään kolmannessa persoonassa puhuen; "Nakata on hyvin tyhmä". Mutta miehelläpä on varsin yllättäviä taitoja, hän näet osaa puhua kissoille. Taitoaan hyödyntäen Nakata etsii kadoksissa olevia kotikissoja. Työstään hän saa lisätienestiä vaatimattoman aburahan lisäksi.

Kyllä ihminen voi elää, vaikka ei matkustaisi junalla.

Romaani on paikoin suorastaan hulvattoman hauska Nakatan ladellessa näitä elämänviisauksiaan.

Ja

"Se ei siis ollut unta", hän sanoi.
"Anteeksi kuinka?" Nakata kysyi.
"Kivi", Hoshino sanoi. "Siinä se on. Se ei ollut unta."
"Kivi on meillä", Nakata sanoi yksinkertaisesti kesken aamuvoimistelunsa. Hän sai lauseen kuulostamaan jonkin 1800-lukulaisen saksalaisen filosofisen suuntauksen perusväittämältä.

Kafka rannalla -teosta on miltei mahdotonta niputtaa minkäänlaiseen pakettiin. Kirja on niin paljon kaikkea. Kaikkea. Rakkautta, hyvin erikoista sellaista, unia, aaveita, arjen maagisuutta. Se vie lukijansa itse elämän keskukseen. Omaan sydämeensä. Se tempaa mukaansa, näyttää taivaat, joilta toisinaan sataa kalaa, puhaltaa meren rannalle, sille ikuiselle, joka myös eräästä maalauksesta löytyy... Ja on kuitenkin tyylilleen uskollisella tavalla niin uskottava. Vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Pasi Ilmari Jääskeläisen teokset meillä kotimaassa.

Jäljelle jää vain kirjastot, ja ne ovatkin loistopaikkoja – ei sisäänpääsymaksua, kukaan ei nosta äläkkää, kun nuori poika kävelee sisään. Ei muuta kuin istut alas ja luet mitä huvittaa. Minä poljin aina koulun jälkeen lähimpään kaupunginkirjastoon. Sieltä minut löysi lomienkin aikana.

Romaania on luettu ahkerasti ja laajalti. Esimerkiksi täällä löydätte linkkejä eteenpäin.

22 kommenttia:

  1. Minunhan piti kirjoittaa tuo bloggaus jo pari päivää sitten, mutta kuitenkin kirjoitin suurimman osan siitä tänään. Noh nyt se on julkaistukin, joten en nyt hirveästi myöhästynyt sinusta. :)

    Yhdessä lukeminen oli kyllä todella ihana kokemus. Kafka rannalla oli juuri sellainen kirja, joka antoi enemmän, kun pystyi keskustelemaan kirjan tuomista ajatuksista. Kyllä minun pitäisi tutustua Pasi Ilmari Jääskeläiseenkin vihdoin ja viimein, kun hänet Murakamin kanssa mainitaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, tulen heti :)

      Kafka rannalla ei alussa näyttänyt vielä koko lumoaan, vaan keriytyi pikku hiljaa auki - ja vau millainen kirja! Vaikka aukkoja jäikin, kaikessa oli lopulta järkeä.

      Ai niin, sie et ole Pasia lukenut? Suosittelen!

      Poista
  2. Teidän kanssa lukeminen oli tosi mukavaa - kyllä otetaan uudestaan. <3

    Ihana postaus Annika, todella hyvä. :) Ja Annami, lue ehdottomasti Pasi Ilmaria, hän on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, kommenttisi oli roskapostissa, onneksi sen löysin. Eli anteeksi, kun kesti vastata... Blogger sekoilee nyt aivan urakalla, mur!

      Poista
  3. Minä rakastan rakastan rakastan tätä kirjaa! Ensimmäinen Murakamini tulee aina säilymään mielessäni uskomattomana ja ainutlaatuisena kokemuksena, vastaavaa ei ole saanut aikaan kuin Liisan seikkailut ihmemaassa, jonka luin ensimmäistä kertaa alle 10-vuotiaana ja vaikutuin syvästi.

    Rakastan niin sitä tunnetta, kun kirja on niin unenomainen, että sen luettuaan jää miettimään, oliko koko lukuprosessikin unta. Ja voi, Nakata <3 *hehkutus päättyy :D*

    VastaaPoista
  4. Marile, yhdyn joka sanaasi! Oliko tämä sittenkin vain unta? Unta jonka pariin jo kipeästi kaipaa, joka aiheutti lukujumia koska mikä voisi tuntua vastaavalta <3

    VastaaPoista
  5. Kerrot kirjasta niin houkuttelevasti, että tuntuu kuin olisin lukenut ihan erin... :D

    Harjukaupungin salakäytävät odottelee lukupinossa täälläkin. Genre on kerrassaan petollinen – taitaa viedä mennessään, kun on sille tielle astunut.

    Sanoppa, lukeakko Murakamilta seuraavaksi (tämähän oli ensimmäinen romaanini) Norwegian Wood vai 1Q84? Suunnittelin tosin aloittavani ihan alusta, ja tarttuvani Suureen lammasseikkailuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pia, kiitos! :D

      Harjukaupunki on oiva valinta, jos ja kun Kafka maagisen realismin nälän jätti. Kokeile ihmeessä.

      Vähän riippuu... Norwegian wood on viehättävä mutta melko perinteinen rakkaustarina, kun taas 1Q84 maagista realismia. Tosin ei niin "nopeasti etenevää" tekstiä kuin Kafkassa, 1Q84:hän on vielä paksumpi.

      Poista
    2. ...tai ehkä teen "Nakatat" ja haalin pelkkiä kuvakirjoja :D

      Poista
    3. Seuraavan kirjastoreissun projekti :D

      Poista
  6. Ostin tämän joskus, mutta kirja on vielä lukematta. Tämä vaatii varmasti aika keskittyneen mielentilan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerronnaltaan tämä on helppoa tekstiä, mutta toki kirjasta saa enemmän irti, jos sille valitsee sopivan ajankohdan.

      Poista
  7. Kiva idea lukea kimpassa kirjaa! Ehkäilen edelleen Murakamin kanssa, mutten ole lyönyt naulaa hänen arkkuunsa. Luulen, että kokeilen jotain kirjaa häneltä jossain vaiheessa. Mutta näiden kirjapinojen keskellä se ei tapahdu ihan heti. :D Mielenkiinnolla silti seuraan kirjoituksia hänen kirjoistaan. Olen nyt tällainen sivustakatsoja ja tarkkailija. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä on ihan hyvä vetäytyä sivustakatsojan rooliin :-) kaikkia kirjailijalta ei mitenkään ehdi, et edes sinä <3

      Poista
    2. Voi typotusta; kirjailijoita :-)

      Poista
  8. Voihan Murakami, milloin minä ehdin taas herra Teikäläisen pariin?! =D Haluan kyllä todella lukea lisää häneltä, vaikka Lammas ei minua hurmannut alkuunkaan. Mutta uskon, ettei Lammas ole Murakamin tähtihetki. Se uusin jättiläinen kiinnostaa minua ehkä eniten. Milloin, oi, milloin?! =D Juuri vasta kävin kirjastossa, ja tuntui että on niin paljon kaikkea mitä haluan lukea, ja haluan kokeilla uutta. Ja sitten kun lueskelen niin rauhassa jokaista kirjaa; en ole sellainen, joka heittäytyy tuntikausiksi kirjan pariin, vaan sellainen "pätkälukija", niin aina yhdenkin kirjan parissa menee aikaa.

    Ihanaa viikonloppua, luv! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, pätkälukija oikeastaan minäkin. Harvemmin tulee varsinkaan päivällä edes tilaisuuksia pidemmille lukusessioille. Iltaisin on paremmin aikaa ja kaikki häly pois ympäriltä. Illat ovat minun ja kirjojen :)

      En ole kuullut kenenkään bloggaajan Lammasta kehuvan, eli koeta ilman muuta jotain toista kirjailijan teosta. Norwegian wood, tämä tai 1Q84 - näitä voin ainakin hyvällä omallatunnolla suositella :) Ja toisaalta, eipä se Murakami minnekään katoa, vaikka tutustuisit häneen 10v kuluttua :)

      Sitä samaa, honey :D

      Poista
  9. Ooh, luitte tämän viime viikolla! Olin reissussa ja monta innostavaa bloggausta on mennyt ohi, mutta onneksi myöhemminkin ehtii kommentoida. :) Kafka rannalla oli ensimmäinen lukemani Murakamin kirja ja se vei jalat alta ainakin vertauskuvallisesti. Ihastuin oitis ja kirja on edelleen suurin Murakami-suosikkini.

    Minä muuten pidin "Lampaastakin", mutta outo se kyllä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallista, luulin vastanneeni sulle tähän kommenttiin... Muisti alkaa jo pahasti pätkimään...

      Murakami on kohonnut huimille sijoille lempparikirjailijoitteni joukossa, Kafka löi tähän viimeisen niittinsä :)

      Poista
    2. Tunkeilen nyt tähän sanomaan, että olet saattanut kommentoida, mutta kommenttisi on voinut mennä roskapostikommentteihin. Blogger kun on alkanut välillä omiakin kommentteja heittää roskapostiin. :/

      Poista
    3. Voihan Blogger! Menenkin taas tarkistamaan spämmit... Kiitos Annami ♥

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥