perjantaina, heinäkuuta 12, 2013

Jennifer Egan; Sydäntorni

The Keep 2006, suom. Heikki Karjalainen ja Tammi, 345s. (omasta hyllystä)



Jos sitä oli kuollut, okei. Sen sijaan elossa oleminen, mutta näkymättömissä, saavuttamattomissa, löytämättömissä – se oli kuin hänen ennen vanhaan näkemissään painajaisissa, joissa hän ei kyennyt liikkumaan, joissa hän oli kuollut, mutta silti näki ja kuuli kaiken, mitä oli tekeillä.

Se voisi tapahtua missä tahansa osassa Itä-Eurooppaa. Vampyyrien ja outokummien maanosassa, siellä missä maisemaa vartio Linna.Vanha ja romanttisesti rappeutunut linna, joka on niin valtavan suuri, että sen pimeille käytäville voisi liian helposti kadottaa... Itsensä, identiteettinsä. Vaipua epätodellisten painajaisten syliin.

Linnaa puolestaan vartio sydäntorni. Linnan kuningatar ja valvova silmä, eräänlainen epätoivoisten turvapaikka.

Ja Danny, tarinan lapsiaikuinen antisankari, etsii nyt epätoivoisesti sisäänpääsyä tuohon jättimäiseen rakennukseen, jonka takana taivas värjäytyy vereen. Onhan hänen ökyrikas serkkunsa Howard esittänyt kutsun Danny-boylle, joka puolestaan päästänyt oman elämänsä suistumaan suloiseen sekamelskaan. Goottidanny, joka käyttää onnenbootsejaan, nimeää tunteitaan altoksi ja madoksi, ja on epätoivoisessa koukussa sosiaaliseen mediaan. Jo linnan pihassa mies puskee tuskanhikeä pelkästä ajatuksestakin, ettei löytäisikään internetyhteyttä. (jokaisen kirjabloggaajankin painajainen)

Kun serkukset viimein kesyttömässä linnassa kohtaavat, Dannya odottaa yllätys. Lihavasta ressukka-Howiesta ei ole jälkeäkään. Serkku on kuin uudestisyntynyt. Ja eihän se ole kummakaan, kun miettii, mitä poikien lapsuudessa tapahtui...

Tarina poukkoaa ihanan rosoisesti, eriskummallisella tyylillä nykien. Kertoohan sitä eräs Ray, vankilan kirjoitusterapiaryhmässä. Ray, jolla on osansa tarinassa, mutta millainen, sitä ei uskoisi kukaan. Kirjoitusopettajaan rakastunut, epäonninen Ray, älynsä tiiviisti öykkäri-imagon taakse kätkenyt.

No niin. Olen siis lukenut Sydäntornin. Pakkohan minun oli, koska olen vain nuoralla talutettava kirjabloggaaja, joka tempoilee joka suuntiin kirja-intonsa palossa. Ja Sydäntornista on kirjoitettu sen verran upeasti mm. täällä ja täällä ja täällä ja täällä, että eräänlaisen lukuflown toivossa minäkin. Miksipä en.

Sydäntorni todella teki sen, mitä sen luvattiin tekevän. Räjäytti tajuntani, kyllä. Mutta kirjassa oli myös paljon sellaisia piirteitä, joita en osannut ennakkoon ollenkaan odottaa. Hyvänen aika, romaanihan oli hauska!


Lapsen saaminen teki kovistakin staroista ihan tavallisia torvia lapioimassa mönjää vihaiseen pikku kitaan, tutteja taskussa ja räkää hihoissa ja naamalla autuaan hölmö ilme, josta Danny ajatteli, että sen täytyi johtua sokista, samalla tavoin kuin jotkut ihmiset alkavat laukoa vitsejä sen jälkeen kun heidän jalkansa on räjäytetty taivaan tuuliin.

ja

Martha (puhaltaen savua suustaan): Ei tämä ole rakkautta, vaan jonkinlaista eroottista harhaa.
Danny: Sitähän rakkaus juuri on.

Hykertelin lukiessani tuon tuostakin Danny-paralle, joka oli niin eksyksissä höperölookkinsa takana. Sympaattinen ja ihana Danny! Sydäntorni pursuili repaleisten ihmisten tarinoita, pakkomielteitä ja outouksia. Minulle aiemmin tuntemattoman Jennifer Eganin plussaksi on mainittava sekä kiehtova tarina, joka suorastaan rönsyili metaforista, että hulppean omanlainen kerronta. Pelkäsin aluksi tarinoinnin osoittautuvan liiankin erikoiseksi, mutta kaikkea muuta. Hyvin Eganin kelkassa pysyin ja voi että  – nautin!


***

Nyt tiedän mitä kuoleminen tarkoittaa, Danny mietti, se on sitä kun haluaa puhua jonkun kanssa mutta ei pysty.

12 kommenttia:

  1. Laitoin The Keepin varaukseen kirjastosta, koska minäkin olen niin helposti manipuloitavissa oleva kirjabloggaaja. :D Noh, on minun Jennifer Eganiin pitänyt muutenkin tutustua. Aika suuren hämäyksen lukemista olen myös suunnitellut, mutta olen vähän epäröinyt, onko se liian erikoinen. Tämä kuulostaa mielenkiintoisemmalta, mutta kai ne muutkin Eganin kirjat on luettava, jos tähän tykästyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, mitäs me korruoptoituneet, sielumme myyneet bloggaajat muuta voisimmekaan, kuin seurata sokeasti suositusten suota :) En osaa nyt näitä kahta verrata kun edellinen lukematta, mutta ainakin tämä oli loistava! Aivan mahtava idea kirjassa.

      Poista
  2. Tämän aion lukea jossain vaiheessa, vaikka Aika suuri hämäys olikin minusta heikohko esitys. Mutta Sydäntorni kiinnostaa jo tuon erilaisuutensa ansiosta verrattuna Hämäykseen, sellaiselta sopivammalta minulle. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kuten vastasin Annamille; en ole ASH:ta lukenut, joten en osaa verrata. Tässä on sellaista kieroa huumoria ja fantastinen juoni, joten aivan ehdottomasti sun juttusi :D

      Poista
  3. Mahtavat sitaattivalinnat;) Nautin etenkin Martahn ja Dannyn vuorosanoista, miettimättä, mitä se taas kertoo minusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvelin, että nämä sitaatit sinuun osuisivat. Minuun myös.

      Poista
  4. Manipuloitavissa oleva kirjabloggaaja ilmoittautuu myös täällä, ja kiroaa ettei ole muistanut ottaa Sydäntornia mukaan lomalle ja seuraavaksi luettavaksi kirjaksi! Perhana. No, ehkä voin hetken odottaa, vaikka mieli tekisi hypätä sen maailmaan saman tien kun postauksesi luin. Kiitos Annika, tämä oli hieno. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, hyvää kannattaa odottaa! Vaikka tiedän tunteesi, mulla on kaksivuotiaan kärsivällisyys suhteessa kirjoihin: "kaikkimullehetinyt" :D

      Nautinnollisia lukuhetkiä, Krista ♥

      Poista
  5. Olipas houkutteleva arvio! Olin jotenkin sivuuttanut tämän, mutta nyt en enää voi :)

    VastaaPoista
  6. Minutkin postauksesi sai pauloihinsa. Varaukseen lähti. :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥