Vastaukseni (parempi myöhään kuin ei silloinkaan?)

Suloinen Pihi nainen heitti minua hauskalla haasteella. Kiitos & niiaus ♥ Tarkoituksena on haastaa seuraavat viisi blogia, keksiä heille kymmenen kysymysta ja vastata itse saamiinsa kysymyksiin.

Pihi nainen tiedusteli minulta

1. Kenet kirjailijan haluaisit tavata? Oi voi, näitä on liikaa... Sanotaan nyt randomina ensin mieleen tuleva; Karin Slaughter

2. Kolme koukuttavinta lukemaasi kirjaa? Yönäytös, Sankta Psykon kasvatit, Sydäntorni

3. Mikä näistä on eniten mieleesi: teatteri, elokuvat, konsertit, sirkus, ooppera vai baletti? Elokuvat

4. Tunnetko olevasi kotona maalla vai kaupungissa? Urbaani olen :)

5. Itkettävin lukemasi kirja? Helppo, Laura Save; Paljain jaloin 

6. Jos olisi mahdollista aloittaa mikä tahansa harrastus, mikä se olisi? Tanssiharrastukselle toivoisin riittävän enemmän aikaa/energiaa, ratsastukselle samaten.

7. Kotipaikkakuntasi kohde jossa suosittelet vierailemaan? Juuri paikkakuntaa vaihtaneena, minulle Espoossa on kaikki niin uutta ja eksoottista, että jo kauppareissu aiheuttaa sydämentykytyksiä.

8. Kolme lempileffaasi? Fight Club, Sormusten Herrat, Puhdistus

9. Jos sait joululahjaksi kirjoja, mikä niistä oli mieluisin? Pukki oli tänä vuonna kohdallani kitsas, en saanut kirjan kirjaa. Onneksi kustantamot sen sijaan muistivat!

10. Moottori-, soutu- vai purjevene? Moottori! Vauhti & vaaralliset tilanteet, ah ;)

Koska olen pihalla kuin hitaasti sulava lumiukko blogistanian tämän hetkisistä kuvioista, meinasin jo tylsästi skipata kysymysten eteenpäin jakamisen. Mutta mutta. Seuraavat blogiystävät voisivat vastailla keksimiini, mikäli intoa löytyy

Krista

Elegia

Leena Lumi

Annami

Näillä mennään:

1. Utelona tahdon tietää minäkin kolme koukuttavinta teosta - ikinä!

2. Kuinka määrittelet hyvän lukukokemuksen?

3. Jos saisit lukea vuoden aikana yhden teoksen (kauhuskenaario), mikä se olisi?

4. Missä määrin kirjojen valintaan vaikuttavat genret?

5. Treffeille kirjailijan kanssa. Kuka hän olisi?

6. Mitä tahtoisit kyseiseltä tyypiltä tiedustella.

7. Komppaan edelleen Pihiä naista (mitäs keksit niin hyvät kyssärit ;)): jos saisit aloittaa minkä tahansa harrastuksen, mikä se mahtaisi olla?

8. Kirja joka sai sinut oikeasti pelkäämään?

9. Mikä teos puolestaan aidosti ilahdutti?

10. Kevään 2014 odotetuin teos?

Rakkaudella 

Annika

Marko Leino, Saasta

Teos 2013, 515s.

Kuinka vähän minä silloin tiesinkään pimeydestä, vaikka luulin tietäväni kaiken. Vasta nyt minun silmäni ovat tottuneet pimeään.

Täytyy myöntää, että minua jännittää. Tämä on ensimmäinen naputtelemani kirja-aatosarvio sitten viime syksyn. Ja millainen kirja, millainen tunnelataus, millainen tarina! Teos ansaitsee saastastaan huolimatta vain puhtainta mahdollista blogitekstiä.

Saasta on sydäntäriipivän surullinen tarina niin rahanhimosta kuin lihanhimostakin. Aikuisen miehen himosta nuoreen lihaan. Vihasta, sen erilaisissa ilmenemismuodoissa, aina verenpunaiseen raivoon. Kostosta, joka ei lopulta muuta mitään, vai muuttaako kuitenkin?

"Kaikilla oli ongelmia, oli vain erilaisia tapoja elää niiden kanssa, antaa niiden kahlita koko olemassaoloa tai hoitaa ne tuoreempien alta pois."

Mikko ja Tiina ovat eron partaalla huojuvua pariskunta, jolta elämä kiskoi maton alta siinä vaiheessa, kun tytär Saana katosi. Molemmat omaavat erilaiset tavat toipua järkyttävästä tuskasta, Mikolla ne ovat vain hiukan radikaalimmat. Suru ja viha johdattavat miehen hyvin vastenmielisten miesten jalanjäljille.

Toisaalla häärii salaperäinen, äärimmäisen kieroutunut Kuningas Narreineen. Lukija saa enemmän selkoa puistauttavasta Narrista, siitä, kuinka pitkälle kulissit ja hyväksikäyttö voivat lonkeronsa ulottaa:

Narri oli läpinäkyvä, paljastava kuin valo, hän taas oli läpitunkematon, sysimusta pimeys. Ja kun valkeus väistyi, pimeys otti vallan.

Ja kaikkein lohduttomimmalta vaikuttaa nuoren Anzalikan kohtalo. Tyttö päätyy ihmiskaupan uhriksi, tyydyttämään itseään kymmeniä vuosia vanhempien asiakkaiden himoja. Hänellä on huone, hänellä on vartalo, joka imee rahaa omistajalleen Markkolle.

Marko Leinon teosta on hyvin vaikea, suorastaan mahdotonta lukea kirjakirjana. Se imeytyy lukijansa ihon alle niljakkaana, koko karun totuuden hyväksikäytön erimuodoista paljastaen. Se vie pimeyteen, pitkään ja matalaan tunneliin, jossa lukija odottaa henkeään pidätellen josko valo kuitenkin, jossain vaiheessa koittaisi. Ja lopulta, siellä se on. Siellä se kuitenkin on.

Kiitos, Marko!


"Aina on mahdollisuus toipua, kun sen antaa vain tapahtua. Se ei tarkoita unohtamista."

***


Katso myös Kirjavalaan arvio teoksesta