Kun vastapäiseen taloon ilmestyy tuntematon taidemaalari, yhdeksäntoistavuotias Lily Dahl joutuu kiihkon valtaan. Hän ei voi olla katsomatta Edward Shapiroa ikkunastaan. Hän lumoutuu, haltioituu, rakastuu.
Taustalla häilyy myös Lilyn naapuri, omalaatuinen kirjallisuudentutkija Mabel, sekä pikkukaupungin eriskummalliset asukkaat salaisuuksineen. Eroottiset jännitteet etsivät purkautumistietään ja arvoitukset ratkaisuaan, kun Lily heittäytyy taiteen ja rakkauden taikapiiriin, jossa on tummatkin sävynsä.
”Lumous on kuin unta, joka on yhtä aikaa intensiivisen romanttinen ja levottomuutta herättävän aavemainen.” – Salman Rushdie
Itse sanoisin kyllä teoksen olevan levottomuutta herättävän sekava. Kirja kertoo juuri ja juuri teini-iän ylittäneestä, naiivista ja melkoisen itsekeskeisestä Lilystä. Se kertoo maalaismaiseman toinen toistaan oudoimmista persoonista. Juorut jylläävät kahvilassa, jossa Lily tarjoilee, ja neiti päättää ryhtyä "Neiti Etsiväksi" ja selvitellä mikä on totta ja mikä mielikuvitusta.
Kirjan mielenkiintoisin henkilöhahmo on mielestäni salaperäinen, mutta herttainen Mabel. Täysin sivuhenkilöksi taas jää kirjan uros, Lilyn rakkauden kohde, Edward. Miehestä ei ota mitään selkoa. Samaan sarjaan lukisin myös pesua kaihtavat Bodlerin kaksoset.
Ehkä näin lyhyen kirjan ongelma onkin sinne tänne pomppiva juoni, liian monet henkilöt ja se, ettei kenestäkään juuri saa otetta.
Kaikki mitä rakastin on mahtava kirja, Amerikan elegiastakin pidin, mutta tämä Hustvedtin teos ei yksinkertaisesti minuun iske. Ainoaa plussaa antaisin kerronnasta, joka kuitenkin on aika hienoa.