tiistaina, joulukuuta 28, 2010
Outi Pakkanen; Hinnalla millä hyvänsä
Piritta haluaa myös päästä eroon inhottavasta, äidin hurmanneesta opettajasta. Sitten Hannamai väittää, että sama opettaja on ahdistellut häntä. Onko syytteissä mitään perää? Rehtorille tilanne on kauhea, koska hänelle on tärkeintä pitää niin oma kuin koulun fasadi kiiltävänä. Outo kuolemantapaus muuttaa kaiken vielä kauheammaksi.
Outi Pakkanen tarttuu uudessa elegantissa dekkarissaan ajankohtaiseen aiheeseen, lööppi- ja juorupalstajulkisuuteen, johon jotkut nuoret pyrkivät hinnalla millä hyvänsä. Lukijat saavat jälleen nauttia Helsingin tunnelmista Lauttasaaressa, Ruoholahdessa ja Kruununhaassa - sekä uskottavista ja mielenkiintoisista henkilöhahmoista. Heihin kuuluu myös Anna Laine, joka valmistaa eräälle tarvitsevalle lohdutukseksi parmankinkkurullia ja kreikkalaista kanapataa.
***
Pakkasen kirjat edustavat takuuvarmaa laatua, eikä tämäkään teos tuottanut pettymystä. Ehkei kirja erottunut muista kirjailijan jännäreistä yhtä hohdokkaana kuin esim. Seuralainen, mutta makoisaa luettavaa tämä silti oli.
Tarina heittää kiltin ja kunnollisen opettajan melkoiseen painajaiseen. Kaunis opiskelija tahtoo kuuluisaksi "hinnalla millä hyvänsä" ja syyttää opettajaa ahdistelusta. Onko tällaisia syytteitä vastaan edes mahdollista puolustautua? Kun maineen kerran menettää, onko kaikki lopullisesti menetetty?
Teinien maailma on julma, mutta että näin julma...
sunnuntai, joulukuuta 26, 2010
Tess Gerritsen; Voitonmerkki
Bostonin museon varastossa lojuneesta egyptiläisestä muumiosta halutaan museon uusi vetonaula, kunnes kuolinsyyntutkija Maura Isles tekee karmean löydön. Muumion sisällä on murhatun naisen ruumis.
Kun museoesineiden joukosta paljastuu toisenkin naisen jäänteet, Maura ja etsivä Jane Rizzoli tajuavat, että kyseessä on sarjamurhaaja, joka säilöö uhrinsa pysyviksi muistoesineiksi.
Kun nuori arkeologi katoaa, alkaa kilpajuoksu. Ehtiikö murhaaja saada uuden voitonmerkin kokoelmiinsa?
Yhdysvaltalainen Tess Gerritsen (s. 1953) on jännityskirjailijoiden kansainvälistä huippua. Hänen trillereitään julkaistaan yli 20 maassa.***
Noh, tulipa luettua joululukemiseksi melko brutaalia jännitystä. Tällainen kirja oli jäänyt "nurkkiin pyörimään".
Kummasti nämä Gerritsenin kaltaiset tarinankerronnan mestarit osaavat ottaa irti niinkin puhkikuluneesta aiheesta kuin sarjamurhaajat. Tämän kertomuksen keskiössä pyörii arkeologia, epäilyttävän historian omaava museo ja oksettavasti säilötyt ruumiit. Kirja heittää ilmoille vanhan kysymyksen siitä, ovatko toiset ihmiset yksinkertaisesti syntyneet hirviöiksi ilman sen kummenpia traumoja.
Kuten sanottu, kirja ei juuri jouluiloa tarjoillut, mutta tiivistä jännistystä sitäkin enemmän. Gerritsen on varma valinta, jos haluaa pelotella itseään kirjallisesti.
keskiviikkona, joulukuuta 22, 2010
Ulla-Maija Paavilainen; Kylmä kamari
Elinan kesä on loputtomien juurikassarkojen kitkemistä, heinänkorjuuta,marjanpoimimista. Vinttikamarin ikkunasta näkyy vain pusikkoinen metsänreuna, ja Elina tietää niin kuin kaikki seitsentoistavuotiaat, että elämä odottaa jossain muualla. Kahden vuoden kuluttua koulu loppuu ja hän pääsee pois.
"Saa jättää Ansan viiltelemään auki ikkunoita tai ranteitaan, veljen korjaamaan tojotaansa, isän lukemaan Maaseudun Tulevaisuutta ja Koneviestiä."
***
Tämä kirja kertoo sykähdyttävän aidosti sekä elämästä 60-luvun maaseudulla, että elämästä teini-ikäisenä. Kovin tuntuvat nostalgisen tutuilta nuo seitsemäntoistavuotiaan ajatukset ja unelmat. Samoista asioista taisivat teinit haaveilla silloin ja nyt.
Paavilaisen teksti on elämänmaikuista ja jotenkin raikasta. Maaseudun miljöö piirtyy lukijan silmiin niin elävänä, että tuntuu siltä kuin pääsisi itse maistamaan eloa neljäkymmäntävuotta takaperin.
Ja kuten sanottu, kovin samankaltaisten asioiden kanssa kirjan Elina tuskittelee kuin itse aikoinani tuossa iässä tai nuorempana. Kavereita ei oikein kehtaisi kutsua kylään, kun omat vanhemmat tuntuvat muinaisjäännöksiltä. Elämä tuntuu olevan tuolla jossain ja sitä kohti kurotetaan kaikin voimin. Kun vain pääsisi pois kotoa sinne Oikeaan Elämään. Kaikki tuntuu olevan mahdollista ja itsestään kuvittelee hurjia.
Ja toisaalta taustalla häilyvät synkät perhesalaisuudet ja asiat, joista ei puhuta.
Joopa. Oikein positiivinen lukukokemus. Paavilaista lukenen jossain vaiheessa lisää.
sunnuntai, joulukuuta 19, 2010
Outi Pakkanen; Talvimies
Anna Laine on saanut kuvittaakseen naistenlehden jatkiksen. Etsiessään sopivaa kuvaa hän päätyy Niklas Södermanin taiteilijatarvikeliikkeen nettisivulle, jonne kauppias on pannut myös oman kuvansa. Kesän viimeisenä helteisenä iltana Storyvillen terassilla Anna tunnistaa Niklaksen – ja on mennyttä ensi silmäyksellä.
Tapaaminen johtaa kiihkeään suhteeseen. Anna kokkaa rakkaalleen herkkuja ilta illan jälkeen, ja jos ei kokkaa, suunnittelee uusia reseptejä ja ihanaa tulevaisuutta. Jossain sisimmässään hän tietää, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää – kunnes eräänä päivänä Niklas löytyy murhattuna asunnostaan uudessa Kampissa. Kaikenlaista alkaa paljastua niin Niklaksen elämästä kuin muistakin ihmisistä Annan ympärillä.
Miten liittyvät toisiinsa vaatesuunnittelija Luna Sateenkaari, stailisti Kim Holma, muuan viimeisillään raskaana oleva Marimekon myyjä ja tämän aviomies tai Niklaksen kaksi entistä vaimoa? Puhumattakaan kypsaviini.com-deittipalvelussa chattailevista Roi Soleilista ja Miausta, joiden viestit jatkuvat, vaikka toinen on mitä ilmeisimmin kuollut.Tyylikkäiden kaupunkidekkarien mestari Outi Pakkanen tarjoaa uudessa romaanissaan arvoituksellisten tapahtumien ja henkilöiden lisäksi myös tukun mainioita ruokaohjeita – lukijoiden toivomuksesta.
***
Pakkaslinjalla jatketaan säiden tyyliin, vaikka tämä teos sijoittuukin, nimestään huolimatta, loppukesään. Olen varannut Pakkasen kirjoja myös joululukemiseksi, ovat sen verran varmoja valintoja!
Tässä teoksessa Anna Laine pääsee pääosaan ihanalta kuulostavien ruokiensa kanssa. Hän rakastuu melkoisella temmolla ja vauhdilla mutta valitettavasti tulee karvaasti pettymään. Kirjailijan kirjoista löytyy aina uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia, tässä tarinassa erityismaininta Lunan ja Kimin erikoisille persoonille.
Tarinan intensiivisyys säilyy tiiviinä ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Erittäin hyvä dekkari ja psykologinen trilleri.
tiistaina, joulukuuta 14, 2010
Outi Pakkanen; Seuralainen
It-firmasta saneerattu Ritva Koivisto kääntää potkut voitokseen, muuttaa nimensä Rebeccaksi ja perustaa seuralaispalvelu Daylightin aikuisille naisille. Kuntosaliltaan hän poimii miesgalleriaansa raamikkaan personal trainer Sampo Nygrenin. Samposta tulee Sebastian, ja jo ensimmäisellä seuralaiskeikallaan hän oivaltaa, että toimenkuvaa laajentamalla voisi lyödä kunnolla rahoiksi ja päästä peliveloista.Nuori mies on innoissaan, mutta mitä uudesta työstä ajattelee esimerkiksi mustasukkainen ex-tyttöystävä Peppi tai uskollinen aisapari ja paras kaveri Henri?
Ennen pitkää poliisi saa selvitettäväkseen kuolemantapauksen, jonka syyt saattavat olla paljon syvemmällä kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää. Lokakuinen Helsinki elää ja hengittää tarinassa vuoroin ruskaisen aurinkoisena, vuoroin vuosikymmenen rankkasateen piiskaamana - ja Anna Laine mäyräkoirineen vilahtelee jossain liepeillä...
***
Pakkasen uusin jatkaa tutuksi tulutta kihelmöivää linjaa. Kirjasta sain mahtavan seuralaisen ainakin yhdeksi illaksi, se oli kerta kaikkiaan pakko lukea kerralla loppuun asti.
Näissä Pakksen teoksissa se, kuka murhan teki, ei todellakaan ole pääasia. Teksti on nautinnollista luettavaa, kerronta värikästä ja herkullisen elävää.
Tällä kertaa tarina johdattaa lukijan yksinäisten ihmisten maailmaan. Kukin henkilö selviytyy tragedioistaan enemmän tai vähemmän terveellä tyylillä. Suositeltavaa luettavaa vaikkapa joululoman piristeeksi.
sunnuntai, joulukuuta 12, 2010
SusuPetal; Sairaalapäiväkirja - merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta
***
Sairastan toistuvia masennusjaksoja epäsäännölisen säännöllisesti, ja teos muistuttaa pitkälti niitä tuntoja, joita itsekin aikoinani sairaalassa ollessa vihkoon rustasin. Runot liikuttivat, mutta minulle oli yllätys, millaisen vaikutuksen kirjan kuvat tekivät. En voi sanoa kuvataidetta oikein ymmärtäväni, sanat tulevat enemmän kohti. Tämän teoksen kuvat kuitenkin suorastaan räjäyttivät jonkinlaiset tunnelukot, enkä millään malttaisi kirjaa palauttaa, koska tahdon palata kuviin uudelleen ja uudelleen.
Kiitos SusuPetal rohkeudestasi tämä mahtava teos julkaista!
Liza Marklund; Halkovaras
selvittää kotikylässään tapahtunutta halkovarkautta
Annika Bengtzon on tullut isoäitinsä luokse Södermanlandiin joulunviettoon. Kun hän poikkeaa vanhan Gunnar-setänsä luokse, hän kohtaa tuvan pimeydessä kiväärinpiipun.
Gunnar-setä kertoo, että joku on käynyt varkaisilla hänen halkovajassaan. Pienessä kotikylässä epäiltyjen lista on lyhyt ja se on täynnä vain tuttuja nimiä. Joulupäivän aamun hämärissä Annika varjostaa ovelaa varasta ja miettii: mikä ihme pakottaa ihmisen naapurinsa halkovajaan?
Liza Marklundin suosittuja Annika Bengtzon -trillereitä on ilmestynyt jo
kahdeksan, niitä on käännetty 30 kielelle ja myyty yhteensä 9 miljoonaa.
”Tarinankertojana Liza Marklund on pistämätön.” – Satakunnan Kansa
Postikortin kokoinen joulutarina on helppo lähettää ystävälle vaikka joulukortin sijaan.
***
Ihana pikkuriikkinen kirjanen, joka sisältää suuren sanoman!!
Leena Lehtolainen; Minne tytöt kadonneet
EU:n projektissa työskentelevä Maria Kallio on ollut kouluttamassa Afganistanilaisia poliiseja ja matkustaa maahan poliisikoulun avajaisiin, tuhoisin seurauksin. Palattuaan kotimaahan Maria aloittaa työt epätyypillisten rikosten solussa ja saa selvitettäväkseen kolmen muslimitytön katoamistapaukset. Tytöt ovat käyneet samassa Tyttökerhossa kuin Marian tytär Iida.
Sitten hangesta löytyy neljäs muslimityttö, kuristettuna. Onko tapauksilla tekemistä toistensa kanssa? Onko liikkeellä sarjamurhaaja? Vai onko tyttöjen perheillä jotain tekemistä katoamisten kanssa?
***
Varasin kirjan kirjastosta saman tien, kun siitä kuulin... Ja jonotuslistalla päädyin suunnilleen sadannelle sijalle. Viimein tämän teoksen kotiini sain ja odotuksen olivat tietysti korkeat.
Valitettavasti jouduin romaaniin hiukan pettymään. Ei niin, että tarina olisi ollut huono. En vain voinut olla vertaamatta teosta Snellmannin Parvekejumaliin, joka tekivät minuun henk.koht. järisyttävän vaikutuksen. Minne tytöt kadonneet edustaa toki täysin toista kirjallisuuden lajia, vaikka samoissa teemoissa liikutaankin. Tässä henkilöhahmot jäävät auttamatta Maria Kalliota lukuunottamatta etäisiksi.
Nyt kun miinuksista päästiin, siirrytäänpä sitten plussan puolelle. Tarina on intensiivisesti ajatuksia herättävä. Se ei anna mustavalkoisia totuuksia ja lukija on välillä hämmentynyt siitä kenen puolella olisi. Hyvä niin. Rasismiin otetaan kantaa lujalla kädellä.
Teos on toki viihdyttävä, kuten muutkin Kallio -sarjan kirjat, mutta se on myös paljon muuta!
maanantaina, joulukuuta 06, 2010
Camilla Läckberg; Perillinen
Camilla Läckberg vie jälleen lukijansa idylliseen mutta synkkien rikosten Fjällbackaan Ruotsin länsirannikolle. Tällä kertaa pintaan nuosevat Erica Falckin oman lapsuudenperheen kipeät ja tarkoin varjellut salaisuudet. Läckberg kutoo taiturimaisesti nykytarinan riipaisevaan kertomukseen nuorten elämästä 1940-luvun Ruotsissa.
***
"Camilla Läckberg on yksi tämän hetken kiinnostavimpia ruotsalaisia dekkaristeja, ja hän parantaa tahtia kirja kirjalta" kuuluu Me Naiset -lehden kommentti teoksen kannessa. Samaa mieltä.
Kirjailija jatkaa hyväksi valitsemallaan linjalla, johon kuuluu kaikkien kirjan henkilöhahmojen ajatusten valotus pienissä osissa. Olen muistaakseni ennenkin todennut, että kirja koostuu pienistä paloista ja selkeä kuva muodostuu, kun "palapeli" on saatu valmiiksi viimeistä sivua myöten.
Tässä juoni liikkuu toisen maailmansodan karussa todellisuudessa, ja nykyajassa selvitellään miksi kuusikymmentä vuotta vanhat asiat nousevat uudelleen pintaan. Synkistä aiheista huolimatta teoksen huumoripitoisuus ja nokkeluus ilahduttaa lukijaa. Romaani antaa myös kattavan vastauksen siihen, mistä Erican edesmenneen äidin kyvyttömyys rakastaa lapsiaan johtui.
Vaikka loppuratkaisun pystyi aavistelemaan, siihen sisältyy silti herkullisia yllätyksiä. Suosittelen!
perjantaina, joulukuuta 03, 2010
Liza Marklund; Prime time
***
Vihdoin pääsen blogia päivittämään! Viime päivät ovat vierähtäneet lapsen kanssa sairaalassa, mutta pikku potilas pääsi tänään kotiin - helpotus!
Olen lukenut muut Marklundin suomennetut kirjat, tämä oli jäänyt lukulistalle roikkumaan häntäpäähän. Kuuluisuuden kirouksista on kirjoitettu niin paljon ja itseäni aihe ei juuri kiinnosta, mutta kun nyt kyse on kuitenkin Bengtzonin tutkimuksista, niin olihan tämäkin luettava.
Annika on mielenkiintoinen persoona, herkkä ja melankolinen, mutta työssään fiksun napakka. Hänellä tuntuu menevän tasaisen huonosti. Tämä kirja sijoittuu tapahtumiltaan Paratiisin ja Uutispommin väliin. Annikan avioliitto rakoilee jo tässä vaiheessa ja työpaikan ihmissuhdekiemurat tuottavat töitä.
Täytyy myöntää, että minusta kirja oli juonen puolesta monin paikoin puuduttavan tylsää luettavaa. Ennakkoaavistukset pitivät siis paikkaansa. Mutta tulipahan luettua. Ja tällä hetkellä "työn alla" oleva kirja tuntuu Prime Timeen verrattuna nautinnolta.
*muokmuok*
Blogista lähdettyä menin Kirjavinkit sivustolle ja kas, Marklundiltahan onkin suomennettu uusi miniteos. Varaukseen meni, mukinoista huolimatta!