tiistaina, tammikuuta 27, 2015

Mons Kallentoft; Vesienkelit

Vatternänglarna 2012, suom. Raija Rintamäki ja WSOY 2015,  444s.

Lapsi voi olla joessa.
Aikuiset on murhattu, se on hirveätä, mutta sellaista sattuu, sellaista aikuiset tekevät toisilleen.
Mutta lapselle.
Ei lapselle.

Missä: Linköpingissä naapurimaassamme Ruotsissa.

Miksi: Koska kaikki Mons Kallentoft teokset ovat Tajunnanräjäyttäviä Tapauksia. Kirjoja, jotka sallivat, houkuttelevat päästämään hetkeksi irti tästä arjesta, sukeltamaan toiseen. Sellaiseen, jossa kuolleet kuiskivat, kalmakas jännitys viettelee, lyyrinen kieli lumoaa.

Stoori: Kuten Mons-laatuun tottuneet voivat jo ennakoida, myös tällä kertaa kirjailija on luonut kipeän koukuttavan tarinan, jonka alussa eräs pariskunta murhataan. Myöhemmin heidät löydetään poreammesta, omassa veressään kylpemässä. Parin adoptoitu, pieni Ella-tytär huomataan kadonneeksi. Onko hän hukkunut lähellä sijaitsevaan jokeen? Vai onko todellisuus jotain paljon, paljon puistattavampaa?

Ella.
Silloin tyttö oli hänestä söötti.
Mutta nyt. 
Hänen mielikuvissaan tyttö on likainen ja nukkuu. Nukkuuhan?
Sanotaan että hän nukkuu, nukkuu eikä mitään muuta.

Aiemmista kirjoista tuttu alkoholistipoliisi Malin Fors, jolla meneillään nyt haparoiva selvä kausi, alkaa jälleen tutkia yllättävän lähelle hiipivää tapausta. Malin, joka omaa aavistuksen yliluonnollista vainua, mutta myös pakkomielteisyydessään sairaan mielenlaadun. Eli poliisitähtihän on mitä sympaattisin tyyppi. Minusta.

Kenelle: Laatujännityksen ystävät eivät voi jättää Kallentoftia huomiotta. Hänen kirjansa voi lukea joko sarjana, taikka yksittäisinä ja silti täyteläisinä romaaneina. Jo itsessään kannet lupaavat hiukan erilaisia trillereitä, eikä lupaus jää lunastamatta.

Tunnelma: Kihelmöivä, melankolinen, maalaileva, kaunis.

Plussat: Vesienkelit on ahmaistava mahdollisimman nopeasti. Kirja on kielellisesti niin loistava, että se voisi upota myös niille lukijoille, jotka yleensä dekkarigenreä karttelevat.

Miinukset: Minusta Kallentoftin kirjat ovat virkistävintä, mitä genrestä lötyy, mutta toiset (kuulemma) kokevat nämä liian höttöisinä juurikin tuon yliluonnollisen elementin takia. Mikäli äärirealismi siis on juttusi, nämä eivät ehkä ole sinulle.

Toisaalla: Kirjan on lukenut ainakin Iloinen apina


Kaupunki on jähmettynyt lyijyholvin alle. Kaupunkilaiset luovat valoa vastahakoiselle taivaalle, lamput syttyvät ja sammuvat ikkunoissa ja välähdyksistä muodostuu morsetusta: Olemme elossa, emme anna periksi, vaikka meitä kohtaisivat millaiset surut.

***

Kirjallinen retki Pohjoismaassa-haaste

lauantaina, tammikuuta 24, 2015

Anna-Leena Härkönen; Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

Otava 2015, 173s.

Prinsessoja kävi välillä todella sääliksi. Ei ole kovin mukavaa olla jatkuvasti vehkeilyn välikappaleena ja tulla naitetuksi milloin kenenkin tuntemattoman  sekoboltsin kanssa. Varsinkaan kun siihen aikaan ei tiettävästi ollut mielialalääkkeitä.

Tadaa, tässä tulee kevään ensimmäinen arvostelukappale, Otavalle kiitos!

Anna-Leena Härkösen uusin on nimensä mukaisesti kokoelma suomen ihanimman kirjailijan kirjoitelmia, jotka rohkaisevat, naurattavat, ilahduttavat. Yksinkertaisesti vapauttavat. Ihana nähä! on teos, joka jokaisen naisen pitäisi lukea. Oikeastaan sellainen, jota voisi kestokuljettaa mukanaan käsilaukussa. Ikään kuin henkisenä tukena. Koska elämä on meille kauniimman sukupuolen edustajille toisinaan (yleensä aina) kovaa. Äidit kokevat jatkuvaa syyllisyyttä, tekivät sitten noin taikka näin. Pahimpia syyllistäjiä ovat toiset äidit. Yksinmatkustava nainen joutuu monenlaisen ahdistelun kohteeksi. Asiakaspalvelijat tylyttävät, ulkoilmaelämä on aivan liian yliarvostettua, ampiaiset vainoavat ja mies katsoo pornoa.

Olen yrittänyt laimentaa vihaani ajattelemalla: "Ei ne voi sille mitään että ne on ampiaisia. Ei ne halua mulle mitään pahaa."
Mutta kun ne haluavat. Ja kyllä ne sille jotain voivat että ovat mitä ovat, onko pakko olla olemassa, tappaisivat itsensä.

Ja kaiken tämän keskellä pitäisi vielä osata pitää huolta itsestään siinä määrin, ettei mahamakkara muistuta 80-luvun vatsalaukkua.... Vaikka toisaalta nainen ei ole koskaan oikean kokoinen.

Härkösen Ihana nähä! on teos, jonka ahmaisee, kirjailijaa lainatakseni, kuin vaahtokarkkipussin. Ja uskokaapas kanssasisaret että tästä ei tule sokerihumalaa, ähkyä eikä syyllisyyttä. Päinvastoin se jättää perusteellisesti tsempatun olotilan.

Rakastavasti suositellen!


Yksi ystävistäni on tuskaillut koko ikänsä kilojensa kanssa.
- Miksi mä en voi näyttää tolta, hän kysyi kerran mieheltään ja osoitti jotain valokuvamallia, joka keekoili bikineissään vesirajassa.
- Ensinnäkin sä olet ihana, mies vastasi. - Ja toiseksi, jos sä haluaisit näyttää tolta, niin sun pitäisi viettää kaikki valveillaoloaikas kuntosalilla. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi kuntosaleilla.

***

Teoksesta on lumoutunut myös Susa


perjantaina, tammikuuta 23, 2015

Salla Simukka; Toisaalla



2012 Tammi, 233s.
- Kerro. Mä haluan, että sä kerrot. Mä haluan ymmärtää. Ymmärtää.
Taas Emmi toisti sen sanan.
Voi Emmi. Ehkei sitä voisi ymmärtää.

Missä: Helsingissä, lähitulevaisuudessa

Miksi: Koska Jäljellä -teoksen toinen osa.

Stoori: Toisaalla on tiiviisti sidoksissa sisarusteokseensa, se näyttää vain kuvan kääntöpuolen. 18-vuotias nörttipoika Samuel on nyt päähenkilön roolissa. Ja hän on epätoivoisen, peruuttamattoman rakastunut edellisen kirjan päähenkilöön, Emmiin. Pojan osa ei ole kadehdittava. Päivärytmi, ryhti aivan kadoksissa. Ei työpaikkaa, tyttöystävästä puhumattakaan. Päivät soljuvat ohitse tietokonepelien maailmoissa. En voi olla vertaamatta Samuelia Wadeen Ready Real One:ssa. Molemmat ovat itseironisia, liikuttavan herttaisia tyyppejä

Jos rakastuneena oleminen oli tällaista, niin lauluissa ja elokuvissa oli liioiteltu roimasti tunteen mahtavuutta. Aivan perseestähän tällainen oli.

Kenelle: No tietysti nörteille! Jäljellä -kirjan lukeneet tähän luonnollisesti tahtovat tutustua, koska pakkohan heidän/meidän on saada tietää mitä tapahtuu Emmille.

Tunnelma: Haparoivampi kuin edeltäjässään. Vaikka selkeästi yritystä on, aivan samaan jännityselementtiin ei nyt päästä sukeltamaan. Sen sijaan tässä syyllisyydellä ja vastuulla on oma painava jalansijansa, joka tuo omalaista väreilyä tekstiin.


Plussat: Lukiessa on ehdottoman tärkeää pitää mielessä se tosiasia, että Toisaalla on eri kirja kuin Jäljellä. Minä en tässä onnistunut ja siksi lukuelämys jäi köykäisemmäksi kuin sisaruksen parissa. Tässä samoja asioita lähestytään eri näkökulmasta. Eri henkilön silmin, eri tavalla. Kysymykset saavat tyhjentävät vastaukset. Mikä on hyvä. Lisäksi kirjan päähenkilö on äärimmäisen sympaattinen teinipoika, jota tekisi mieli rutistaa. Olin havaitsevinani tällä kertaa enemmän huumoriakin.

Miinukset: Oikeastaan tuossa yllä olen jo miinustellut mielestäni ihan riittämiin. Ei tämä jatkis/pari mikään huono ole, se ei vain ylettänyt sille tajunnanräjäytystasolle johon Jäljellä upotti.

Yleistä: Nuorten / nuorten aikuisten dystopiat alkavat käydä jo vähän tutummiksi. Seuraavaksi, kun aikaa on, tahdon lukea "vanhemmalle" väestölle suunnattua kirjallisuutta genren rajoissa. Mielenkiintoinen, monipuolinen aihe, jossa on vain mielikuvitus rajana. I like.

Muualla

- Voidaan lopettaa, jos susta tuntuu liian pahalta.
- Ei voida, Emmi vastasi ja niiskaisi. - Vaikka musta tuntuukin liian pahalta.



Helmet-haaste osa 48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä

torstaina, tammikuuta 22, 2015

Salla Simukka; Jäljellä

2012 Tammi, 222s. (pokkariversio)


Hän odotti kolmen päivän ajan, että jotain tapahtuisi,
Hän odotti, että häntä tultaisi hakemaan.
Hän odotti, että katastrofi iskisi.
Hän odotti, että televisio, radio, netti tai kännykkä alkaisi toimia.

Missä: Tampereella, Helsingissä, Suomenlinnassa, lähitulevaisuudessa.

Miksi: Dystopiateeman takia, myös koska olen ollut aikeissa jo pitkään tutustua Salla Simukkan laajaan tuotantoon.

Stoori: Koet olevasi ulkopuolinen, yksinäinen niin omassa perheessäsi, kuin koko maailmassa. Karkaat kotoa vain yhdeksi yöksi. Heräät, hipsit takaisin tuttuun taloon ja huomaat, ettei siellä olekaan ketään. Ei naapurissa, kaupungilla, missään. Olet yksinäisempi kuin ikinä. Epätoivoinen, kauhuissasi.

Kirjassa käydään Suomenlinnassa - paikassa jonne menetin sydämeni viime kesänä

 

Kenelle: Nuorille, nuorille aikuisille, ikinuorille, aikuisille, vanhuksille... Näin upeaa kirjaa voivat lukea kaiken ikäiset, joten esimerkiksi kirjaston käyttämää luokitusta ei kannata säikähtää.

Tunnelma: Todella taitavasti laadittua psykologista jännitystä. Lukija pääsee päähenkilön nahkoihin kauhistelemaan tyhjäksi käynyttä maailmaa. Olosta tulee epätodellisen kammottavan riehakas.

Plussat: Ai-van mahtavan koukuttava, vahva tunnelmainen kirja aiheesta, joka ei voi olla aiheuttamatta väristyksiä. Olen itsekin miettinyt ja lapsena itse asiassa pelännytkin tilannetta, jossa yhtäkkiä huomaisin olevani maailman ainoa ihminen.

Miinukset: Murina muminaa jälleen kansista. Vaikka ne ovatkin kauniit ja aiheeseen sopivat, saattaa tuo nuori kaunis tytön naama aiheuttaa meissä vanhemmissa lukijoissa pelkotiloja, vääränlaisia kuvitelmia teoksen pinnallisuudesta. Kun itse ensimmäisen kerran näin romaanin, en ikinä uskonut joku päivä siihen tarttuvani. Pöh. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Varsinaisestihan kirja ON nuorille suunnattu joten...

Oih!


Yleistä: Ilmoitusluontoista asiaa mussut. Tämän lukijan pitkä työttömyysjakso päättyy helmikuussa. Tarkoittaa, etten ehdi samaan tahtiin lukemaan, saati päivittämään blogia. Kuitenkin, kuten yställeni totesin, ei ole elämää ilman kirjoja. Kuitenkaan, en tahdo ottaa paineita. Mistään. Antaa elämän nyt viedä, kuljettaa. Tahdon langeta, antaa sen kantaa. Mutta pysyn täällä. Varmasti.

Muualla: Kirjasta on blogattu niin runsaasti, että kurkistakaapas tänne mikäli tahdotte lukea lisää kirjaparista, jonka toisen osan, Toisaalla bloggaan aivan pian.


Oli kuvia mustikkametsästä, Viikin-saaresta, telttaretkeltä. Oli kuvia, joista Emmi saattoi melkein kuulla hyttysten ininän, tuntea nuotion tuoksun ja maistaa proteiinimakkaran suussaan. Lasse, hän ja Milla seisoivat rivissä kumisaappaat jalassa ja ihan törkeät vaatteet päällä.


***

Helmet-haaste kohta 27 Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja

lauantaina, tammikuuta 17, 2015

Ernest Cline; Ready Player one

Ready Player One 2011, suom. J. Pekka Mäkelä 2013 ja Gummerus, 510s.

Ihmisenä oleminen on yleensä totaalisen perseestä. Pelit ovat ainoa asia, joka saa elämän tuntumaan siedettävältä.

- Anorakin almanakka, 91. luku, jakeet 1-2


Missä: Suurimmaksi osaksi aikaa OASIS-nimisessä virtuaalitodellisuudessa, vuotta 2044 eläen.

Miksi: Dystopiateeman takia. Ennen muuta siksi, että teos nautti suomennosvuotenaan mieletöntä blogisuosiota. Myös Goodreadsissa kirja on saanut huippupisteitä.

Kenelle: Peleistä kiinnostuneille lukijoille, heille, jotka tahtovat nostalgisoida 80-luvun tunnelmissa, taikka vain kaipaavat koukuttavaa lukuromaania.

Stoori: Kirja vie meidät puistattavan todentuntuiseen lähitulevaisuuteen, jossa maailma vetelee viimeisiään. Päähenkilö Wade Watts, kuten suurin osa muusta maapallon väestöstä pakenee OASIS-nimellä kulkevaan keinotodellisuuteen. Siellä mikä tahansa on mahdollista. Voi käydä koulua tai työskennellä, pelata, tavata ystäviä, matkustella planeetalta toiselle, olla ihminen, ihmissusi, zombie... Mitä vain.

Nyt OASIS on suositumpi kuin koskaan. Onhan peliohjelman luoja, James Halliday kuollut, mutta laatii sääntöjä vielä rajan takaa. Kirjaimellisesti. Ennen poismenoaan hän koodasi OASIS-todellisuuteen pelin. Pelin, jonka tarkoituksena löytää kolme huolella kätkettyä avainta. Palkinto houkuttaa koko ihmiskuntaa, onhan Hallidayn mittamaton omaisuus testamentattu voittajalle.

Palkintoa tavoittelevat niin hyvikset kuin pahikset. Ja juuri heitä vastaan Wade aloittaa aina vain pelottavammaksi käyvän kilpajuoksun..

Tunnelma: Teinimäisen hilpeä, samalla uhan tuntu väijyy joka sivulla. Surumielinen. Liikuttava. Aito.

Lapsena olemisessa pahinta oli, ettei kukaan paljastanut minulle, millaisessa tilanteessa todella olin. Itse asiassa he väittivät täysin päinvastaista. Ja tietenkin minä uskoin heitä, koska olin pelkkä kakara enkä osannut edes epäillä. Siis hitto vie, eiväthän minun aivoni edes olleet vielä kasvaneet täyteen kokoonsa, joten miten minun olisi pitänyt tajuta, että aikuiset puhuivat pelkkää potaskaa?

Plussat: Ready Player One on kertakaikkisen hämmästyttävä teos. Siis minähän en ole millään tavalla innostunut tietokonepeleistä, niiden (kuulemma) koukuttavista maailmoista. Ja silti tämä romaani tarjoili silkkaa lukemisen juhlaa, nousi kuin häkä päähän (sori, en malttanut vastustaa ikivanhaa fraasia). Lukiessa nyökyttelin heille, jotka ovat teokseen aiemmin hurahtaneita. Kirjassa nyt vain on potkua, huumoria, sympaattiset henkilöhahmot ja vetävä tarina. Mitä muuta sitä voisi täysveriseltä lukuromaanilta odottaa?

Miinukset: Joitain pelikohtauksia olisi voinut lyhennellä, romaanihan on valtavan paksu! Nikottelin kirjan migreenimäisen räväköille kansille... mutta kyllähän ne kieltämättä sopivat teemaan. Ja nämä suomenkieliset kannet ovat vielä inhimilliset verrattuna jenkkiversioon.

Yleistä: Nyt kuin dystopiateema on pikku hiljaa kietonut minut sormensa ympärille, saatan jatkaa matkaa genren parissa läpi kevään. Arvostelukappaleet menevät kaiken edelle, luonnollisesti, mutta muuten. Muuten!

Muualla: Kuten mainitsin, kirjasta on postattu valtavasti!



"Minua pelotti koko elämäni ajan. Aina siihen asti kun tiesin, että elämäni oli viimein päättymässä. Silloin minä tajusin, että vaikka todellisuus voi olla kauhistuttavaa ja tuskallista, se on myös ainoa paikka, mistä voi löytää todellista onnellisuutta. Koska todellisuus on todellisuutta, Ymmärrätkö?"

***



Haaste 43. Kirja, jossa on yli 500 sivua

sunnuntaina, tammikuuta 11, 2015

Dystopia teemailua

Kuva: Perttu Ahvensalmi

Hei! En malta olla heittämättä pikapostausta tulevan tiimoilta. Kuten tuossa aiemmin mainitsinkin, tammi-helmikuussa luetaan facebook-ryhmän kanssa dystopioita. Minulle aihe on vielä tutkimatonta maaperää, joskin visiittejä sinne suunnalle olen tehnyt. Näinpä innostuin suuresti haasteesta, nyt on ihan pätevä syy perehtyä aiheeseen! Tämän hetkinen listani näyttää melko vaatimattomalta, sitä saa mieluusti kommentit-osiossa täydentää:


- Ernest Cline: Ready Player One
- Risto Isomäki: Kurganin varjot
- Margaret Atwood; Herran tarhurit


Kuva: Perttu Ahvensalmi

Sitten vain uudesta aluevaltauksesta nauttimaan!



lauantaina, tammikuuta 10, 2015

Marja Björk; Posliini

Like 2008, 265s.
- Äläkä sä näistä välitä, mitä nyt tapahtuu. Nää ikään kuin kuuluu avioliittoon. Sä olet vain niin pieni ettet ymmärrä vielä. Lupaatsä nyt pitää kaikki omana tietonas? Ettei mee mönkään meidän naimisiinmeno. Lupaatsä?
- Lupaan.


Missä: 60-luvulla Lieksassa ja Helsingissä

Miksi: Koska Prole.

Kenelle: Kasvukertomuksista pitäville lukijoille, jotka eivät kavahda shokeeraavia aiheita. Myös ajankuvauksena Posliini toimii.

Anita-täti oli kirjoittanut äidille, että hän oli löytänyt miehen, jolla oli ruotsinkielinen nimi. Mies oli ihana.
- Niinhän ne on kaikki. Sen ensimmäiset puoli vuotta, äiti sanoi.


Stoori: Posliini on hämmentävässä määrin samanlainen kuin Prole. Eletään samaa aikakautta, liikutaan samoilla kulmilla. Myös posliiniperheessä äiti on vahva, vahvin. Niin vahva, että hän jättää perheensä miehen takia, pirstoaa pojat isälleen, huolii mukaansa tytön ja pikkuveljen. Perheen puolikas muuttaa Ruotsiin, äidille jäänyttä Jaana-tytärtä pallotellaan paikasta toiseen. Helsingissä asuvalla tädillä ja hänen miehellään tuntuu olevan kodissaan juuri pienen tytön kokoinen rako.

Jaana on aina tervetullut pääkaupunkiin pitämään yllä kulissiliittoa Anitan ja Kurren välillä. Kurre, Nuutti-sedäksikin kutsuttu aikuinen mies, opettaa Jaanalle temppuja, jotka tuntuvat pahalta ja vähän hyvältä ja se että se tuntuu hyvältä, tuntuu pahalta... Pieni tyttö jää riipivien olosuhteiden armoille. Miehen armoille, joka on ainoa välittävä aikuinen. Miehen, joka käyttää häikäilemättä hyväkseen toisen pienuutta, toisen hätää.

Tunnelma: Kertakaikkisen painostava. Marja Björk hivuttaa aiheensa salakavalasti lukijan iholle, ihon alle. Niljakkuus ja hämmennys saavat kaipaamaan suihkua.


Kun tulin koulusta, kysyin Lahjalta mitä huora tarkoittaa.
- Taasko täällä on tapeltu.


Plussat: Posliini on ruma kirja, siitä emme mihinkään pääse. Se ei kaunistele, peittele, kiertele. Ja juuri siksi se on äärimmäisen rohkea romaani aina tärkeästä aiheesta. Tämä teos paljastaa hienosti sen minkä muut vastaavat kertomukset sivuuttavat; hyväksikäytetyn tytön ristiriitaiset tunteet, tyttö vihaa, häpeää mutta myös rakastaa.

Miinukset: Romaani vilisee niin runsaasti ällöttäviä yksityiskohtia, että lukiessa ei voi välttyä likaisuuden tunteelta. Ellei teos olisi ollut näinkin lyhyt, olisin saattanut jättää sen kesken. Toisaalta pakkohan minun oli saada tietää, mitä Jaanalle tapahtui. Inhottava tunne jäi elämään vielä kansien sulkemisen jälkeenkin (pitkään), eli herkät lukijat jättäköön kirjan suosiolla väliin.

Yleistä: Okei, olen nyt lukenut kaksi teosta Marja Björkiltä. Pidän hänen omalaatuisesta ja jäljittelemättömästä tyylistään. Posliinin jälkeen tuli kuitenkin sellainen olotila, että nyt on saatava jotain Ihan Muuta.

Muualla: Teosta on luettu paljon, katsokaapa esim.  Jane, Aletheia, Mari A, Vinttikamarissa, Anun ihmeelliset matkat

Olen ruuvien ja rautojen häkissä, olen mustaksi hiiltyneiden puunrunkojen keskellä. Minun lihaani kiertyy ruuveja, olen ruosteista rautaa. Minä palan. En pääse nuotiosta pois. Haisee palanut ihmisliha, haisee samalle kuin silloin, kun naapurissa oli tulipalo jaa paareilla kannettiin ruumista.

***
Helmet-haaste kohta 6. Kirja, jonka nimi on yksi sana

torstaina, tammikuuta 08, 2015

Jayne Anne Phillips; Murhenäytelmä

Quiet Dell 2013, suom. Kersti Juva ja Tammi 2014, 584s.
Kyyneleet voivat olla terälehtiä tai siitepölyä tai sumua tai sadetta, mummi kertoi, mutta surun kyyneleet ovat valokiviä.

Missä: Suurimmaksi osaksi Länsi-Virginiassa vuonna 1931

Miksi: Vuoksi sankkojen blogisauhujen ja kiinnostavan aiheen.

Kenelle: Keltaisen kirjaston lukijoille, Phillips-faneille, murhamysteereistä nauttiville, todellisen Kaunokirjallisuuden ystäville.

Stoori: Kun suojaverkot pettävät, kun aviomies kuolee ja huollettavaksi jää niin kartano, isoäiti kuin kolme lastakin, hakee epätoivoinen perheenäiti apua yllättävältä taholta. Kun omaa varallisuutta ei ole, eletään lamavuotta ja taloudellisen ahdingon uhka kuristaa, ryhtyy Asta Eicher kirjeenvaihtoon. Alku vaikuttaa lupaavalta. Cornelius Pierson vakuuttaa kirjeissään uskollista rakkautta, kertoo olevansa varakas ja kykenevä perheen elättäjäksi. Kosii. Asta ei tiedä allekirjoittaneensa juuri koko perheen kuolemantuomion...

Murhenäytelmä pohjaa tositapahtumiin auervaarasta, joka onnistui huijaamaan useampiakin keski-ikäistyviä naisia. Tarkkaa määrää hänen uhreilleen ei ole tiedossa. Varmaa kuitenkin on miehen sadistisuus, raakuus, joka ei Eicherin perheessä rajoittunut ainoastaan rakkautta hakevaan naisihmiseen. Myös lapsiparat saivat osansa painajaisesta, josta teoksen Emily Thornhill, itsenäinen toimittajaneiti ryhtyy raportoimaan.

Mukaan mahtuu niin faktaa vanhojen lehtileikkeiden ja valokuvien muodossa, kuin silkaa sepitettyä fiktiota. Nämä kaksi elementtiä on kiedottu toisiinsa sen verran taidokkaasti, että lukija hämääntyy helposti pitämään koko tarinaa totena.

Tunnelma: Paikoinen utuinen kuin keijun siipi, haikean kaipaava, helmiäinen. Mutta myös ankara, uhkaava, mustavalkoinen.

Taivas oli kalvas vasten tummempaa maata ja joki oli ikään kuin raja kahden maailman välissä. Hän kuvitteli kävelevänsä veden yli, vievänsä Dutyn hihnassa tuolle toiselle tyhjälle niitylle joka lepäsi pehmeässä helmiäisvalossa, mutta ei jokin esti menemästä. Kukaan heistä tällä puolen ei ollut tuon paikan arvoinen.

Plussat: Murhenäytelmä on ensimmäinen Phillipisini ja nautin alusta loppuun saakka runollisen kauniista kerronnasta. Tarinan tenho nojaa vanhahtavaan, aidon 30-luvun tyylin kerrontaan, ylimaallisiin enkelilapsikohtauksiin siinä missä niihin faktoihinkin. Mukaan mahtuu jännitystä, rakkautta ja pienisuuri päähenkilö; Eicherin henkiin jäänyt terrieri, joka saa kirjassa onneksi hyvän kodin.

Miinukset: Teoksessa vilisee melkoinen määrä henkilöitä, joiden kanssa olin mennä sekaisin siitä kuka kukin on. Tarina ei ole mikään nopealukuinen, mikä toisaalta mikään miinus olekaan. Ajankanssa avautuva, keskittymistä vaativa kirja.

Yleistä: Lukuromaanina mielenkiintoinen, tiheätunnelmainen teos, jota takuulla jään suosittelemaan.

Muualla: Esim. Kirjavinkit, Leena Lumi, Ulla, Kulttuuri kukoistaa, Susa, Krista


Kuinka merkillistä on elämä, kun hyvyys voi astua esiin, vaatia olemassaolon oikeutta, saada alkunsa jostakin niin kauheasta, niin suuren pimeyden keskellä. 


Ps. Teoksella osallistun Helmet -haasteen kohtaan 5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä


keskiviikkona, tammikuuta 07, 2015

Kirjan vuosi 2015 - suunnitelmia ja haasteita


Kuva: Perttu Ahvensalmi
Talvinen tervehdys tämän vuoden tältä puolen! Tässä tulee viitettä antavaa informaatiota siitä, mitä aion lukea alkuvuonna. Monenlaisia kiinnostavia haasteita on liikkellä, niistä sitten poimimaan ne itselle mieluisimmat. Tai no, sanotaan vaikka mahdollisimmat. Yksi hauska ja helppo haaste pyörii mm. Helmetissä, ja se menee näin:


Helmet haaste

  1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  2. Kirja, josta on tehty elokuva (kts. Kirjoista elokuviksi -kirjahylly Kirjasammossa)
  3. Vuonna 2015 julkaistu kirja (kts. vuonna 2015 julkaistut kirjat Helmet-haussa)
  4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
  5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
  6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
  7. Novellikokoelma (kts. Ohuet klassikot 3/3: Novelleja ja kertomuksia sekä Novelleja naistenviikolle -kirjahylly Kirjasammossa)
  8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle (kts. Berliini – rakkaani EuroopassaKirjamatka Prahaan sekä Lukumaratonille Intiaan?)
  9. Tietokirja
  10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja (kts. SHK: 10 esikoisromaania, jotka pitää lukea -kirjahylly Kirjasammossa)
  11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
  12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
  13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon (kts.Palkintosarjat-sivu ja Finlandia-palkitut-kirjahylly Kirjasammossa)
  14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
  15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
  16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
  17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
  18. Yli 100 vuotta vanha kirja
  19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä (kts. HLBTI-kirjallisuutta-kirjahylly Kirjasammossa)
  20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
  21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
  22. Muistelmateos tai elämäkerta
  23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä (kts. Ohuiden kirjojen maraton sekä Ohuet klassikot osa 1/3: Kotimaista2/3: Kansainvälistä ja 3/3: Novelleja ja kertomuksia)
  24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
  25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
  26. Kirjatrilogia
  27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja (kts. Nuortenkirja kelpaa aikuisellekin sekä 50 nuortenromaania, 5 eri teemaa -artikkeli Kirjasammossa)
  28. Kirja, jonka nimessä on väri
  29. Kirja, jossa on taikuutta
  30. Sarjakuva-albumi tai -romaani (kts. Sarjakuvamaraton)
  31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
  32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
  33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
  34. Kirja, jonka nimessä on numero
  35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
  36. Runokirja (kts. Tienviittoja 2000-luvun runouteen)
  37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa (kts. Kiellettyjen kirjojen lukumaraton)
  38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
  39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
  40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja (kts. ScifimaratonScifin pimeä puoli sekä Tieteiskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
  41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
  42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
  43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
  44. Klassinen rakkausromaani (kts. Intohimoinen Charlotte Brontë)
  45. Kirja, joka pelottaa sinua (kts. Kauhukirjallisuus-genre Kirjasammossa)
  46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit (kts. Saamelaiset sekä Saamelainen kirjallisuus Suomessa -artikkeli Kirjasammossa)
  47. Hauska kirja (kts. Huumori-genre Kirjasammossa)
  48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
  49. Jännityskirja tai dekkari (kts. Murhamaraton sekä Jännityskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
  50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Annami puolestaan on laatinut ihanan Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteen, joka tuntui sekin heti omalta. Minä kyllä luen niin paljon pohjoismaisia jännäreitä, että saatan päästä tässä liiankin helpolla :)

Eräässä facebook-ryhmässä luemme tammi-helmikuun aikana kirjoja dystopia-teemalla. Ainakin muutaman aiheeseen liittyvän teoksen olen jo lainannut. Aihepiiri on minulle vielä melko uusi mutta niin mielenkiintoinen, että ehdottomasti haluan osallistua.

Kuva: Perttu Ahvensalmi
Sitten katsahdus rakkaiden kustantamoiden aina sydämentykytyksiä aiheuttaviin katalogeihin, joita odotan kuin lapsi joulupukkia. Monet hyviksi havaitut kirjailijat julkaisevat taas uutuuksiaan, monet seuraamani sarjat saavat jatko-osia. En osaa sanoa yhtä ylitse muiden. Kaikkia näitä odottelen posteljooniparkaa ikkunasta väijyen...



Tammi


- Karin Slaughter; Näkymätön (toukokuu)

- Johan Theorin; Aarnivalkeat (kesäkuu)

- J. K. Johansson; Venla (maaliskuu)

- Stephen King; Tervetuloa Joylandiin (kesäkuu)

- Sarah Waters: Parempaa väkeä (toukokuu)

- Pauliina Susi: Takaikkuna (huhtikuu)


Iiik, Waters!!!


WSOY

- Stefan Ahnhem; Pimeään jäänyt (tammikuu)

- Mons Kallentoft; Vesienkelit (tammikuu)

- Kristina Ohlsson; Daavidintähdet (toukokuu)

- Elina Hirvonen; Kun aika loppuu (maaliskuu)

- Jo Nesbö; Verta lumella (huhtikuu)




Otava

- Johanna Holmström, Sulje silmäs pienoinen (huhtikuu)

- Anna-Leena Härkönen, Ihana nähä (tammikuu)

- Carl-Johan Vallgren, Varjopoika (helmikuu)

- Erik Axl Sund, Lasiruumiit (helmikuu)

- Katarina Wennstam, Petturi (maaliskuu)

- Sadie Jones; Ehkä rakkaus oli totta (maaliskuu)


Okei, tämä on ehkä yksi kevään odotetuimmista


Bazar

- Hjorth ja Rosenfeldtin (kesällä)



Like

- Michael Katz Krefeld, Kadonneet (maaliskuu)

- Inger Frimansson, Tyttö ja kissa (helmikuu)

- Gillian Anderson ja Jeff Rovin, Liekkien näkijät (maaliskuu)



Teos


- Marko Leino; Syntymättömät (tammikuu)

- Minna Lindgren; Ehtoolehdon tuho (huhtikuu)



Gummerus

- Kamila Shamsie: Jumala joka kivessä (tammikuu)


Minerva


- Harlan Coben, Saalistaja (helmikuu)

- Anna Karolina Larsson, Paviaanivarkaus (maaliskuu)

- Louise Daughty, Kielletyn hedelmän kuja (tammikuu)


Kuten sanottu, listani on todellakin vain suuntaa antava. Kas kun te kanssabloggaajat saatte minut aina kiinnostumaan muistakin, kuin ennakkosuosikeistani. Ja hyvä niin!

Ei muuta kuin kaunista tätä vuotta ja kirja käteen!






maanantaina, tammikuuta 05, 2015

Marja Björk; Prole

Like 2012, 212s.

- Sinullahan piti alkaa uusi elämä Raimon kanssa, minä sanoin.
- Mökkihöperöksi tässä tulee... Eiköhän olla niin kuin muutkin, jätetään tähdet pois ja kuutkin...

Stoori: Hirvittävän surullinen, mutta perin inhimillinen tarina suomalaisesta työläisperheestä. Uskaltaisinko sanoa, suomalaisuudesta. Eletään 60-70 -luvulla ajassa, jolloin Ruotsi oli se luvattu maa, jonne osa väestöstä siirtyi. Oikeistolaisuus ja työväenaatteet riitelivät keskenään, pontikka kiehui, männyt tuoksuivat.

Päähenkilömme elää tarinan alussa lapsuuttaan, kasvaen sivujen myötä pelokkaasta nuoresta tytöstä menestyväksi uranaiseksi, vaikka lähtökohdat ovatkin mitä ahdistavimmat. Painajainen alkaa, kun tytön äiti jättää perheensä uuden onnen edessä. Hän rakastuu. Maailma on jälleen avoimena edessä, kaikki on mahdollista!

Mutta paraneeko elämä, avioliitto miestä vaihtamalla? Miten käy neljälle lapselle?

Tyttö on ainoa, jonka äiti huolii mukaansa uuteen elämään itseään huomattavasti nuoremman miehen kanssa. Äidittömäksi jääneet veljet muuttavat isänsä kanssa Ruotsiin. Pääsevätkö he helpommalla uudessa maassa? Mikä yhdistää hajalleen heitettyä perhettä vai yhdistääkö mikään?

Tytön osaksi jää katsella, kuinka äidin rakentamat pilvilinnat sortuvat. Sortuu myös tytön lapsuus, nuoruus, kun väkivallan kierre alkaa. Ja aina, aina hän jää jalkoihin, osattomaksi, ulkopuoliseksi.

Tiesin, että tämä tapahtuisi uudestaan, monta kertaa. Tästä lähtien elämäni tärkeimmissä hetkissä en olisi läsnä, vaan katselisin sivussa. Kaikki mitä tapahtui minulle, tapahtui jollekin toiselle.


Miksi: Koska kirjailijaa on kehuttu kovastikin, ajattelin että josko sitä sitten.

Missä: Pohjois-Karjalassa, Ruotsissa, Helsingissä.


Kenelle: Suomalaisten romaanien ystäville, vahvoista naiskertojista pitäville, lukijoille, jotka eivät vähästä hätkähdä. Erityisesti kirja on heille, jotka ovat koskaan kokeneet ulkopuolisuuden tunteen.

Plussat: Suotta eivät ole blogikollegani Marja Björkiä kehuneet. Kirjailija on luonut hämmästyttävän eloisia dialogeja, lähes hauskoja sellaisia, vaikka aiheet hänen teoksissaan eivät päästä helpolla. Kirjassa on sekä kepeyttä, että syvyyttä. Rankka aihe, raju teksti taipuu välillä sellaiseen kauneuteen, että jotkut lauseet oli luettava useampaan otteeseen. Nautiskellen, ajatuksella.

Miinukset: Olen lukenut viime aikoina kohtuu paksuja romaaneja. Välillä epäröin tarttua about 200 sivun paksuiseen kirjaan. Tuntuu, että se jää lyhyytensä tähden liian köykäiseksi. Sama juttu yli 500 sivun ylittävien romskujen kanssa, ne puolestaan aiheuttavat pelkotiloja päinvastaisista syistä. Prole on sen verran loistava, että olisin suonut sen jatkuvan pidempään. Toisaalta tällaisena kirjasta löytyy napakkuutta ja potkua. Alun koin vähän sekavana, enkä lämmennyt tarinalle sormia näpäyttämällä. Mutta sitten, sitten.

Yleistä läppää: Olipas hienoa löytää taas uusi, tutustumisen arvoinen kirjailija! Hyllyssä odottelevat  Posliini ja Puuma, uskon tarttuvani jompaan kumpaan ehkä jo seuraavaksi. Suosittelen!

Muualla:  Jori, Mari A,  Jaana, Minna Jaakkola, Krista, Elina



Ei siinä ollut mitään häpeämistä. Ei kannattanut yrittää olla joku, joka ei oikeasti ollut. Minun piti opetella olemaan minä.

***

Helmet-haasteen kohta 1.  Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

lauantaina, tammikuuta 03, 2015

Jo Nesbø; Panssarisydän

Panserhjerte 2009, suom. Outi Menna ja Johnny Kniga 2010, 663s.

Yö on autuaallisen hiljaista aikaa, se tarkentaa katseen, kirkastaa ajatukset. Uusi, vanha poliisi. Hole. Minun täytyy kertoa hänelle. Ei kaikkea, vain sen verran että hän ymmärtää. Että hän voi saada sen loppumaan. Ettei minun tarvitse enää tehdä sitä mitä teen. Minä syljen ja syljen mutta suu on silti jatkuvasti täynnä verta. 

Stoori: Sankarimme Harry Hole näyttää jälleen kuka on The Boss. Kerta kaikkiaan! En lakkaa hämmästelemästä Jo Nesbøn luoman henkilöhahmon karismaa. Niin viisas, niin hukassa. Tällä kertaa Harryn polku on vienyt Hongkongin oopiumluoliin saakka. Sinne mies ei kuitenkaan saa jäädä, sillä ilman Holea on koko Norja sekaisin. Oslon kujilla mellastaa tällä(kin) kertaa sarjamurhaaja, jolla on aivan omanlaisensa tyyli; murhaaja tappaa uhrit ikään kuin sisältä päin. Pitkin hampain Hole lähtee viehkon Kaja Solnessin matkaan palatakseen takaisin kotimaahansa. Ongelmia tulee heti tullissa, eikä juttu ratkea senkään jälkeen mitenkään helposti.

Päinvastoin. Panssarisydämessä murhaaja tuntuu olevan erityisen pimeä.

Missä: Tarina sijoittuu pääasiassa Osloon, mutta piipahdamme myös Hongkongissa sekä Kongossa, jonka sisällissodan runtelemilta kaduilta voi hankkia mitä tahansa. Vaikkapa vanhanaikaisia kidutusvälineitä.

Kenelle: Nesbø-faneillehan teos on taattua tavaraa, tottakai, mutta Panssarisydän sopii ehdottomasti jokaiselle laatudekkarin ystävälle.

"Mie vihaan merta", Bjorn sanoi...
"Tämä on järvi", Harry sanoi. "Ei meri."
"Samaa paskaa ne on kumpikin."

Plussat: Harvoin tulee lukeneeksi näin tiukkaa, herkkää, taidokasta jännäriä, jolla on, kuten sarjaan kuuluu, myös moraalista sanottavaa. Vaikka tämän norjalaisen kirjailijaihmeen tarinat vaikuttavat takakansien perusteelta hyvinkin tyypillisiltä lajinsa edustajilta, jopa tylsiltä (!), on Nesbø kirjailijana vailla vertaa.

Miinukset: Paksua kirjaa on hankala lukea. Sängyssä sitä ahmii niskat kiemuralla (auts), sohvalla kädet väsyy. Vaikka Harry on ihana juuri tuollaisenaan, toivoisin kirjailijan suovan sankarillemme edes hitusen onnea. Eikö miehen piina helpota koskaan?

Yleistä läppää: Minusta tuntuu, että postaukseni ovat toinen toisensa kopioita. Saadakseni mukaan vähän eloa, tai no, rytmiä, päätin ainakin tässä bloggauksessa rikkoa itselleni äärimmäisen perinteiset kaavat. Saapa nähdä mihin polkuni johtaa, kohta täällä vilisee pelkkiä ranskalaisia viivoja.

Ahkeran kahlaukseni seurauksena olen pian lukenut koko HH-sarjan. Iiiks. Mieli on haikea, lähes epätoivoinen. Onneksi Poliisi vielä odottelee lukuvuoroaan. En usko aivan heti yhtä tyrmäävän taidokasta jännärisarjaa tilalle löytäväni.

Onneksi kevät tuo tullessaan uusia tarinoita vanhoille tutuille henkilöhahmoille, uusia tuulia, toivottavasti uusia ihastuksiakin.


Tallon lasinsiruja, murskaan ne lattialle, kuulen kuinka jalkojeni alla ratisee. Ja olen paljain jaloin. Liukastelen omassa veressäni. Ulvon naurusta. Olen vapaa. Vapaa!


***

Toisaalla kirjan ovat lukeneet ainakin