Heli Laaksonen; Pursu

Suosikkirunoilijan riemastuttavat tarinat näyttävät, miten paljon elämyksiä jokapäiväinen arki tarjoaa

”Olektee ikä esimerkiks nähny klasikaton pääl seisova pulu alhaalt päi: kui kauni ruusunpunase jalanpohja hänel o!”

Lounaissuomen murteella kirjoittava sanamaija tarjoaa tuoreita näkökulmia arkeen ja osaa yllättää kerran toisensa jälkeen: ”Ole hyvä, sanos kaupan kassaki mul, ko anno rahast takasi. Ajatelkka, et kiäles on tommone ilmasu. Käsketä mont kertta päiväs olema hyvä.”

Heli Laaksonen tunnetaan lounaismurteen osaajana. Kirjan hauskat ja viisaat jutut ovat ilmestyneet aiemmin pääasiassa Turun Sanomissa ja Kotiliedessä. Mukana on myös Kiakaus-seinäkalentereissa julkaistuja runoja.

***

Ihana kirja, aivan loistavaa kesälukemista puistoihin tai rannoille (Minä tosin luin tämän tylsästi kotisohvalla)! Tuo takateksti olikin aika kattava esitys tästä suloisesta teoksesta. Minulle kirja antoi mukavaa vastapainoa dekkarimaailmaan, se herätti ajatuksia, toi esiin pieniä iloja ja monia hymyjä. Suosittelen lämmöllä!

Tässä pieni maistiainen;

"Virtualimailman virtualikoneitte ajatusmailma o ääri ja laitoi vail mut kolkko. Hajin erilaisist suame murtteist tiatto hakukone avul. Hakusanaks laitoin Iitin murreryhmä. Kone muutaman sivun aihest löysiki, mut epäili, et mu hakusanassan o joku virhe ja ehrot oma-alotteisest: Tarkoititko Iitin murharyhmä?

Simon Beckett; Luihin kirjoitettu

Kuolinsyytutkimuksen erikoislääkäri David Hunter saa kutsun Runa-nimiselle Hebridien saarelle. Vuorilla sijaitsevasta mökistä on löytynyt pahoin palanut ruumis, josta ovat palamattomina vain jalkaterät ja toinen käsi. Hunter oivaltaa melko pian, että kyseessä ei olekaan onnettomuus, mutta mantereelta ei saada paikalle tutkijaryhmää, koska sää muuttuu myrskyiseksi ja Runaan pääsee vain lautalla tai helikopterilla. Jäätyään loukkuun saarelle Hunter tutustuu paikalliseen väestöön ja runalaiseen virkavaltaan: nuoreen konstaapeli Duncaniin, viinaan menevään komisario Fraseriin ja eläkkeellä olevaan ylikomisario Brodyyn. Kun rajuilma Atlantilla vain pahenee niin että radioyhteydetkin lopulta katkeavat, myös saarella pääsee varsinainen helvetti valloilleen. Ruumiita tulee yhä lisää, ja jokainen niistä on sytytetty palamaan...

Simon Beckettin esikoisromaani Kuoleman anatomia oli myyntimenestys maailmalla ja sai Suomessakin innostuneen vastaanoton. Patricia Cornwelliin verratun kirjailijan toinen David Hunter -romaani puristaa kylmänhien lukijan niskaan useampaan otteeseen ennen kuin eristetyn saaren salaisuus ratkeaa.

***

Toteutinpa uhkaukseni lukea lisää Beckettiä. Luihin kirjoitettu on toinen David Hunterista kertova kirja, ja kuten kansiteksti lupaa, minustakin teos on "yhtä intensiivinen kuin Kuoleman anatomia". Kirja pitää yllä verkkaisen uhkaavaa tunnelmaa, jossa lukija arvuuttelee syyllistä ja jännittää päähenkilön hengen puolesta. Pienen kyläyhteisön sijaan tämä trilleri sijoittuu pieneen saariyhteisöön. Myrsky katkaisee yhteydet ulkomaailmaan, ja sittenpähän ollaan saarella jumissa yhdessä polttomurhaajan kanssa...

En tietenkään voinut olla vertaamatta kirjaa hyvin samankaltaisen juonen sisällä pitävään Hylynryöstäjään. Mielestäni Janssonin teos oli niin loistava, että valitettavasti Luihin kirjoitettu jäi nyt kakkoseksi.

Siitä huolimatta kirja on psykologisista jännäreistä pitäville ehdotonta kesäluettavaa!

Helene Tursten; Lasipaholainen

Maaliskuisena yönä eräällä pienellä paikkakunnalla lähellä Göteborgia tapahtuu kammottava kolmoismurha. Kirkkoherra Sten Schyttelius, hänen vaimonsa Elsa sekä heidän poikansa Jacob löydetään kotoaan ammuttuina. Uhrien verellä on piirretty näyttöpäätteelle ylösalaisin oleva pentagrammi, joka symboloi paholaisen kasvoja.

Kun ylikonstaapeli Irene Huss Göteborgin väkivaltarikosyksiköstä alkaa tutkia tapausta, paljastuu että kirkkoherra oli poikansa avulla päässyt seurakunnassa tuhojaan tehneiden saatananpalvojien jäljille. Mutta mitä pidemmälle Irene Huss tutkimuksissaan pääsee, sitä vakuuttuneempi hän on siitä, että avain rikoksen ratkaisuun on perheen ainoa eloonjäänyt, Schytteliusten salaperäinen tytär Rebecka.

Lasipaholainen on Helen Turstenin neljäs hyytävä romaani ju-jutsua harrastavasta eteläruotsalaisesta naisylikonstaapeli Irene Hussista. Sarjan kolmannesta dekkarista Tatuoitu torso tehdään parhaillaan elokuvaa, ja viidestä muusta Irene Huss -romaanista tehdään televisiosarja. Parhaan pohjoismaisen rikosromaaniperinteen mukaisesti Turstenin dekkareissa yhdistyvät yleinen ja yksityinen: perhe, työ ja yhteiskunta.

***

Tursten on mielestäni kummallisen epätasainen kirjailija, tai sitten vika on omassa tasapainossani... Jotkut hänen kirjoistaan ovat hyviä, toiset taas jäävät auttamatta keskinkertaisen alapuolelle. Tämä dekkari ei iskenyt. Juoni mutkitteli omia reittejään ja mielestäni koko kirja oli ristiriitainen; murhathan olivat hirvittäviä, mutta pääpoliisi Irene Huss senkun nautti siitä, että pääsi tutkinnan ohella toistuville Lontoon matkoille. Näillä matkoilla maistui - kieltämättä herkullisen kuuloiset - ruuat ja nähtävyyksiäkin ihmeteltiin monen sivun verran.

Ehkä olen vain tottunut Wallanderin tyylisiin melankolisiin päähenkilöihin, jotka juttuja tutkiessaan masentuvat maailman pahuudesta.

No. Tämä oli tällainen kohtuu viihdyttävä mutta mitäänsanomaton jännäri.

Simon Beckett; Kuoleman anatomia

Kolme vuotta sitten oikeuslääketieteen huippuasiantuntija David Hunter hylkäsi entisen elämänsä kohdattuaan suuren tragedian. Nyt hän elelee maalaislääkärinä pienessä Manhamin kylässä valmiina jättämään menneisyytensä lopullisesti taakseen…

Kunnes Sally Palmerin pahoin runneltu ruumis löytyy.

Paikallispoliisi tarvitsee Hunterin erikoisosaamista, mutta tämä tekee parhaansa ettei joutuisi vedetyksi tutkimuksiin. Kun toinen nainen katoaa, pieni yhteisö joutuu pelon ja epäluulon valtaan ja syyttävä sormi osoittaa myös Hunteria. Enää ei voi piiloutua…

Kuoleman anatomia on brittiläiseksi Patricia Cornwelliksi nimetty Simon Beckettin ensimmäinen psykologinen trilleri. Kirja on maailmanlaajuinen myyntimenestys, ja sen käännösoikeudet on myyty 18:aan maahan.

***


Mukavan positiivinen yllätys tämän Beckett. Kirjan nappasin mukaan kirjastosta psykologisen jännityksen hyllystä. Kirjaa oli ilo lukea ja se tarrasi kyytiinsä ensimmäiseltä sivulta lähtien. Uhkaava tunnelma ei herpaantunut hetkeksikään, eikä menoa haitannut edes hiukan ennalta-arvattava loppuratkaisu. Ehkä näissä psykologisissa jännäreissä ei olekaan niin olennaista se, mitä tapahtuu, vaan se, kuinka ihmiset reagoivat kammottavissa tilanteissa.

Ja vaikka kirjassa raakoja kohtauksia olikin, parasta oli Beckettin luoma lämpö, jolla hän tarinaa eteenpäin vei. Kyllä, tätä sarjaa tulee luettua vastaisuudessakin!

Kata Kärkkäinen; Jumalasta seuraava

Kian tulevaisuus näyttää kirkkaalta: paljon värejä, huikeita kuvioita sekä kontrasteja, metrikaupalla kangasta. Elämä vaatesuunnittelijana ja pienyrittäjänä on juuri sopivan mukavaa, samoin toimiva parisuhde. Oikeastaan kaikki on hyvin siihen asti, kun ravintolan terassilla menevät lounasruoat sekaisin ja auringon eteen astuu turhankin itsevarmalta vaikuttava mies pihvi lautasellaan.

Patrikissa kaikki on toisin: hän ei ole mukiinmenevä, soma - eikä lainkaan ennalta arvattava. Kia ei pysty kovin kauan sanomaan sinnikkäälle miehelle ei, ja niin alkaa elämä, joka on kuin ikuista lauantai-iltaa. Välillä piipahdetaan illalliselle toiseen maahan, tilataan vain parasta samppanjaa ja kehitellään huimaavia liikeideoita. Patrik on täynnä yllätyksiä, mutta hiljalleen hänen pienet temppunsa alkavat saada myös tummia sävyjä. Romantiikkaan alkaa hiipiä ailahtelevia mielialoja, ja pian Kia huomaa elävänsä miehen kanssa jota hän pelkää. Pelko ja nöyryytys takertuvat hänen elämäänsä, eikä hohdokkuudesta ole enää nyrkiniskuissa jäljellä hiventäkään. Itsetuntonsa raunioilla hän joutuu huomaamaan, että aina löytyy jotakin menetettävää.

***

Kerrontansa puolesta tämä on ok kirja, mutta juoni yksinkertaisesti vain kuvotti minua siinä määrin, että luin kirjan melko hätäisesti harppoen. En osannut eläytyä päähenkilön ajatusmaailmaan, vaikka siinä tuttuja aineksia olikin. Joistain fiktiivisista henkilöistä pitää, suorastaan ystävystyy heidän kanssaan. Kirjan Kia ei ollut tällainen henkilö. Naisia mielensä mukaan pyörittävä Patrik nosti niskakarvat pystyyn jo alkumetreillä, kuten varmaan tarkoitus olikin. Kirjaa on hehkutettu tähän tyyliin "...kertoo viihdyttävästi vakavasta aiheesta". Minulle romaanin lukeminen oli tervan juontia.

Mutta jotain hyvää sanoakseni; teos on nyt kahlattu loppuun ja pääsen seuraavan, ja toivottavasti paremmin romaanin kimppuun.

Anna Jansson; Hylynryöstäjä

Agatha Christietä gotlantilaisittain

Visby, Gotlanti. Kajsarnin vankitornin vanha puuportti sulkeutuu. Pimeässä poika tarttuu tyttöä kädestä, ja kostea viileys ympäröi heidät. Tornista poika löytää kartan vuodelta 1816, ja yöllisen seikkailun jälkeen he tekevät salaisen suunnitelman. Vielä joskus he matkaavat autiolle Gotska Sandönille ja kaivavat esiin hylynryöstäjän aarteen.

Kolmenkymmenen vuoden jälkeen heidän odotuksensa näyttäisi päättyvän. Mutta sitten poikasena kartan löytänyt Erik Hansson löydetään autostaan kuolleena. Ei ole itsestään selvää, liittyykö tähän rikos, mutta kärsimys ja menetetty elämä herättävät lähipiirissä kostoajatuksia.

Läheisellä Gotska Sandönin saarella piilottelee Maria Wern. Hänen on määrä todistaa tärkeässä oikeudenkäynnissä, minkä vuoksi hänen henkeään on uhattu. Samaiselle saarelle matkustaa kuntoutukseen seitsemän kansankodin kolhimaa naista. Myrsky katkaisee sähköt ja yhteydet ulkomaailmaan. Naisia aletaan murhata yksi kerrallaan. Liittyvätkö murhat Erikin kuolemaan ja legendaan hylynryöstäjän aarteesta? Ja ennen kaikkea: moniko selviää saarelta hengissä?

***

Aah, mahtava jännäri! Pitkästä aikaa oli ilo lukea kunnon koukuttavaa tekstiä! Psykologiset jännärit ovat minulle ne "omin" juttu. Olen aiemminkin lukenut miltei kaikki osat Maria Wern-sarjasta, mutta vasta tämän myötä minusta tuli fani. Takateksteissä luvataankin, että "Jansson vie sarjaa aiempaa trillerimäisempään suuntaan". Hyvä niin.

Teoksessa on herkulliset ainekset; seitsemän naista jumissa armottomissa olosuhteissa saarella, ja yksi heistä on murhaaja. Asetelmasta tulee tietysti mieleen Christien "Kymmenen pientä neekeripoikaa", eikä kirja jää tämän klassikon jalkoihin. Romaania oli luettava ahmimalla ja sivujuonena kulkeva rakkaustarina antoi juoneen mukavaa potkua. Lisää näitä!

Merja Toppi; Voe tätä rakkaaven miäree!

Lämpimän koskettava kokoelma rakkausrunoja hersyvällä savon murteella. Rakkauden koko kaari läheisyyden malttamattomasta kaipuusta sen hullaannuttavaan täyttymykseen ja kypsän suhteen raukeaan tyyneyteen saakka.

Merja Toppi kirjoittaa oivaltavasti ja kirkkaasti, rakkauden koskettaman tuntoja herkästi hahmottaen. Mutta hän ei olisi syntyperäinen savolainen, ellei runoihin sisältyisi myös kutkuttavan humoristisia sävyjä ja savolaisen terävää sanankäyttöä.

***

Olipas hersyvää ja todellista hyvänmielen luettavaa!! Tämä mahtava savolaismurteella viännetty runokokoelma on aivan ihana lahja vaikkapa kesähäiden tuoreelle parille, tosin mielellään tämän omaankin kirjahyllyyn huolisi. Rakkaus on ihmeellinen asia, riuskan huumorin ja murteen läpi tarkasteltuna vielä ihmeellisempi. Minuun iski eniten osio, jossa ensihuuma oli jo hiipumaan päin, ja arjen aherruksen keskellä rakkansa saattoi löytää uudelleen.


"Istuttaan järvenrannassa pyihkeet pyllyn alla.
Molemmilla vararavintoo vyötäröllä,
kelekanuria silimäkulumissa,
karvoja siellä missee tarviis.

Ja sielut niin liki, kun vuan voepi."

Suosittelen!

Patricia McCormick; Viilto

Riipaiseva romaani nuoren tytön selviytymistaistelusta.

Viilto on tarina itseään viiltelevästä nuoresta, Calliestä, ja hänen paranemisestaan. Romaani sijoittuu hoitokotiin, jonka asiakkaisiin kuuluvat myös syömishäiriöistä ja päihdeongelmista kärsivät nuoret tytöt. Lukija pääsee lähelle Callien mielen maailmaa ja saa seurata läheltä tytön kivuliasta toipumisprosessia. Kirja on raastava mutta samalla hellyttävä ja toivoa antava tarina, jossa pahoinvoinnin takana vaikuttavat ongelmat tuodaan hienosti kerronnan keinoin lukijan koettaviksi.

Viilto on uusi hieno aluevaltaus rankkaan aiheeseen. Englanninkielisessä kirjallisuudessa tämä teema on jo oma genrensä.

***

Kovasti tätä teosta hehkutetaan kansiteksteissä. Kirja on suunnattu ensisijaisesti nuorille ja nuorille aikuisille, mutta upposihan tuo tällaiseen "vanhukseenkin"... Teos on nopea lukuinen jo lyhyytensäkin puolesta, mutta käsittelee tärkeää aihetta; nuorten mielenterveysongelmia. Tarina sijoittuu hoitokotiin, jossa tyttöjen ongelmiin pureudutaan päähenkilö Callien mietteiden kautta. Hyvä kirja, mutta itse peilasin tätä Fossumin Hullujenhuoneeseen, joka oli kaikin puolin parempi ja syvällisempi teos.

Harlan Coben; Tiukassa otteessa

Kuusitoistavuotias Adam on Bayen perheen vanhin lapsi. Kun yksi pojan ystävistä tekee itsemurhan, Adamin käytös muuttuu huolestuttavaksi. Onko mitään mahdollisuutta selvittää, mitä uhmakkaan ja sulkeutuneen pojan mielessä liikkuu? Lakimiesäiti Tia kuulee vakoiluohjelmasta, joka tallentaa kaiken tietokoneliikenteen. Harkinnan jälkeen se päätetään asentaa Adamin koneeseen, sillä huoli pojan hyvinvoinnista käy kestämättömäksi. Vanhemmat saavat mielenrauhan, koska raporteista ei käy ilmi mitään huolestuttavaa - yhtä outoa viestiä lukuun ottamatta.

Sitten Adam katoaa. Mihin poika on sotkeutunut? Miten tuntemattoman naisen raaka surma naapurustossa liittyy asiaan? Pian esikaupunkialueen rauha rikkoontuu ja monen perheen julkisivun takaa paljastuu salaisuuksien vyyhti.

***

Taattua jännitystä eturivin dekkarikirjailijalta - lupaa takakansi. Cobenin tuotantoon olen aiemminkin tykästynyt, joten kirja oli "turvallinen valinta". Coben kirjoittaa tiivistahtisia jännäreitä, joissa useista eri langanpätkistä punoutuu uskottava (?) juoni. Ehkä näin voi tapahtua - jossain muualla kuin Suomessa.

Toisaalta viihdyttävän puolensa lisäksi teos tarjosi vakavampiakin aiheita. Mihin päättyy vanhempien vastuu ja mistä alkaa nuoren itsenäistyminen? Onko oikein vakoilla nuoren intiimiä nettielämää, jos pelkää hänen olevan vaarassa? Vanhempana olo ei ole ikinä helppoa ja sitä värittävät monet pelot. Tyylin tämä;

"Kaikki oli niin hiton haurasta - siinäpä se. Tietysti ilmiselvä asia, mutta enimmäkseen sen torjuu mielestään, kieltäytyy ajattelemasta kuinka helposti elämä voisi repeytyä hajalle, koska kun sen tunnustaa, menee järjiltään... Sanotaan, että omaisuus omistaa ihmisen. Ei se ole niin. Hänelle rakkaimmat ne hänet omistivat. Kun välittää paljon, on ikuisesti panttivanki." (s.136)

Pidin ja suosittelen!

John & Stasi Eldredge; Valloittava salaisuus

Jokainen nainen on kerran ollut pieni tyttö. Ja pienillä tytöillä on sydämessään unelmia: he haluavat tempautua romanssin pyörteisiin, näytellä suuren seikkailun tärkeässä roolissa, olla tarinan kaunottaria. Nämä unelmat ovat paljon enemmän kuin lapsen hössötyksiä, väittävät John ja Stasi Eldredge. Ne ovat naisen sydämen salaisuus.

Kirjan ydinsanoma on: sydämesi on tärkempi kuin mikään muu koko luomakunnassa. Pienen tytön haaveet ja aikuisen naisen kaipaus kertovat siitä, millaiseksi ihmiseksi Jumala on hänet luonut. Jumala haluaa olla jokaisen naisen sankari, hän haluaa pelastaa jokaisen naisen sydämen ja vapauttaa naiset elämään täyttä elämää naisina.

Avioparin yhteinen kirja paljastaa valloittavan salaisuuden, joka voi yllättää niin naiset kuin miehetkin...

***

Kaunis ja niin tunteita kuin ajatuksiakin herättävä teos, jota olen pienissä pätkissä pidemmällä aikavälillä lueskellut. Kirjasta löytyi lähes joka sivulta ahaa-elämyksiä ja se avasi uusia näköaloja koko naiseus-käsitteeseen. Ihanan lempeä teos!