Jeffrey Brown; Darth Vader ja poika

Atena 2012

Koska yritän pitää blogia monipuolisena (krhöm), teen nyt poikkeuksellisesti postauksen sarjakuvakirjasta. Atenalle teoksesta kiitos, varsinkin alakouluikäiset poikani tämä vei mennessään! Näitä kahta vannoutunutta Star Wars -fania ajatellen kirjan pyysinkin ja siitä tuli hetkessä vuoden hitti. Darth Vader ja poika on esitelty myös kaikille -niin ikään Star Warsia fanittaville- ystäville. Sitä en sitten osaa sanoa, minkä verran pojjaat ovat kirjasta varsinaisesti ymmärtäneet. Se kun on pääasiassa vanhemmalle väelle suunnattu. Vanhemmille.

Meidän mustanpuhuva pahislordimme hoitelee päätoimisesti kapinallisten liittoumia, niitä tuhoten. Työ saattaakin olla leikintekoa verrattuna isän tehtävään. Nelivuotias Luke Skywalker pitää siitä huolen.

Tämä hauska pieni kirja tarjoaa samaistumiskohdetta niillekin isille, jotka eivät pukeudu mustaan tai taistele hyviksiä vastaan. Lordi Vader joutuu jokaiselle niin isälle kuin äidille tuttuihin vanhemmuuden pulmatilanteisiin. Vaderilla tosin on riesana vielä Luken ilmiselvä kiinnostus vastapuolen voimiin...

Niille, joille tarina on tuttu, saavat varmasti kirjasta enemmän irti, kuin tällainen "puolifani", joka on kyllä katsonut leffat (kerran), mutta ei taatusti kaikkia pääsutkautuksia muista. Tosi fanille kirja on suorastaan pakollista luettavaa. Aika hauska joululahjaideakin tämä voisi jollekin miespuoleiselle olla!

Ehken itse kuulunut aivan teoksen kohderyhmään, mutta mieheni tykkäsi. Kirja lähtee nyt poikien kirjahyllyyn muiden oheistuotteihen pariin. Minulla postaamatta eräs jännäri ja vuoroa odottamassa muutama paljon kehuja niittänyt naiskirjailija...

Vaderin on lukenut ainakin Norkku

SusuPetal; Keskiäkäisiä hajatelmia

Miten määritellään keski-ikä? Onko esimerkiksi 34v. täyttävä jo keski-ikäinen? Sairastuin kolmenkympin kriisiin jo paljon aikaisemmin ennen kuin "pelätty" luku tuli täyteen. Kun mittari sitten ylittyi, se ei tuntunut enää juuri missään. Paitsi että silmänympärykset alkoivat kaivata entistä enemmän peitevoidetta, vaatekoko kasvoi parilla numerolla (okei, synnytykselläkin lienee syynsä tähän, toisaalta siitä on jo reilu vuosi...), kroppaan eksyi uusia särkyjä. Tätäkö tämä nyt on ja tulee olemaan? Apua! SusuPetal ei vastaa keski-iän iälliseen määritelmään, mutta naisen sisäisestä ja ulkonaisesta vanhenemisesta hän tarinoi aseista riisuvan riipivästi.

Tässä iässä on 
todennäköisempää
että se on 
noidannuoli
joka iskee.
Amor
ampuu ohi.


Lempeästi, kiertelemättä

Sanotaan, että kylmä
kahvi kaunistaa.
Vatsa ei vaan kestä
sitä määrää kahvia
mitä naama vaatisi.


Suoraan.

Olisi ne
kellot voitu 
siirtää
vähän reilumminkin
taaksepäin.

Vaikka
25
vuotta.


Teos alkaa tarkkanäköisillä otteilla parisuhdetilanteista, jotka saavat lukijan miettimään, kannattaako laukoa totuus, vai koristaa sittenkin kommenttinsa valkoisella valheella.


Epärealistisen romantiikan kaipuu

-Kulta, haluisiksä juoda shampanjaa kun kengästäni?

-Sori, mut mun pää ei kestä sellaista määrää.



Hajatelmia ryhdittävät paljon puhuvat kuvat. Tällaistako on olla vanheneva nainen? Tällaistapa juuri, mutta itseään armahtava viimeinen luku Ihana minä esimerkittää lempeää tapaa suhtautua omaan, pikku hiljaa kulahtavaa vartaloa kohtaan. Ikuista nuoruutta peräänkuuluttaa media mutta hitot siitä, meillä on tissit, massu, pylly, reidet. Me olemme naisia ja ihania juuri tämän ikäisinä, tämän näköisinä ja tämän kokoisina. 

Hauska lahjaidea mutta ihana löytää myös omasta kirjahyllystä.

Teosta voi kysellä monilahjakkuudelta itseltään SusuPetal  ja täältä sekä myös suoraan BoDilta

Hajatelmia on arvostellut ainakin Leena Lumi