tiistaina, heinäkuuta 30, 2019

Jane Harper; Kuiva kausi




The Dry 2016, suom. Mari Hallivuori 2019, 381s.



Falk ei tiennyt mikä sai hänet epäröimään. Eukalyptuspuut muodostivat hänen eteensä varjoisan muurin. Oli täysin liikkumatonta. Levottomuus nousi selkäpiihin. Linnutkin vaikenivat yhtäkkiä. Se tuntui typerältä, mutta hänen oli pakko vilkaista olkansa yli.



Eittämättä myös Suomessa juuri vallitsevaan ilman alaan sopiva teos tämä Kuiva kausi. Koska bloggaustahtini (josta näemmä nillitän joka postauksessa) laahaa pahasti lukuvauhtia jäljessä, luin kirjailija Jane Harperin ensimmäisen rikosromaanin joskus kesäkuun tienoilla. Silti tuoreessa muistissa väreilee auringon paahtama Kiewarran kaupunki Australiassa. Hiekka pöllyää, paahtunut ruoho katkeilee askeleen alla, paikallinen perhe on brutaalilla tavalla surmattu.


Luke Hadlerin kotona oli ollut aina valo päällä ja joku odottamassa, mutta pahuus ja synkkyys olivat päässeet hiipimään tähän taloon kutsumatta. Nyt valo oli sammutettu iäksi.



Poliisina työskenteleva Aaron Falk ei tietenkään voi kieltäytyä makaaberista hautajaiskutsusta. On palattava menneisyyteen, on kohdattava ne salaisuudet, joita ei ääneen lausuta, on antauduttava repaleiseen tuskaan.

Nykyisyydessä vasta kestämistä onkin. Aaronin lapsuudenaikainen ystävä kun on murhannut perheensä ja viimein itsensä, jättäen henkiin vain kuopuksen, pikkuisen vauvan. Myös perheen kouluikäinen poika on kokenut kammottavan kuoleman...

Olisiko Lukesta oikeasti tekemään jotain näin hirvittävää? Julman auringon alla Aaron tekee päätöksensä, hatarien todisteiden perusteella hän päättää selvittää mitä Hadlereille tuona kohtalokkaana iltana tapahtui.



Kuiva kausi leikittelee sujuvasti varsin perinteisin arvoituksin. Tarinan sijoittaminen Australiaan tuo mukaan omanlaista hehkua; kaikkien rikostapausten ei tarvitse tapahtua Ruotissa. Siinä missä haltioiduin itse juonesta, jäi Falkin persoona minulle vähän etäiseksi mutta eipä hätiä, lisää on luvassa. Kesälomakirjanahan tämä on vallan mainio, tavallaan syvällinen menemättä kuitenkaan varsinaisesti ihon alle. Se mitä tapahtui kauan sitten, se tyttö ja joki... niitä on mahdotonta unohtaa.



Ratkaisevaa on kuitenkin vain se, että veikkaa oikeaa hevosta.





14 kommenttia:

  1. Kuumuus onneksi loppui ainakin meiltä, en kestä sitä. Kirjassa voi lukea vaikka kuumuudesta. Aion lukea seuraavankin sarjan kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin Mai, ihanaa kun helteet ovat ohi... Elokuu on jo paljon armollisempi :) Kyllä minäkin luen tätä lisää.

      Poista
  2. Tykkäsin tästä kovasti, melkoinen yllättäjä oli sillä olin ajatellut skipata koko kirjan. Muutin kuitenkin mieltäni, onneksi. Luen parhaillaan sitä toista kirjaa (Force of Nature) ja sekin on tähän mennessä ollut ihan hyvä. Aika samantyyppisesti "joutuisa" kuin tuo ensimmäinenkin, mutta minulle kelpaa nämä viipyilevät kirjat, joissa kuitenkin tapahtuu asioita. Tässä myös patikoidaan ja se on oleellinen osa kirjan juonta, mikä minua kiehtoo kovasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Maille kommentoin, varmasti tulee seuraavakin osa luettua! Välillä viipyilevä teksti sen kun parantaa tunnelmaa (vaikka meinasinkin kirjan parissa nukahtaa :D) Kaiken kaikkiaan normidekkaria parempi :)

      Poista
  3. Mainio teos: Australian Kiewarrassa oli eksoottista piipahtaa, tuli hauskoja uusia tuttavuuksia kuten kettukusu ja olihan tämän lukeminen jonkilaiset harkat vallinneelle säätilallemme: Polttavan kuumuuden kuvaus on sitä luokkaa, että automaattisesti käsi hapuilee otsaa hikitippoja pyyhkiäkseen. Harperin jatko menee ilman muuta lukulistalle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, pakahduttavassa kuumudessa pakahduttavasta kuumuudesta kertova teos takasi ainakin sen, että eläytyminen tarinaan oli taattu :) Lisää vain Harperia!

      Poista
  4. Hyvä teos, mutta ei ylitä yllättäjää eli olen jo toista kertaa Aivan tavallinen perhe -dekkarin lumoissa.

    VastaaPoista
  5. Minusta oli ihanaa lukea Australiaan sijoittuva dekkari, ja tämä oli kyllä ihan hyvä teos muutenkin. Odotankin innolla, että tätä sarjaa suomennetaan lisää, koska englanniksi lukeminen vähän laiskottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama juttu minulla, en jaksa lukea enkuksi koska tahti hidastuisi vähintään puolella :D Mutta Australiassa oli kyllä ihana piipahtaa!

      Poista
  6. Kiitos vinkistä, etsin tämän kirjatosta tulevalla viikolla kun palautan luetuksi tulleet kirjat sinne. Itse olen koukuttunut esimerkiksi John Grishamiin, Jeffrey Archeriin ja - viimeisin tuttavuus - Elly Griffithsiin. Jack Reacherit luen tietenkin aina!
    On aina ilo löytää uusia tuttavuuksia - ja Australia on tuntematon manner vielä minulle tällä saralla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, teoksessa se eksoottisin osio on itse miljöö ja myös taantuneen paikkakunnan "hieman" erikoiset persoonat :) Suosittelen kyllä! Ja kiitos vinkeistä, noista mainitsemistasi olen lukenut vain Ellyä.

      Poista
  7. Kiva postaus ja todella kauniit kuvat! :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥