perjantaina, marraskuuta 19, 2010

Tess Gerritsen; Luutarha

Julia Hamill tekee kotinsa puutarhassa karmaisevan löydön: hänen lapionsa kalahtaa naisen pääkalloon. Vauriot viittaavat kuolinsyyntutkija Maura Islesin mukaan selvästi murhaan.

1830-luvun Bostonissa lahjakas mutta varaton Norris Marshall rahoittaa lääketieteenopintojaan kaivamalla hautausmaalta tuoreita ruumiita opettajansa leikkauspöydälle. Tämä kalmankatkuinen liiketoiminta kuitenkin kalpenee verrattuna tapahtumaketjuun, joka käynnistyy yliopistosairaalan liepeillä. Pian Norris huomaa itse joutuneensa murhan pääepäillyksi...

***

Haa, Gerritsen on hyvä! En ole aiemmin tainnut häntä lukeakaan, joten uuden jännärikirjailijan löytäminen on minulle nannaa.

Kirjassa liikutaan niin nykyajassa, kuin 1800-luvullakin. Varsinkin synkeät vanhanajan näkymät ovat herkkua luettavaa, vaikka lukemisessa etanavauhtia eteninkin - olosuhteiden pakosta.

Tarina pitää tiukasti imussaan eikä hengähdystaukoja lukijalle suo. Aika raflaavia kohtia kerronta sisältää, mutta varsinaista mässäilyä teos onnistuu välttämään. Kirjan naispäähenkilön rohkeutta hirvittävissä olosuhteissa voi vain ihailla. Rohkeus ja periksiantamattomuus ovatkin ne jutut, jotka tästä mieleen jäivät.

Olen aiemmin kuvitellut, että Gerritsenin kirjat ovat liian järkkyä luettavaa minulle. Tämän romaanin perusteella uskallan kuitenkin luvata lukevani lisää hänen teoksiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥