keskiviikkona, maaliskuuta 02, 2011

John Verdon; Numeropeli

New Yorkin osavaltion rauhaisassa kolkassa asuva henkisen kasvun guru Mark Mellery saa epätavallisen uhkailukirjeen. Viestissä vihjataan Melleryn rikolliseen menneisyyteen ja kehotetaan häntä ajattelemaan mitä tahansa lukua yhden ja tuhannen väliltä. Kun Mellery avaa kirjeen mukana tulleen toisen, pienen kirjekuoren, hän löytää sieltä ajattelemansa numeron: 658.

Hätääntynyt Mellery ottaa yhteyttä vanhaan yliopistotuttuunsa Dave Gurneyyn, joka on juuri jäänyt varhaiselle eläkkeelle New Yorkin poliisilaitoksen murharyhmästä. Gurney suhtautuu tapaukseen yliolkaisesti, kunnes Mellery löydetään murhattuna kotinsa takapihalta.

Paikallisen poliisin pyynnöstä Gurney jatkaa tapauksen tutkimista. Pian hänelle selviää, ettei Mellery suinkaan ole numeroilla ja riimeillä pelailevan murhaajan ensimmäinen uhri. Jopa kaiken nähnyt Gurney huomaa pohtivansa mahdottomalta tuntuvaa vaihtoehtoa – ehkä murhaaja todella osaa lukea uhriensa ajatuksia? Varmaa on ainakin se, että veren makuun päässeellä tappajalla ei ole aikomustakaan lopettaa. Ei ainakaan ennen kuin Gurney ja tämän vaimo Madeleine ovat pelanneet oman osansa hänen saatanallisen ovelassa suunnitelmassaan.

***

Tätä uutuuskirjaa on luonnehdittu mm. näillä adjektiiveilla; poikkeuksellinen, koukuttava, älykäs, vastustamaton, mukaansatempaava, tyylikäs, kekseliäs, viihdyttävä. Unohtamatta tietenkään moniulotteisia henkilöhahmoja. Yhdyn kaikkeen edellämainittuun.

Sattuman kautta teoksen tulin kirjastosta varanneeksi, ja romaani yllätti todella positiivisesti. Vaikka laadukkaita jännäreitä luenkin, harvemmin tulee vastaan kirjoja, joissa niin juoni kuin henkilötkin ovat viimeisen päälle mietittyjä. Viihdyttämisen lisäksi kirja herätti paljon ajatuksia. Toisaalta siis ihan hyvä, että jouduin teosta pätkissä lukemaan (mm. muuton takia), enkä päässyt ahmimaan tekstiä liian suurina annoksina.

Kansilehdessä kirjailijasta kerrotaan, että hän päätti eläkkeelle siirtymisensä jälkeen kirjoittaa mahdollisimman jännittävän murhamysteerin. Seuraava romaani ilmestyy suomeksi keväällä 2012. Jään innolla odottamaan.

5 kommenttia:

  1. Säkin olet jo ehtinyt lukea tämän! :) Luin just toisenkin kehuvan kommentin Numeropelistä, enkä malta odottaa, että pääsen itse kirjan lukemaan.

    VastaaPoista
  2. Mulla on just nyt luettavana tämä kirja ja todella koukuttava tarina tässä onkin. Pakko lukea eteenpäin, että saa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. :)

    VastaaPoista
  3. Magica ja Kuutar; innolla odotan tulevia blogimerkintöjänne! Vaikuttava lukuelämys tää mulle oli :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin pidin tästä kirjasta ja tuntuukin että lähivuosina on tullut luettua monta todella hyvää jännäriä. Tai tuntuu, etten ole pitkään aikaan kohdannut T O S I hyvää kaunokirjaa, mutta jännäreitä kyllä tulee vastaan jatkuvalla syötöllä:)

    Tässä kirjassa mieleen jäi varsinkin Garneyn ajatukset sarjamurhaajien kuvista: jos jakaa kasvot puoliksi, toisella puolella on havaittavissa hyvät puolet ja toisella puolella ne sarjamurhaajapiirteet. Mielenkiintoista! Olenkin soveltanut teoriaa lukiessani Ihmishirviöt-kirjaa, jossa käsitellään maailmanhistorian julmimmat ihmiset.

    VastaaPoista
  5. Sonja, mulla on aikalailla sama juttu; vaikea löytää kaunopuolelta kirjaa, joka veisi hyvän jännärin tavalla jalat alta :) Karkkipäivä teki positiivisen poikkeuksen, sitä voin lämmöllä vinkata jos et ole lukenut.

    Tuo sarjamurhaajien kuvien puolittaminen oli tosiaan yksi Numeropelin mahtavista ajatelmista. Muutenkin kirja teki vaikutuksen viisaudellaan. Näki, että kirjailija oli miettinyt kaiken viimeisen päälle.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥