lauantaina, toukokuuta 17, 2014

Kristina Ohlsson; Paratiisiuhrit

Paradisoffer 2012, suom. Pekka Marjamäki ja WSOY 2014, 438s.

Ruotsalaiset eivät tienneet, mitä todellinen pelko tarkoitti. He luulivat, että pelko on se, mitä ihminen tunsi silloin kun matkatavarat sattuivat saapumaan lomakohteeseen kolme tuntia myöhässä tai kun sähkön hinta nousi parilla prosentilla.

Tuota tuota. Nythän on näin, että olen lukenut kaikki Kristina Ohlssonin aiemmat suomennokset. Tykästynyt, ensin varovasti ja sitten yhä tulisemmin. Kirjojen aiheet ovat olleet vaihtelevia, mutta joka tapauksessa kaikki yhtä vetäviä. Kun sitten luin tämän uutuuden takakannen, jouduin pariin otteeseen nieleskelemään... Että lentokonekaappaus? Että terroristeja? Nämä ovat henkilökohtaisia kompastuskiviä minulle, eivät niin kovin... kiinnostavia.

Fredrikan vatsaa nipisteli hermostuksesta. Yli neljäsataa ihmistä oli loukussa lentokoneessa, jolta oli evätty laskeutumislupa. Pahimmassa tapauksessa kone syöksyisi maahan tai tuhoutuisi, kun ruumaan salakuljetettu pommi räjähtäisi.

Alkujärkytyksen jälkeen huomasin, että juoni imaisi kuin imaisikin minut tiiviisti mukaansa. Olihan tässä jännitystä. Kaapattu kone, Arlandasta New Yorkiin suuntaava lento, jonka kyydissä neljäsataa matkustajaa. Koneesta löytyy viesti, jonka mukaan matkalle mukaan on ujutettu pommi. Koko jumbojet räjähtää kirjaimellisesti taivaan tuuliin, mikäli kirjeen ohjeita ei noudateta. Bensaa riittää 13 tunniksi, Yhdysvallat eivät anna lupaa laskeutua ja aikataulu kiristyy reiluun kymmeneen tuntiin, jonka aikana tilanne olisi selvitettävä.

Tällä kertaa päähenkilöksi nousee raivokkaan kova mutta asiantunteva Eden Lundell. Aiemmista osista tutut Fredrika Bergman ja Alex Recht joutuvat auttamaan terroristijahdissa. Keitä uhkauksen takana oikein on? Tehtävä tuntuu täysin mahdottomalta. Tunnit vierivät, paniikki kasvaa niin maan päällä kuin koneessakin.

- Me olemme sorkkineet vähän sitä sun tätä. Yritämme seurata kymmeniin eri suuntiin johtavia jälkiä, mutta emme etene yhtään mihinkään. Koko touhu on kuin suoraan jostain koomisesta dekkarisarjasta.

Ruotsista tulee valtavasti hyviä jännärikirjailijoita, mutta Ohlsson poikkeaa massasta älykkyytensä takia. Kirjat ovat suorastaan pelottavan täydellisiä, fiksuja, ajatuksiaherättäviä. Maanläheisyyttä näistä on turha etsiä, tästä globaalista katastrofipaketista vielä vähemmän kuin aiemmista kirjoista. Teos on hyvä. Se on suorastaan loistava, sitä ei käy kieltäminen. Tämä ei vain ollut ihan minua, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö se voisi iskeä hyvinkin voimallisesti johonkin toiseen lukijaan.


Oli jotain vieläkin pahempaa kuin se, että joku tiesi totuuden ja päätti vaieta siitä. Ja se oli se, ettei totuutta tiennyt kukaan.




6 kommenttia:

  1. Minulle terroristien toteuttama panttivankikaappaus oli aikamoinen kompastuskivi Liza Marklundin Panttivangissa. Olen muista tykännyt, mutta em. kirjan lukemisessa kesti kauan, koska ei vain jaksanut kiinnostaa ja en ole Panttivangin jälkeen saanut tartutuksi muihin lukemattomiin Marklundeihin.

    Olen lukentu Ohlssonilta vasta ekan ja siitä pidin aika paljon. Tuhatkaunot ja Varjelijat löytyvät myös omasta hyllystä, koska ovat osuneet vastaan melko halvalla. Nyt odotan hieman vähemmän tämän uusimman lukemista, mutta muutenkin lukisin toisen ja kolmannen osan ensin, joten Paratiisiuhrit ei ole minulle vielä ihan ajankohtainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, minäkin seurasin Annika-sarjaa, mutta keskeytin juurikin tuohon samaan teokseen :) Ohlssonin muut romaanit ovat aivan mainioita, pidin erityisesti Varjelioista. Lue ihmeessä!

      Poista
  2. Minulta on Ohlsson vielä(kin) korkkaamatta, vaikka se lukulistalla onkin. Kerran oli jopa hänen ensimmäinen kirjansa minulla lainassa, mutta palautin sen lukematta kirjastoon. Ei vaan ehtinyt tuolloin, kun oli mukamas niin paljon muuta luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin tuttua; jokin kirja ollut (mun tapauksessa) useaan otteeseen lainassa, mutta kun ei vain ehdi... Staalo on jo kolmatta kertaa hyllyssä, tällä lainauskerralla ajattelin teoksen jopa lukea. Mutta joo. Kokeile ihmeessä Ohlssonia, mulla on sellainen kutina, että voisit tykästyä :)

      Poista
  3. Jännityksellä odotan tätäkin kirjaa kirjastosta :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥