tiistaina, tammikuuta 08, 2013

Ruta Sepetys; Harmaata valoa


Between Shades of Gray, Wsoy 2011, 354s.

He veivät minut yöpaidassani.

Alkaa Ruta Sepetyksen teos Harmaata valoa. Kuten kannesta näkyy (jos näkyy, pahoittelen taas kerran kuvan laatua), teoksesta löytyy toivon pilkahdus. Valo on olemassa, olkoonkin harmaan sävyttämä. Keskeltä kylmyyttä versoo pieni taimi. Ja se rohkeus, jolla kirjailija sanoiksi pukee ihmiskohtaloista hirveimmät, teki tähän lukijaan niin lähtemättömän vaikutuksen, että viivyttelin postaamisen kanssa. En usko voivani koskaan kirjaa unohtaa, sen henkilöitä, heidän ylimaallista haluaan selvitä hengissä olosuhteissa, joissa itse kuvittelisin heittäväni henkeni ensimmäisten joukossa.

Niin, 15-vuotias liettualaistyttö Lina viedään yöpuvussa. Neuvostoliiton salainen poliisi antaa perheelle aikaa kaksikymmentä minuuttia kerätä mukaansa kaiken tarpeellisen, kaiken mitä kykenevät matkalaukkuun tunkea, ja sitten lähtö kohti totaalista tuntemattomuutta. "Me tarvitsemme enemmän aikaa. Olemme aamulla valmiina", äiti sanoi.
"Kaksikymmentä minuuttia - tai ette näe enää aamua", virkalija sanoi.
"Olkaa kiltti ja puhukaa hiljempaa. Minulla on lapsia", äiti kuiskasi.
Lina, äiti Jelena ja pikkuveli Jonas sullotaan ruuatta pelokkaiden ihmisten täyttämään junaan, täysin epäinhimillisiin olosuhteisiin. Junassa on teksti, kenelle se on tarkoitettu; varkaille ja huorille. Perheen isä on hävinnyt, mutta pian Linalle käy ilmi, että isä matkustaa miehille tarkoitetussa junassa kohti....

Kirja on kerrottu Linan, inhimillisissä rajoissa rohkean nuoren tytön, taiteilijan näkökulmasta. Lina nimittäin piirtää, piirtää vaikka ilman paperia ja kyniä, oman henkensäkin uhalla. Että jotain heidän kokemista kauhuista tallettuisi, tulisi muun maailman tietoon. Jos Hitler oli hirviö, sitä oli myös Stalin.

Harmaata valoa pohjautuu Sepetuksen isosedän perheen omiin kokemuksiin, ja juuri se tekee tekstistä painavan. Painavan, muttei liian raskasta. Se ei ole vain yksi kertomus salaisista karkoituksista, työleirien kautta vielä hirvittävämpiin olosuhteisiin, vaan kirjassa on voimakas elämisen maku. Koska kääntöpuolelle mahtuu niin paljon. Siinä missä sotilaat yrittävät viedä vangeilta ihmisarvon ja järjen, Lina, muutamien tutuksi tulleiden henkilöiden kanssa pyrkii järjestämään elämästään edes rahtusta paremman. Vietetään joulua. Sipaistaan hylsystä huulipunaa. Pestään lumella kasvot. Rakastutaan. Pysytään hengissä - vaikka väkisin.

Monta järkyttävää kohtaloa mahtuu tämän äärettömän arvokkaan teoksen sivuille. Kirjan lopussa kirjailija lausuu näin. "Jotkut sodat ratkaistaan pommein. Baltian maiden ihmisille sodassa on kyse uskosta. Vuonna 1991, viidenkymmenen vuoden julman miehityksen jälkeen, kolme Baltian maata saivat takaisin itsenäisyytensä rauhanomaisesti ja arvokkasti. He valitsivat vihan sijasta toivon ja näyttivät maailmalle, että pimeimmänkin pimeyden jälkeen löytyy valoa. Pyydän, että tutkitte tätä. Kerrotte jollekulle."

Ja nyt pyrin omalla hapuilevalla äänelläni teille kirjasta kertomaan. Vetoamaan, että lukisitte tarinan itse. Se on taatusti sen arvoinen.

"Missä sinun nukkesi on?" kysyin.
"Kuollut", tyttö sanoi silmissään ontto katse.
"Voi."
"NKVD tappoi hänet. Muistatko kun he ampuivat naisen, jolla oli vauva? Niin he tekivät Liallekin, paitsi että he viskasivat hänet ilmaan ja ampuivat pään irti. Vähän niin kuin kyyhkysen."
"Ikävöit häntä varmaan kovasti", sanoin.
"No, aluksi kyllä ikävöinkin. Itkin ja itkin. Vartija käski minun lopettaa itkemisen. Yritin, mutten pystynyt. Hän pamautti minua päähän. Näetkö tämän arven?" hän sanoi ja osoitti paksua punaista poimua otsallaan.
Paskiaiset. Hänhän oli vasta lapsi.

Toisaalla;
Leena Lumi
Elma Ilona
Norkku
Mari A
Anneli
Alatheia



16 kommenttia:

  1. Onpa kaunis kansi ja hyvin näkyy kuvassa. Rapsutettavan suloinen hauvakin kuvassa.

    Tämä kirja muuten vaikuttaa juuri minullekin sopivalta kirjalta. Pikaisen tarkistuksen perusteella ei ole myöskään vaikeaa saada tätä kirjaa käsiin englanniksi. Mutta apua, minunhan piti olla ei osaa hankkia kirjoja -tilassa :DD

    Taidan oikeasti hankkia sen kirjastokortin!

    VastaaPoista
  2. Annika, olen niiiin iloinen, että luit tämän kirjan, jolle olen kaivannut blogisavuja ja niitä on kiitettävästi jo tullutkin.

    Jotenkin vain tämä kirja oli kurjuudesta huolimatta kaunis, harmaan valon sävyttämä tositarina.

    Kiitos!

    VastaaPoista
  3. Elegia, kiitos sanoistasi! Mulla on hirveä vimma ottaa kuvia, mutta kun joskus saisin kunnon kameran... Tuo koiruus on itse rauhallisuus, hienosti poseerasi kirjan kanssa.

    Ehkä se kirjastokortti olisi hyvä, olet muuten kohta vararikossa :D Hienoa, että englanninkielinen saatavuus hyvä. Tälle kaipailen blogisavuja Leenan tavoin!

    Leena, KYLLÄ, kirja oli ihan mielettömän koskettava ja upea! Miten ne ihmiset kestivät ruuatta ainaisessa liassa ja kylmyydessä... Ja vielä auttoivat toisiaan! Toivotaan nyt, että moni tästä kiinnostuisi

    VastaaPoista
  4. Annika, kiitos esittelystä, minusta kirja on järkyttävän ihana.<3333

    Ei ihme, että sinun piti ensin sulatella tätä teosta---.

    Leppoisaa viikon jatkoa, Annika!<3333










    VastaaPoista
  5. Aili-mummo, olen aina miettinyt, miten itse olisin moisissa olosuhteissa pärjännyt. Pelkäänpä, etten kovinkaan hyvin. Mutta eihän näillä raukoilla ollut vaihtoehtoja. Paljon kuoli, mutta kuitenkin osa selvisi... Ihanaa elää rauhan Suomessa!

    Kuin myös sinulle! <3<3<3

    VastaaPoista
  6. Harmaata valoa olisi mennyt ohi ilman postaustasi, ihmettelen miten olen missannut muiden postaukset kirjasta.. Mutta nyt siis laitan todellakin tämän lukulistalleni! Kuulostaa kirjalta, josta voisin pitää paljon.

    VastaaPoista
  7. Pihi nainen, ehdottomasti kannattaa laittaa listalle - ihan kärkipäähän :)

    VastaaPoista
  8. On nyt ihan pakko tulla kertomaan, että tämä kirja hyppäsi käteeni tänään kierroksella.

    Menin siis viattomasti kirjastoon hakemaan hakulomakkeen ja tutustumaan muutenkin kys. pytinkiin. Korttia ei irronnut vielä (oma moka), joten yhtäkkiä huomasin hengailevani charity shopeissa hiplaamassa kirjoja. Ja tämän sitten bongasin sieltä - seitsemän muun kirjan lisäksi :DD

    VastaaPoista
  9. Komppaan Leenaa: ihanaa, että niin moni on hehkuttanut tätä kirjaa. Se on kaiken hehkun arvoinen!

    VastaaPoista
  10. Tämä on kirja jonka toivon mahdollisimman monen lukevan! Hienoa kun bloggasit tästä.

    VastaaPoista
  11. Elegia, vau mikä tuuri! Onnea!! :D Odotan innolla, että postaat kirjasta! Btw, se haastejuttu menee nyt väistämättä huomiseen.

    Mari A ja Elma Ilona, niin totta! Mahtavaa oli teos löytää ja hienoa olla mukana levittämässä tietoa tästä tärkeästä teoksesta♥

    VastaaPoista
  12. Tartun tähän varmasti vielä joku päivä, kirja löytyy omasta kirjakokoelmastani.

    Hmm. Kävin tänään kirjastokeikalla, mutta Yömyrskyä ei näkynyt:( Mutta enköhän saa sen kuitenkin hyvissä ajoin ennen kuun loppua.

    VastaaPoista
  13. Hyvä Sonja, lue ihmeessä! Tämän kanssa ei kauaa mene, kirjasta toipumisen laita on toinen...

    No voi, harmi jos "vanhaa" kirjaa joutuu varaamaan. Minä en ole vielä katsastanut kotikirjaston tilannetta. Jos haluat, voidaan lukuajankohtaa myöhäistääkin esim 15.2.? Ihan kuinka vaan :-)

    VastaaPoista
  14. Odottelinkin jo innolla tätä postaustasi - ja kyllä kannatti odottaa. Hieno teksti, ja nyt viimeistään tiedän, että minun _täytyy_ lukea Harmaata valoa pian. :) Kirja onkin minulla jo lainassa, joten pääsen sen pariin heti kun on sopiva aika.

    VastaaPoista
  15. Sara, kiitos taas mieltä lämmittävästä kommentistasi♥ Oi kun ihanaa, että sulla on jo kirja valmiiksi lainassa. Olen varma, että tykästyt tarinaan!

    VastaaPoista
  16. Luin tämän kirjan jokin aika sitten ja etsin muiden mielipiteitä siitä. Hienoa, kun olet kirjoittanut tästä! Kirja oli todella hyvä ja suosittelen muillekkin luettavaksi! :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥