tiistaina, helmikuuta 17, 2015

Stefan Ahnhem; Pimeään jäänyt

Offer utan ansikte 2014, suom. Laura Beck ja WSOY 2015, 534s.

UUSI UHRI PAHOLAISEN LUOKALTA

Missä: Helsingborgista Tanskaan ja takaisin.

Miksi: Koska olen utelias kokeilemaan uusia jännäreitä. Aihepiiri vaikutti vakuuttavalta, ja Laura Beck on suomentanut aiemminkin pelkkää laatua.

Stoori: Tarina kertoo Fabian Riskistä, rikostutkijasta, joka muuttaa perheineen entiseen kotikaupunkiinsa. Tuskin mies ehtii avata uuden asunnon ovea, muuttokuorman purkamisesta puhumattakaan, kun uusi työnantaja on jo kintereillä. On nimittäin tapahtunut poikkeuksellisen raaka murha (okei, ainahan ne ovat poikkeuksellisen raakoja, mutta tässä kirjassa kulahtanut sanonta pitää paikkaansa - uskokaa pois), eikä uhrina ole kuka tahansa, vaan Riskin vanha luokkatoveri. Ruumiin luota on löydetty luokkakuva, josta uhri raksittu yli. Sattumaan ei usko uusi pomo, eikä itse Fabiankaan, vaan molemmat epäilevät murhaajan metsästävän juuri tietyn luokan väkeä. Mutta miksi? Ja milloin hän meinaa lopettaa?

Kenelle: Itse viivyttelin kirjaan tarttumisen kanssa (taas) sen paksuuden takia, mutta kun sitten uskaltauduin aloittamaan, oli ihanaa antautua juonen vietäväksi. Näin ollen kaikki rautavatsaiset jännäreiden ystävät voivat huoletta langeta Ahnhemiin.

Tunnelma: Nouseva. Vaikka kipinä oli olemassa ensi sivuilta alkaen, kasvoi se kunnon roihuksi tarinan edetessä.

Plussat: Pimeään jäänyt on pimeä tarina. Se on koukuttava, kiehtova, piinaavan jännittävä. Ehdottomasti genrensä parhautta! Jo tarinan alussa tunsi olevansa turvallisissa ja osaavissa käsissä. Lukijalle ei jäänyt muuta roolia kuin nauttia huimasta kyydistä.

Miinukset: Fabian Risk ei todellakaan lukeudu sarjan aloitusosan perusteella suosikikseni fiktiivisten hahmojen maailmassa. Ei lähellekään. Mies on jotenkin... Nuiva? Tylsä? Liian asiallinen? Ja hämmästyttävää kyllä, silti olen (kuten huomaatte) ihan kirjan pauloissa! Upeat sivuhenkilöt pelasivat pelin kotiin.

Yleistä: Mitä jännäreihin tulee, Ruotsiin voimme näemmä aina, tai ainakin melkein aina, luottaa. Ei muuta kuin sarjan seuraavaa osaa odottamaan. Se ilmestyy suomeksi ensi vuonna.


Hän ylitti nurmikon kohti tuota hautausmaista aluetta, ja kun hän näki mitä siellä oli, hän ymmärsi että koko poliisitutkinnan perusteet olivat nyt yhdellä iskulla muuttuneet. Kaikki mitä he tiesivät oli kääntynyt päälaelleen, ja heidän pitäisi ajatella asiat uudestaan alusta alkaen. Katsoa uusin silmin. Mitä se tarkoitti, ja mihin suuntaan tutkintaa pitäisi nyt viedä, siitä hänellä ei ollut aavistustakaan.



4 kommenttia:

  1. Mulla olis jäänyt tämä kesken, jos ei juoni olisi ollut niin vetävä. Päähenkilö ärsytti koko kirjan ajan ja muutenkin osa henkilöistä risoi välillä. Onkohan Harry Hole oikeasti pilannut kaikki muut päähenkilöt minulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Harry minkä on mennyt tekemään :D Mulla on sama vika, Nesbo on todella onnistunut luomaan maailman parhaan (?) fiktiivisen hahmon! Mutta tässä Risk oli kyllä superärsyttävä.

      Poista
  2. Tämäpäs täytyy laittaa oikeasti korvan taakse! Olen henkeen ja vereen jännityskirjaihminen, vaikka nyt kovasti yritän lukea muitakin kirjoja :)

    Harry Hole on kyllä mukavan miellyttävä hahmo, mutta itse olen ehkä eniten tykästynyt Karin Slaughterin Will Trentiin ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, kiva kuulla, että siellä toinen kaltaiseni :) Myös minä luen kaikkein mieluiten jännäreitä, mutta pyrin kovasti laajentamaan makuani :)

      Voih, miten olen saattanut Will Trentin unohtaa? Jos Harry on karismaattisin fiktiivinen hahmo, on Will sympaattisin <3

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥