Mons Kallentoft; Kevätkuolema

Vårlik 2010, suom. Arja Gothoni ja Juha Saikkonen, WSOY 2013, 475.

Kenelle on tällä kertaa käynyt huonosti?
Juopot hakanneet toisensa?
Törkeä ryöstö?
Lapsille?
Tytöt, enkelit äsken.
Hyvä Jumala, kunpa ei lapsille olisi käynyt huonosti. Lapsiin kohdistuva pahuus on väkivaltaa, jota vastaan ei voi pitää puoliaan.

Tällä kertaa Ruotsin kovin, taidokkain, melankolisin jännärikirjailija, myös journalistina tunnettu Mons Kallentoft vie lukijansa suoraan pelon ytimeen. Hän johdattaa kuilun reunalle ja vähän sen yli, tuuppaa tulisena mylvivään pimeyteen, mutta ottaa kiinni, ennen kuin ehdimme pudota. Onneksi.

Olen lukenut kaikki kolme kirjailijalta suomennettua osaa Malin Fors -sarjaan ja tykännyt. Tykännyt. Ylistyssanat pyörivät mielessäni mutta en tahdo makeilla. Kallentoftin kerronnassa vain on taikaa. Hän murtaa niin kirjallisuuden, kuin elämän ja kuoleman raja-aidat. Monsin murhatut eivät koskaan jää ilman omaa ääntä, vaan leijuvat jonkinlaisessa välitilassa, kuiskivat siellä Malin Forsille salaisuuksiaan. Kunnes tapaus on ratkaistu, kunnes he pääsevät vapauteen. Kallentoftille ominaista on täysillä tarinaan heittäytyminen. Runollinen kerronta, joka ei kaihda maalailua mutta ei myöskään raakuuksia, saa lukijan hengittämään samaan tahtiin Malinin kanssa. Malinin sekä uhrien.

Kevätkuolemassa tarina on rajumpi kuin aiemmat osat syystä, että uhrit ovat lapsia. Kaikki alkaa siitä, kun keväisenä päivänä keskellä pölyä ja aurigonsäteitä räjähtää pommi. Iskussa haavoittuu moni, mutta se vaatii myös kaksi kuolonuhria. Pienet, kuusivuotiaat tytöt saavat surmansa.

Silloin äiti kirkuu.
Hän kirkuu tyttäriensä nimiä, mutta nimet katoavat hyytävään sinivalkoiseen salamaan, jota seuraa intensiivisempi kuumuus kuin hän on koskaan osannut kuvitellakaan ja hän paiskautuu ilmaan. Sitten on vain hiljaisuus joka voittaa loputtoman, tuskallisen jyrinän sen levittyessä koko kaupungin ja sitten edelleen Itä-Götanmaan vasta havahtuneiden metsien, orastavien peltojen, avaintojen ja ihmisasumusten ylle.
Tytöiltä häviää koko maailma, miljoonat kuolaavat petoeläimet raastavat sen riekaleiksi ja sitten se liukenee kaiken kattavaksi valoksi, vaahtoavaksi taivaaksi vailla alkua ja loppua.

Koko kaupunki on kauhun vallassa. Kauniista keväästä tuleekin nyt verenvärinen, eivätkä poliisit oikein tiedä miten lähteä kerimään auki pimeää vyyhtiä. Mietitään terrorismia, moottoripyöräkerhoja, vai onko iskun kohteena olleet pankit? Räjähdyshän tapahtui pankin edustalla. Sitten tekijäksi ilmoittautuu antikapitalistinen ryhmä, mutta Malinin vaistot sanovat muuta. Kuiskeet. Kuolleiden hiljaiset viestit.

Näin Mons kuvaa itse tarinointiaan. ”Monet dekkarit ovat niin äärimmäisen järkeviä. Minä halusin jättää tilaa päähenkilön intuitiolle. Joskus asiat vain tietää vaikkei varsinaisesti tietäisikään.”

Kuten tavallista, tapaus vie juuri äitinsä haudanneen Malinin mennessään. Malinin, jonka elämä on paikoin paremmassa jamassa kuin aiemmissa osissa, mutta toisaalta häntä odottaa myös erään salaisuuden paljastuminen. Salaisuus samaan aikaan sekä satuttaa, että parantaa, loihtii menneisyydelle merkityksen.

Kirjassa äänen saavat jälleen toisetkin, aiemmista osista tutuiksi tulleet tutkijat. Näkokulmaa vaihdellaan melko tiheästi, kuitenkin hallitusti. Taustalla häämöttää jatkuvasti jotain niljakasta, kammottavaa, liskomaista...

Oi että! Nyt kun olen kirjan lukenut ja postauksen tehnyt, en osaa sanoa muuta kuin oi että. Jos joskus jättäisin dekkareiden lukemisen vain yhteen sarjaan, se olisi komean Mons Kallentoftin Malin Fors -sarja. Vaikka tarina on rankka, se ei ole mikään aivot-narikkaan -dekkari. Päinvastoin kirja haastaa lukijansa käyttämään niitä aivoja. Vihjeitä tulevasta on siroteltu mukavasti mukaan juoneen, psykologinen ihmiskuvaus taas, jota jaksan aina vain peräänkuuluttaa, pääsee Keväkuolemassa syvällisesti esiin.

Ihmettelen, miksi sarja on saanut niin vähän blogisavuja. Nyt puhaltelen niitä ilmoille, puh, puh. Lukekaa tämä kirja!


Me elimme kuusi vuotta, Malin.
Kuusi vuotta.
Mikä elämä se on?
Me haluamme enemmän.


Ps. Kevään jännäriuutuudet taitavat olla nyt tässä. Kesällä tulee toki lisää, mutta vaihteeksi keskityn toisenlaisiin teemoihin.