torstaina, huhtikuuta 25, 2013

Elif Shafak; Kunnia


Honour 2012, suom. Maria Erämaja, Gummerus 2013, 523s.

Kun olin seitsemänvuotias, asuimme vihreässä talossa.
Eräs naapurimme, lahjakas räätäli, pieksi usein vaimoaan.
Iltaisin kuuntelimme huutoja, itkua ja kiroamista.
Aamuisin jatkoimme elämäämme kuten ennenkin.
Koko naapurusto teeskenteli, ettei ollut kuullut,
ettei ollut nähnyt.

Tämä romaani on omistettu niille, jotka kuulevat,
ja niille, jotka näkevät.

Näin kirjailija ensimmäisellä sivulla.

Elif Shafak. Kaunotar, joka punoo tekstiä kuin hienointa seittiä. Mukaan mahtuu voimakkaita makuja, mausteisia tuoksuja, heliseviä rannerenkaita. Salaisuuksia, vaikenemista, pelon henkäyksiä. Tässä kirjassa on kyse Kunniasta. Kunniasta, joka menee kaiken edelle, jopa itse elämän.

Kunnia on kertomus eräästä suvusta. Siinä kuljetaan edestakaisin eri aikausilla, eri maanosissa aina Turkista Lontooseen, 1940-luvulta nykyaikaan. Kertojia ja näkökulmia vaihdellaan, mennään eteenpäin ja palataan taas alkuun, kunnes lukijale hahmottuu tarina kaikessa surullisuudessaan. Jo alussa käy ilmi, että hemmoteltu turkkilaispoika Iskender murhaa oman äitinsä. Kunnian tähden. Syy ei ole kuitenkaan vain pojassa itsessään, syy on kaivertanut juurensa syvälle menneisyyteen. Se imee ravintonsa vanhoista perinteistä, se elää vihalla. Ja Pemben, Iskenderin äidin on maksettava verellään virheistä, niin omista kuin jo kuolleiden sukulaisten.

Käy niin, että Pemben miehen Ademin oli alunperin naitava Pemben kaksoissisar Jamila, mutta kohtalo sanelikin toisin. Traagisin seurauksin. Oikeastaan kertomus ulottuu vielä aiempaan aikaan, mutta me keskitymme nyt tässä Pemben perheeseen. Ademilla on taakkanaan väkivaltainen lapsuus, ja kuten väkivallalla valitettavasti on tapana, se jatkaa itsensä monistamista sukupolvesta toiseen. Adem on koukussa uhkapeleihin ja jättää perheensä stripparin tähden. Minkä rangaistuksen hän teostaan saa? Eikö juuri Adem vie perheeltä sen kunnian? Mutta ei, kunnian ylläpitäminen on naisen tehtävä. Pembe, Iskenderin, Esman ja Yunuksen äiti, tapaa kuin kohtalon johdatuksesta erään englantilaisen herrasmiehen. Rakkaus, jollaista Pembe ei ole ennen kokenut, nostaa varovaisesti päätään. Mutta rakkauden yllä roikkuu alusta alkaen kiinnijäämisen kauhu.

Esmalla, Yunuksella ja Iskenderillä -tietysti-, on tarinassa oma roolinsa. Esma haaveilee olevansa mies, ihmekös tuo, kun on tottunut katselemaan sukunsa nöyryytettyjä naisia. Yunus taas tuo tarinaan mukaan 1970-luvun talonvaltaaja punkkarit. Pieni poika etsii hyväksyntää pössyttelevistä nuorista, koska isä on lähtenyt, Esmalla ja Iskenderillä on oma elämänsä ja äiti vaikuttaa kummallisen etäiseltä...


Kunniassa miehet lyövät ja pettävät, ja toiminta on heille ihan sallittua. Mutta annas olla, kun Pemben suhde tulee julki. Aviomiestä ei näy mailla halmeilla, mutta on poika, Iskender, jolle jää vastuu suvun kunnian puolustamisesta.

Älkää käsittäkö väärin! Teos kuulostaa melko hurjalta, mutta kerronta on kepeä kuin kevätpäivä. Shafak antaa huumorin kukkia ja muutenkin romaani on kuin ruusu. Se tuoksuu ja näyttää hyvältä, mutta piikkeihin voi satuttaa sormensa. Kunniassa on ajankohtainen, huipputärkeä aihe. Se muistuttaa jossain määrin niin Kolibria kuin Itämaatakin mutta toki Shafakilla on aivan omanlaisensa ääni. Ääni, johon ihastuin jo Kirotun Istanbulin perusteella. Jääköön se soimaan pitkäksi aikaa vielä tarinan jälkeenkin. Kuulettehan tekin sen? Se kuiskii tarttumaan tähän teokseen.


Kaikki nukkuvat. Meitä ei nähdä. Kaikki nukkuvat. Joten mekin voimme nukkua. Minä ostan sinulle kivoja juttuja. Kenkiä, laukkuja, vaatteita, kultaiset korvarenkaat... Sinä olet hyvä nainen, pyhimys. Ole kiltti ja sääli minua. Vaimoni ei saa koskaan tietää.

Kunnian on lukenut ainakin Leena Lumi

28 kommenttia:

  1. Kiinnostuin tästä jo Leenan arvion perusteella ja nyt kiinnostukseni vain kasvoi. Pidän suurista tarinoista ja tämä vaikuttaa sellaiselta. Listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, suuri tarina tämä onkin! Hienoa, että meni listalle!

      Poista
  2. Tämä on lukulistallani...meillä näyttäis olevan samat kirjat lukulistoilla, sillä tuo Kallentoftin kirjankin olen varannut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, luemme siis molemmat loistavia kirjoja ;) Mukavaa kuulla sitten, mitä tästä pidät.

      Poista
  3. Hieman olen ollut kiinnostunut Shafakista jo aikaisemmin, mutta on ollut sellaista epäröintiä, että ei ehkä sittenkään. Nyt kirjoitit kuitenkin niin kauniisti kirjasta, että tuli vahvemmin tunne, että voisin sittenkin tutustua. Katsotaan. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, katsotaan on hyvä :D

      Kannattaahan tätä ainakin kokeilla jos vastaan tulee. Kirottua Istanbulia voin myös suositella! Rankka tarina melko pehmeällä kerronnalla.

      Poista
  4. Kirottu Istanbul oli kyllä loistava! Pidin kyllä Rakkauden aikakirjastakin. Tämä odottelee lukuvuoroaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, pitäisi tosiaan Rakkauden aikakirja johonkin väliin ottaa. Olen arastellut sitä, koska minulla on jostain tullut sellainen mielikuva, että teos on vaikea (?). Täytyypä kokeilla!

      Poista
  5. Tämä on pakko saada lukea! Ja pian!! :)

    VastaaPoista
  6. Tämä on ollut kevään kohokohtani, juuri tätä kirjaa olen odottanut kaikista eniten. Nyt se odottaa nätisti lukuvuoroaan ja ai että miten odotan tämän lukemista!! Olen aika hullaantunut Shafakiin, luin alkuvuodesta Rakkauden aikakirjan johon ihastuin täysillä.
    En uskaltanut hirveästi lukea arviotasi ettei paljastu liikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, sinulla on ihana lukuelämys edessäsi :) Olen samoilla linjoilla, Kunnia oli minullakin kolmen eniten odotetun joukossa. Ja odotus palkittiin!

      Minäkin haluan lukea Rakkauden aikakirjan <3

      Poista
  7. Meinasin juuri tulla kysymään, että mikä Shafakin suomennetuista teoksista kannattaisi lukea, mutta sain sellaisen kuvan, ettet ole sitä ensimmäistä, (rakkauden aikakirja?) lukenut. Haluaisin lukea Shafakilta jonkun teoksen, mutta haluaisin vain yhden, (sen parhaimman). Olisi kiva lukea, mitä mieltä olisit siitä kirjasta, kun olet nämä kaksi muuta lukenut ja arvioinut. :)

    Ehkä jään tänne vielä pallottelemaan, että mihinkä tartun, vaikka juuri nyt ei pitäisi tarttua mihinkään kirjaan vaan kynään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakkauden aikakirja oli ilmestymisvuonnaan blogini ykkönen eli paras yli sadan luetun kirjan joukosta. Se ei silti kerro kaikkea, sillä myös kirjavuoden muu taso vaikuttaa. Olen edelleen Rakkauden aikakirjan pauloissa, mutta tämä Kunnia on helpompi kuin Rakkauden aikakirja tai Kirottu Istanbul.

      Poista
  8. Marissa M. Rakkauden aikakirja on tosiaan minulla lukematta, joten siitä en osaa sanoa muuta kuin että moni blogikollega on kirjaan ihastunut. Shafakin kynä on sen verran terävä, että häneltä voi odottaa vain laatua. Toisaalta minulla on ollut omat epäilykseni RAkkauden aikakirjojen mahdolliseen vaikeuteen? Pyrin lukemaan teoksen piakkoin, jotta osaan muodostaa oman siitä mielipiteeni :)

    Kunniaa ja Kirottua Istanbulia en osaa verrata, molemmat ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *...siitä oman mielipiteeni.

      Hih, yritä tässä kirjoittaa, kun penskoilla iltahulinat menossa ;)

      Poista
  9. Annika, vastasin nyt tuossa Marissalle parhaan kykyni mukaan kaikki kolme Shafakia lukeneena.

    Arvasin, että pidät tästä kirjasta.

    Ei mies voi viedä kunnia, hänen vain pitää se säilyttää rankaisemalla perheen ja suvun häpeään vienyttä naista. Mies on kunnia, nainen on häpeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos sinulle!

      Minullekin jäi kirjasta tuo lause mieleen; Mies on kunnia, nainen on häpeä...

      Olit oikeassa, kyllä minä tästä pidin, vaikka välillä verenpaineet olivat huipussa.

      Poista
    2. Minä jouduin lisäämän verenpainelääkettäni tämän kirjan lukupäiviksi;)

      Poista
  10. On se vaan niin kummallista nuo itämaiset kunniakäsitteet!
    Yhtään Safakkia en ole lukenut, varmaan pitäisi.<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili-mummo, kyllä näitä Shafakeja uskaltaa suositella!

      Kaunista viikonloppua sinulle ♥

      Poista
  11. Minä olen päättänyt luovuttaa Shafakin suhteen. Kaksi edellistä luettuani olen tullut siihen tulokseen, että varmasti ovat hienoja kirjoja, muttei minulle tarkoitettuja. Sinänsä teemat ovat erittäin kiinnostavia, erityisesti Kirotussa Istanbulissa ne puhuttelivat ja tämäkin kuulostaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma tuo on niin totta, kaikki kirjatkaan eivät ole kaikille. Se on hyvä, että itse tunnistaa oman makunsa :) En minäkään ole lämmennyt jokaiselle blogisuitsutusta saaneelle teokselle. Esim. Kani nimeltä jumala jäi kesken jo alkumetreillä...

      Poista
  12. Tämä kirja kiinnostaa minua kovasti, samoin ehkä muutkin Shafakin kirjat. Pakko laittaa listalle, mutta sellaiselle ei niin kiirellinen -listaan. ;)

    Minulla on tuo Itämaa vielä(kin) kesken, kun tuli lukutauko. Sen lukeminen tökki vähän muutenkin. En tiedä johtuuko siitä, kun luin vastikään sen Hirsi Alin kirjan ja haluaisin kenties pitää nyt vähän "vapaata" islamista. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistaakseni Leena jo varoittelikin sua kirjan kepeydestä. Tämä oli miltei cick-lit osastoa, mutta toisaalta onhan se joskus kiva ottaa lukuun joku vähemmän ryppyotsainen romaani. Toisaalta tarina on rankka ja vakavuus vaaniikin jossain kirjan taustalla. Kokeile ihmeessä!

      Jos lukee liiaksi saman aiheisia kirjoja, niin toki se voi käydä puuduttavaksi. Kolibrissakin oli kunniaväkivallasta...

      Poista
  13. Minulla on Shafak vielä kokeilematta, mutta jonkun (muistaakseni Karoliinan?) arvion perusteella ajattelin jo kauan sitten että Rakkauden aikakirja saattaisi olla ihan minun(kin) kirjani. Nämä kaksi uudempaakin kiehtovat kyllä kovasti...

    Niin paljon kirjoja, niin vähän (luku)aikaa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, niin vähän aikaa, niin paljon kirjoja :) En malta kuitenkaan olla näitä(kään) suosittelemassa, ovat ne sen verran loistavia!

      Poista
  14. Tämä oli minulle Shafakin hienoin kirja! Aivan hieno, eikä ollenkaan väkivaltaa ja alistamista täynnä, vaan ajatuksia herättävällä tavalla ravistava kirja.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥