tiistaina, lokakuuta 31, 2017

Karin Slaughter; Hyvä tytär


The Good Daughter 2017, suom. Virpi Kuusela ja HarperCrime 2017, 556s.


Hän oksensi. Sappi roiskui maahan ja siitä takaisin, hänen kasvoilleen. Hän olisi halunnut käydä pitkäkseen, sulkea silmänsä, nukahtaa ja herätä viikon kuluttua, kun kaikki olisi ohi.
Sam.
Haudassa.
Luoti päässä.
Gamma.
Keittiössä.
Kirkkaanvalkoista luuta.


Minun on pitänyt jo pitkään blogata eräs kirja, erittäin herkullinen välipala, jonka nappasin tässä muinoin. Mutta aina vain tulen lukeneeksi jotain parempaa. Jotain, joka jää polttelemaan sisimpääni siinä määrin, ettei muuta keinoa ole, kuin purkaa ajatuskaaos tänne. En voi Charlotten, Charlien, tavoin lukita asioita, hänen tapauksessaan vaaralllisia sellaisia, laatikkoon ja unohtaa hyllylle. Totuus on joskus järkyttävämpi kuin räikeinkään valhe.


Toivo on höyhenpukuinen.



Oikeastaan kirjailija Karin Slaugterin, jolle olen jo kyllästymiseen saakka vannonut ikuista rakkautta, uusin romaani kertoo tuosta laatikosta. Se on tarina erään perheen raadollisesta hajoamisesta ja sirpaleiden, joita elämäksikin kutsutaan, kokoamisesta jonkinlaiseen kuosiin. Sillä yritettävä on, pärjätä. Olla hyvä tytär.

Kaikki alkaa katastrofista, joka johtaa vielä suurempaan. Quinnien punatiilitalo on poltettu maan tasalle, kiitos isukki Rustyn, joka puolustaa työkseen kaikkein vähäosaisimpia. Perhe on muuttanut, sisarusten Samanthan ja Charlotten kauhuksi maalle, rähjäiseen omakotitaloon. Jäljellä on kuitenkin juoksuharrastus, perhe, hetken. Siihen saakka, kunnes oveen koputtaa naamioitunut mieskaksikko.

Gamma, tuo kaunis ja kohtuuttoman älykäs nainen ammutaan keittiössä. Murrosikäiset tytöt pakotetaan aseella uhaten ulos pimeyteen. Kuuluu laukas, hiekan rahina avoimella haudalla. Juokse, juokse, juokse...


Sen pitkän, kyyneleisen yön jälkeen hän oli pakottanut itsensä lakkaamaan nukkumasta myöhään ja harjaamaan hampaansa ainakin kaksi kertaa päivässä ja käymään suihkussa säännöllisesti ja tekemään kaikkea sellaista, mikä todisti maailmalle hänen olevan toimiva ihminen. Hän oli tiennyt kokemuksesta, että heti jos unohtaisi olla varuillaan, maailma romahtaisi kaukaiseen, mutta tuttuun kuiluun.


Kun tapahtumista on tullut kuluneeksi jo kaksikymmentäkahdeksan vuotta, niin ikään asianajajana työskentelevä Charlie joutuu kuin sattuman oikusta keskelle kouluampumistapausta. Hetkessä mennyt ja nykyisyys lyövät kättä niin että veri ja luunsirpaleet, jälleen, lentävät.


Hyvä tytär on tietysti slaughterimainen jännitysromaani, mutta samalla äärettömän puhutteleva perhedraama. Takakansi vannottaa vahvoja tunteita. Mitään muuta en kirjailijalta odottaisikaan, ja silti, silti, hän onnistuu aina yllättämään. Minun oli varastettava päivä täysin omaa aikaa, jotta sain paneuduttua tekstiin kunnolla. "Kumpi on tärkeämpää, olla aina oikeassa vai olla onnellinen?" 

Hyvä tytär kuuluu ehdottomasti kirjailijan kärkikaartiin!

 


"... Kuvittele minut etsimässä iloa hammasta purren - ja täysissä aseissa, sillä se on erittäin vaarallinen tehtävä."

Flannery O'Connor



8 kommenttia:

  1. Slaughter on dekkarimaailman kuningattaria <3

    VastaaPoista
  2. Kuulostaapa rankalta ja dramaattiselta! :) Itse en ole lukenut Slaughteria - vielä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen todellakin Slaughteria, nämä on niin raadollisen realistisia <3

      Poista
  3. Onko tämä siis irrallinen, ei minkään aiemmin ilmestyneen jatko-osa? Kuinkahan monet kerrat onkaan tullut kirjastossa selailtua Slaughtereita, mutta ikinä paikalla ei ole se ensimmäinen jostakin kokonaisuudesta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan irrallinen tarina, ja siksi oiva kirja hypätä Slaughterin kyytiin :) Lupaann ettet tule pettymään!

      Poista
  4. Oi Annika, tämä oli niin taas täyttä hottia! En postannut, mutta luin sitäkin innokkaammin eli ostin itselle lahjaksi, kun...Ja tämän saa sitten jouluja Bessu, joka lukisi vain dekkareita ja etenkin Slaughteria.

    Tämä oli erinomainen irrallisuudessaan! Vaihtelua..

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat... Ja ymmärrän Bessua, minäkin voisin ahmia Slaughteria putkeen vaikka vuoden! Erinomaista tekstiä meidän kuningatardekkaristilta!

      <3

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥