torstaina, huhtikuuta 11, 2013

Mikael Niemi; Veden viemää



Fallvatten 2012, suom. Jaana Nikula Like 2013, 298s.

Joka ikinen niistä murtuu, Vincentin mielessä kävi. Pato toisensa jälkeen, kuin dominopalikat. Ja joka padon jälkeen pääsisivät irralleen aina vain suuremmat vesimassat. Tekoallas oli ääriään myöten täynnä, koko jokilaakso jyrättäisiin maan tasalle. Ligga oli heidän allaan. He lensivät suoraan kuolemaantuomitun voimalaitoksen yli pysähtymättä ja odottamatta kuoliniskua. 

Jos tartut Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä -kirjailijan tuoreimpaan, varaudu vetämään vettä henkeen. Varaudu tukehtumaan hitaasti, tai niin nopeasti, ettet ehdi silmiäsi räpäyttää. Sillä kirja vie sinut suoraan hornaan, veteen, joka ei olekaan vettä vaan jotain elävää. Jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Ruskeaa, kuohuvaa oksennusta, jonka vauhti rusentaa luut ruttuun ennen kuin ehdit edes huomata. Varaudu kohtaamaan katastrofin saavuttamat henkilöt, joista jokainen on hengenvaarassa. Ja jokaisella konstinsa selvitä.

On helikopteria ajava Vincent, joka ei ole toipunut riitaisasta erosta. On Henny, Vincentin rikkaaseen alkoholistiin ja pioneihin vaihtanut. Pariskunnan tytär Lovisa, joka odottaa esikoistaan. On Lena, Barney, Adolf, Sofia, on kauhu, joka iskee kuin kirves keskellä kirkasta päivää. Tai ei, ei kirkasta, koska koko syksyn on satanut jotain harmaata, armotonta. Luulajanjoen rauhallinen elämä saa nyt päätöksensä, kun jokitsunami nielee alleen kaiken. Evakuointi on auttamattomasti myöhässä, henkilöiden on vain selvittävä parhaaksi katsomallaan tavalla. Pelastettava itsensä, tai toiset.

Mikael Niemen teksti imaisi mukaansa tsunamin voimalla. En muista lukeneeni juurikaan katastrofi-aiheisia kirjoja, ja koska romaania on ehditty liputtamaan jo täältä, täällä , täällä, ja täällä innostukseni heräsi. On aina avartavaa ottaa hyppy omalta mukavuusalueelta ja antaa vain virran viedä. Toisaalta minähän rakastan psykologisia romaaneja, ja sellainen Niemen kirjakin, pohjamutia myöten on. Kuvaus tavallisista ihmisistä epätavallisissa tilanteissa. Näistä aineistahan parhaat teokset rakennetaan. Tai no, en ole kyllä aivan varma Niemen henkilöiden tavallisuudesta.... Kun vastassa on hirviö, on toimittava vaiston varassa ja silloin nähdään, mitä tekoa lopulta kukin on. Toinen päätyy jopa raiskaukseen ja murhiin, toinen tahtoo pelastaa mahdollisimman monen. Toista vie äidinvaisto, ihan sama mitä itselle tapahtuu, kunhan jälkeläinen säästyy.

Sofian tarina on näistä ehkä minulle se kaikkein kohtitulevin. Hänhän palaa evakuoidusta laaksosta takaisin kotiin, täysin hintoja kyselemättä, koska pelkää, ettei voimaton tytär olekaan lähtenyt aamulla kouluun... Lapsen luokse on päästävä, keinoja kaihtamatta.

Mikael Niemi kirjoittaa rosoisesti ja paikoin jopa raa'asti. Hänen tekstinsä on upean syvällistä ja jäin miettimään tarinan pointteja ehkä liiankin. Mikä olikaan motivaatio romaanin takana? Tähän en osaa vastata, mutta lukuelämys kyllä herätti, ravisutti, suututti mutta myös kosketti. Suosittelen!

Sitten hän avasi suunsa ja veti vettä henkeen. Ei se ollut niin hirveää kuin hän oli kuvitellut, se kävi odottamattoman helposti. Siinä oli maku joka oli kuin pilaantunutta kaalia. Vanhoja perunoita jotka olivat alkaneet käydä, perunanjätteitä ja huuhteluvettä. Jotain mikä oli kiehunut hyvin kauan ja saanut sitten jäähtyä hitaasti, jotain mikä oli unohtunut kannen alle. Maku häiritsi häntä, ilman sitä olisi tuntunut paremmalta, mutta nyt oli niin kuin oli. Pimeys tihentyi vääjäämättä.

23 kommenttia:

  1. En ollut varannut tätä kirjastosta, vielä. Kai se nyt on kuitenkin tehtävä, kun tätä joka paikassa kehutaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, tämä on yllättävän hyvä, mutta myös aika nopealukuinen että ihan siinäkin mielessä kannattaa koittaa :)

      Poista
    2. En ole tästä kuullutkaan. Hieno kuva!

      Oliko tämä nyt kovinkaan kaukana mukavuusalueeltasi;)

      Poista
    3. Leena, ei sitä passaa kovin kauas loikkia :D

      Kiitos! Kuvankäsittelyohjelmat kovassa käytössä.

      Poista
  2. On hyvä välillä kiivetä ylös mukavuuslaatikosta, vaikka siellä onkin niin mukava lokoilla. Ihanien vilttien ja kahvia täynnä olevien termospullojen keskeltä; raahata takapuolensa ylös ja taistella vastaan sokaisevaa valoa, ja olla välillä alaston ja tavoittamaton, vaikka sormet kuinka hapuilisivat ympärilleen sitä tuttua vilttiä ja kahvimukia. Niin. Helpommin sanottu kuin tehty. =D Hienoa, että sinä uskaltauduit kurkistamaan muuallekin! Minäkin yritän tehdä ainakin pikaisia kurkistuksia laatikkoni ulkopuolelle. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, suosittelen! Blogistaniassa voi loikatkin tehdä turvallisesti, toisten suosituksia kuulostelemalla! :) Ja sitten on taas mukava palata, kietoutua siihen vilttiin ja keittää tyytyväisenä kaffet. Sama kuin kylässä käyminen, kiva mennä, kivempi tulla. Tai jotain sinne päin. En ole yhtä taitava sanailija kuin sinä! :D

      Poista
  3. Minulla tämä odottelee edelleen pinossa lukemista. Hirveästi en minäkään ole lukenut katastrofeja käsitteleviä kirjoja, mieleen tulee vain Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa, joka taitaa mennä jo ekoscifin puolelle. Tämä kirja vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  4. Minäkin luin kerran Isomäkeä, Herääminen oli kirjan nimi ja scifin puolella liikuttiin. Niin ja Antti Tuomaisen Parantaja on vähän vastaava, oikeastaan vielä Niemeä parempi!

    Mutta ehdottomasti tätäkin suosittelen, kiva, että se löytyy jo pinostasi :)

    VastaaPoista
  5. Menee ehdottomasti lukulistalle! Vaikuttaa koukuttavalta ja samalla mielenkiintoiselta psykologisine kiemuroineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, hauska kuulla, että kiinnostuit! :)

      Poista
  6. Mulla on tulossa tämä kirjastosta ensi viikolla, joten lukulistalla on vahvasti. Oli muuten tuo alku ihan mahtavasti kirjoitettu. :)

    VastaaPoista
  7. Krista, hieno homma ja kiitos sanoistasi :) Lämmitti bloggarin mieltä!

    VastaaPoista
  8. Minäkin pidin tästä lopulta, vaikka kirja ei myöskään ole ihan ominta aluettani ;). Kiinnostavia henkilöitä ja kiinnostavia selviytymisyrityksiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ai sinäkin olet tämän lukenut! Eikä Google puhunut mitään :) Lisäänkin postauksesi listalle ja menen heti katsomaan, mitä olet kirjasta mieltä.

      Poista
  9. Niemellä on hyvä tyyli olen pari hänen teostaan lukenut, tätä vielä en. Hyvä arvio :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos :) Osaan kuvitella itseni lukemassa Niemeä jatkossakin. Antaudu vain Veden vietäväksi!

      Poista
  10. Annika laittaisitko minulle sähköpostia tulemaan:)
    Ilona

    VastaaPoista
  11. Kirja odottelee kiltisti neljäntenä pinossa omaa lukuvuoroaan. Niemi on mun lempparikirjailija. Palataan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuinka hienoa kuulla! Tulen ehdottomasti lukemaan mitä olet kirjasta mieltä. En yhtään ihmettele, että Niemeä fanitat :)

      Poista
    2. Ehdottomasti paras kirja tälle vuodelle, tähän mennessä!

      Poista
  12. En ole jostain syystä saanut otetta tähän kirjaan, en tiedä miksi. Se vaikuttaa olevan minun mukavuusalueen ulkopuolella tai sitten vain luulen niin.

    Olen kuullut Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä -kirjasta ja minulla vissiin jopa on se (varastossa Suomessa). Ei vain ole tullut luettua, en tykkää kirjan nimestä. Tosi hyvä syy vetkuttaa kirjan lukemista tai peräti jättää lukematta :D

    Tämä Veden viemää alkoi kylläkin nyt ujosti kiinnostaa. Kenties jonaina päivänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten minusta tuntuu, että voisit tästä tykätä...! Tosin olen jo huolissani sun kirjapinoista :D

      Ujosti nyt sanon; vaikka kirja oli mahtava, näin jälkikäteen ajateltuna se on myös aika nopeasti unohdettavissa.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥