sunnuntaina, lokakuuta 21, 2012

Ulla-Lena Lundberg; Jää

Teos 2012, 365s.

Kuuntele, millä tavalla jää natisee. Älä pelkää, sillä silloin et selviä minnekään. Älä ole uhmakas, sillä silloin sinun käy huonosti. Meri on kylmä, paina se mieleesi, ja syvä.

Olen lukenut romaanin saaristolaiselämästä, joka sijoittuu sotien jälkeiseen, seestyneeseen aikaan. Olen lukenut aivan arkisilla asioilla maustetun perheromaanin. Olen tutustunut Kummelin perheeseen, samoin kuin luodoilla asuvan kylän monenmoisiin persooniin. Olen haistellut tuulta, kuullut, kuinka jää laulaa, nähnyt taivaalla loimuavat revontulet yhdessä Petterin ja pikkuisen Sannan kanssa. Olen ollut Mona, joka osaa rauhoittua omaksi itsekseen vain navetassa. Olen nojannut hänenä lehmien kylkiin, haistanut rehun ja kuivatun heinän. Meri on vellonut silmieni edessä ikuisesti väriä vaihtaen. Ja kirkkosaaren laulu, virret, ne soivat edelleen korvissani.

Lundbergin Jää on jälleen yksi blogilöytö. Ilman, että se alkoi vilahdella ensin uutuusluetteloissa ja sen jälkeen hienoja arvosteluita saaneena lukijoiden blogeissa, en olisi teokseen huomiota kiinnittänyt. Kansi ei ensinäkemällä hurmaa. Mutta kun romaanin on sydän nurin vääntyneenä lopettanut, sen merkityksen ymmärtää. Juonikaan ei ole ehkä kaikkein vetävimmistä päästä. Meri ja saaristolaisuus ovat aina tosin kiehtoneet minua, mutta pelkäsin suoraan sanottuna vielä teosta aloitellessani, että se on tylsä.

Jää ei olekaan kovin tarinavetoinen vaikka siitä selkeä juoni löytyykin. Toiminnallisen kirjallisuuden ystävien kannattaa ehkä jättää tämä väliin. Jää on enemmänkin tuokiokuva yhdestä aikakaudesta, jolloin sodan muistot palavat vielä aikalaisten mielessä, toisaalta tulevaisuuden toivo nostaa vahvasti päätä. Se näyttää millaista on elämä saaristossa, säiden armoilla, alati vaihtuvissa olosuhteissa.

- Miten te siellä ulkosaaristossa voitte? ihmiset kysyvät myötätuntoisesti. - Kiitos hyvin, me vastaamme. Se ei ole urhoollisuutta vaan totinen tosi. Nyt kun meri on jäätynyt, meidän maamme ovat laajentuneet satakertaisesti, ja liikkumatilaa ja kiillotettuja lattioita on niin kauas kuin silmä kantaa.

Jää on myös kuvaus avioliitosta. Teoksen päähenkilö on nuori ja innokas pappi, joka muuttaa vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa kirjan alussa kirkkosaareen ottaakseen haltuunsa oman seurakunnan. Ja seurakunta ottaa vastaan papin, suurella sydämellä. Niin omistavasti, että vaimo Mona joutuu mustasukkaisena jakamaan miehensä alati vaihtuvien vieraiden kanssa. Muita henkilöitä ovat mm. kauppias, suntio, lukkari, sekä mielenkiintoisen menneisyyden omaava, puolivirallinen tohtori/kätilö. Monaan kehitin ristiriitaisen suhteen. Toisaalta ymmärsin hänen hyörintäänsä, toisaalta Mona kohteli lapsiaan minusta välillä liian kova kätisesti. Kirjassa Mona tahtoi pitää välimatkaa muihin henkilöihin, paitsi tietysti miehensä, jota hän rakasti yli kaiken. Kirjailijakin antoi vain välähdyksiä Monan sielunmaisemasta ja jätti suuren osan lukijan mielikuvituksen varaan. Sama päti muihin henkilöihin, he tulivat tavallaan tutuiksi, tavallaan jäivät kuitenkin etäisiksi. Pienin piikein pääsimme tutustumaan heidän ajatusmaailmaansa, ja sitten Lundberg palasi taas arjenkuvailuun.

Perheissä asia on niin, että jotakin on aina.

Lundbergin kerronnasta huomaa, että hän pitkänlinjan kirjailija ja useasti palkintoja saanut. Lundberg kirjoittaa lämmöllä ja lohdulla. Kirjan kristillisyys on iloista ja vapautunutta, pappi edustaa edistyksellisyyttä saaristolaisten elämissä. Veneillä matkataan joka sunnuntai kirkkoon, säällä kuin säällä. Sanan kuuntelemisen lomassa vaihdetaan kuulumisia, päivitetään uutiset. Saaren postinkuljettajalla on myös oma tärkeä roolinsa, koska hän näkee enemmän kuin muut.

Taianomaisen arkinen teos teki minuun lähtemättömän vaikutuksen kuitenkin vasta viimeisessä luvussa...

Kirjan ovat lukeneet ainakin
Maria
Unni
Katja

16 kommenttia:

  1. Ihana, kirjaa hyvin kuvaava kirjoitus! <3 Totta tuo, mitä sanot henkilökuvauksesta.

    Muista osallistua tammikuussa Blogistanian Finlandian äänestykseen (ja äänestää Jäätä ;)).

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Maria!! ♥ Mulla oli paineita tätä kirjoittaa, koska olen saikulla (mitä se sitten kotiäidille tarkoittaakaan...) ja ajatus pätkii.

    Juu, äänestän ehdottomasti!

    VastaaPoista
  3. Pieni etukäteisjännitys kirjan imuun pääsystä on vielä pitänyt minut erossa tästä kirjasta. Mutta nyt useamman positiivisen blogiarvion luettuani aion vihdoinkin uskaltautua! :)

    VastaaPoista
  4. pihi nainen, älä pelästy hidasta alkua :) Verkkainen tämä on mutta ihanan maanläheinen ja moniulotteinen teos!

    VastaaPoista
  5. Hieno, todella kauniisti kirjoitettu arvio!

    Tämä olisi jäänyt minulta täysin huomaamatta ilman blogiarvioita, ja parin arvion luettuani suorastaan syöksyin varaamaan tämän kirjastosta.

    VastaaPoista
  6. Mitenköhän minultakin on mennyt tämä taas aika pitkälti ohi? Ehkä se on tuo kansi, joka ei tosiaan herätä kiinnostusta. Eikä kyllä kirjan nimikään.

    Mutta katsotaan, jotenkin kuulostaa kiinnostavalta, mutta sitten taas noita lukemattomia kyllä riittää jo entuudestaan :D

    Kiva kuitenkin lukea arviosi!

    VastaaPoista
  7. Hieno kirjoitus! Minä sain kirjan juuri kirjastosta lainaan ja toivon pääseväni tämän pariin ihan pian :).

    VastaaPoista
  8. Tuulia, kiitos sanoistasi! Ainakin minulle tämä oli hyvin erilainen lukuelämys. Rauhoittava.

    Katri, kiitos sinulle! Se on ihan totta, että luettavien pino kasvaa kasvamistaan. Koko ajan tulee uusia kiinnostavia kirjoja ennen kuin ehtii saada entisia luetuksi alta pois. Ja vielä kaikki ns. vanhemmat teokset! Yritän nyt itse pitää "kovaa" linjaa ja jätän kirjan kesken jos se ei 50 sivun jälkeen kunnolla sykähdytä :)

    VastaaPoista
  9. Tämä pitää lukea! Ja luenkin, heti kun ehdin.

    VastaaPoista
  10. Elma, tämä on kuin tehty sinulle!

    VastaaPoista
  11. Sanna, nyt vasta huomasin kommenttisi.. Kiitoksia! Mukavaa päästä sitten lukemaan miten tämä sulle aukenee! :)

    VastaaPoista
  12. Hieno kirjoitus, mutta jotenkin tuntuu, että tämä minullekin osin tuttu ympäristökuvaus jää lukematta. Olen nyt niiiiin vahvoissa kirjoissa, että...Näitä kirjoja joskus oikein kaipaa ja joskus taas ei.

    Että tästäkö uusi Blogistanian Finlandia, viime vuonna se oli Katja Ketun unohtumaton, vahva Kätilö...well;-)

    VastaaPoista
  13. Leena, Kätilö oli kyllä omaa luokkaansa. Mulla on se kirjahyllyssä enkä usko menevän kauankaan, kun luen kirjan uudestaan. Itse asiassa, se on yksi harvoista romaaneista, jotka teki mieli lukea uudelleen heti perään...

    Jää on nappivalinta jos kaipaa rauhoittumista kirjan kanssa. Teen postauksen eräästä tähän rakoseen loistavasti sopineesta kevyehköstä teoksesta ja sen jälkeen on jo saatava dekkari!

    VastaaPoista
  14. Heippa! Ei liity nyt tähän kirjaan, mutta tulin huikkaamaan välitunnelmia Hitlerin tyttärestä. Aikamoinen sillisalaatti kyllä tähän mennessä, olen lukenut noin neljäsosan. Henkilöitä tulee ja menee, niissä menen sekaisin. Lisäksi tarinat poukkoilevat siihen tahtiin, että melkein hengästyttää. Aion kuitenkin lukea kirjan loppuun, ei se kuitenkaan huono ole. Itsehän sen sitäpaitsi olen mennyt pyytämään...

    VastaaPoista
  15. Kylläpä kirjoitit tästä houkuttelevasti :) Pidän kirjan mielessä, kun kaipaan taas hitaampaa luettavaa.

    VastaaPoista
  16. Tuulia, kiitos kun tulit kertomaan!! Voi harmi, että sama sekavahko linja jatkuu... Mie otin kirjan innoissani kirjastosta mutta huomasin myös tilanneeni siitä arvostelukappaleen :/ Saa nähdä, saanko tällä keskittymiskyvyllä teoksesta mitään irti.

    Villasukka, kiitos :) Pidähän mielessä vastaavan varalle. Itse aion nyt lukea kunnon jännitystä!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥