perjantaina, tammikuuta 25, 2013

Milja Kaunisto; Synnintekijä


Gummerus Kustannus Oy 2013, 308s.

Tarinani kuultuanne en usko teidän oppineen virheistäni muuta kuin hairahtumaan. En kutsu teitä kuulemaan sanaani kuten kunnioitettu isäni teki lausuessaan "anna minun kertoa teille tarina", vaan annan tarinan kertoa minua. Annan sen paljastaa minusta kaiken, levittää kirkkaaseen keskipäivän valoon jokaisen karvan ja ruhjeen, taudin ja syöpäläisen. Tarina kertoo minua eikä paljasta yhtään sankarillista, uljasta, arvon ansaitsevaa ja hurskasta tekoa tai jaloa luonteenpiirrettä.

Synnintekijä on suomalaisen naiskirjailijan, Milja Kauniston esikoinen, juuri synnytetyn tuoksuinen tulokas, joka kantaa varsin uljasta kantta. Bongasin teoksen kevätkatalogista ja jäin tähyilemään kirjataivaalle kiikarit kädessä koska teos luokseni lennähtäisi. Takakantta en tullut lukeneeksi, mutta sen verran kirjasta tiesin, että se on historiaan nojaava, sijoittuu 1420-luvun pariisiin ja kertoo kielletystä intohimosta. Jostain syystä sain mielleyhtymän Kirjeitä kiven alle -romaaniin, johon hullaannuin täysin.

Jo kirjaa aloittaessa tajusin olleeni näiden teosten löyhän samankaltaisuuden suhteen täysin väärässä. Molemmissa kirjoissa huomio kiinnittyy runsautta pullisteleviin lauseisiin ja upeaan juonenkuljetukseen. Kaunisto kirjoittaa koko sydämisesti synnintuskissa kouristelevan papin rooliin eläytyen. Tarina verrattuna edellä mainittuun kirjaan on tietysti eri. Se on miehen tarina, Olavi Maununpojan, myöhemmin Olaus Magnukseksi nimensä muuttavan nuoren papin kertomus oppivuosistaan Pariisista. Kun Olavi lähestyy tuota suurien lupausten kaupunkia ensimmäisen kerran, hän tyrmistyy hajusta ja hökkelikylästä, joka on rakennettu kaupungin helmaan. Irstaudet lyödään kasvoille saman tien.

"Pariisi on iilimato, joka imee ihmisestä ydinmehun. Se tarjoilee  maailman ihmeitä ja houkuttaa menestykseen lupauksilla, mutta imee palkakseen nuoruuden, uskon ja elinvoiman"... "Se houkuttelee luokseen etkä huomaa olevasi ansassa ennen kuin se on jo niskassasi, lupaa suurta mutta lytistää ja murskaa, kunnes sinusta on jäljellä vain kitkerä kuori."

Silti ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Opinahjossa viaton pappimme tutustuu Miracle de Serviéresiin, mieheen jonka äly lyö oppineetkin laudalta, mieheen joka kantaa mukanaan suurta salaisuutta.

Enempää juonesta ei voikaan kertoa, ellei sitten tahdo spoilta romaania ja pahasti. Sellaiseen en toki ryhdy mutta totean Kaunistolla riittävän näpeissään yllätyksiä.

Lopuksi on todettava, että Synnintekijä on teos, josta olisin niin kovasti tahtonut pitää. Valitettavasti en saanut siitä kuitenkaan oikein mitään irti. Ehkä syynä voisi olla päähenkilö Olavin nahjusmainen olemus, joka ei herättänyt minussa myötätuntoja. Vaikka kirja on nopealukuinen, olin väsyä sen parissa. Mutta hei, aina ei voi voittaa ja tämä on vain minun pikkuinen mielipiteeni. Jään odottelemaan miten muut bloggaajat teoksen kokevat, muistaakseni Synnintekijä komeili monen luettavien listalla.

Edit** Tässä näemme taas muistini... Olin unohtaa mainita, että osallistun teoksella Kiinteistöhaasteeseen, tarina kun sijoittuu moneenkin upeaan linnaan.

17 kommenttia:

  1. Kaunis kansi kirjassa tosiaan. Sen perusteella voisin lukea. Nimikin on ihan mielenkiintoinen, vaikka onkin melko kulunut kirjan nimenä.

    Minäkin olen melko varautunut kirjaan, jossa virkkeet ovat pulskia ja mehuisia. Se on ajoittain ihan kaunista ja tehokasta, mutta ehkä enemmänkin tehokeinona ja "säännösteltynä".

    Jos kokonainen kirja pursruaa ja tursuaa adjektiiveja ja kuvauksia ja muuta roinaa niin kyllähän se tekee lukemisen hieman rasittavaksi. Ainakin se vaatii juonelta ja sen kuljetukselta erityisen paljon, ettei lukija huku runsaiden virkkeiden suohon kokonaan.

    VastaaPoista
  2. Elegia, nimenomaan! Tässä varsinkin teoksen alkupään lauseet olivat melkoisen "pullukoita" :D Itse kyllä tykkäsin kerronnasta, mutta jotenkin naistenvihaaja ja flegmaattinen päähenkilö oli ällö... Mutta jotain hyvää, nyt on polkaistu kiinteistöhaaste käyntiin!

    VastaaPoista
  3. Meinasin napata tämän kirjatosta luettavaksi, mutta en uskaltanut. Ajattelin kuullostella mielipiteitä ennenkuin tartun kirjaan. Tämän arvion perusteella saatoistaiseksi jäädäkin kirjastoon. :o

    VastaaPoista
  4. Minäkin hypistelin tätä kirjastossa, kun uutuushyllyssä sattui olemaan useampikin kappale tätä. Jätin kuitenkin vielä hyllyyn, sillä ei tullut takakannen perusteella sellaista oloa, että tämä pitäisi lukea heti. Saattaapa jäädä lukematta minultakin.

    VastaaPoista
  5. Alatheia ja Kuutar, tuntuu kurjalta "dissata" toisen esikoisteos mutta what can I do, ollenkaan ei ollut mun juttu tämä kirja. Eihän se toki sitä tarkoita, etteikö siihen joku toinen voisi ihastua :)

    VastaaPoista
  6. Ainakin kirjalla on vetävä nimi, ellei muita ansioita!:)

    Kaunista viikonloppua sinulle ja perheellesi, Annika!<3333

    VastaaPoista
  7. Annika, sitä sattuu ja kaikista ei vain voi pitää. Tähän kohtaan minä käytän juuri tuota 'tämä ei ole mun juttu' -sanontaa ellen sitten todellakin äidy ruotimaan teosta kappaleiksi, mitä teen tuskin koskaan. Vain jos tuulee vääräästä suunnasta. Kyllä soisin sinulle Persikoiden aikaa ja Yömyrskyä tämän sijasta.

    VastaaPoista
  8. Aili-mummo, no joo, aika käytettyhän tuo nimi on :) Kannet on hienot, niitä voin ainakin rehellisesti kehua!

    Kiitos samoin sinulle, Aili-mummo! ♥

    Leena, niinpä, en minäkään tahdo rumasti sanoa mistään kirjasta. Varmasti tämäkin johonkin uppoaa. Yömyrsky on mahtava, harmittaa vain, että olen senkin parissa jo loppusuoralla... Ehkä luen ne Persikatkin :)

    VastaaPoista
  9. Aivan ihana tuo kansi.. jo pelkästään sen takia tarttuisin tähän kirjaan. Ja varmaan yritän kyllä saada tämän käsiini ja lukea. Kaikki historiallinen on minusta ihanaa ja olen varsinkin keskiaikahullu =). Toisaalta vertaan varmaan kaikkea Kaari Utrioon ja petyn pahemman kerran.

    Muuten, tuo edellisen postauksesi elämän suurista lukukokemuksista poiki minulta tekstin omaan varsinaiseen (ei luku-)blogiini, minussa roihahti nyt oikein nuotio noita lastenkirjoja ja heppakirjoja kohtaan. Voi ihania muistoja!!

    VastaaPoista
  10. Minulla on tämä lukupinossa ja kyllä sen varmasti luenkin, kun on sopuavsti historiallinen lukukausi päällä. Jännää nähdä sitten, miten samalla tai eri tavalla tämän kirjan koen.

    VastaaPoista
  11. (Aikamoista! Ensimmäisen kerran kommentoin lukublogia kirjailijan ominaisuudessa... voitte olla varmoja, että tuntuu oudolta!:) Olen lukenut, Annika, blogiasi mielenkiinnolla, ja siksi onkin harmi, ettei Synnintekijäni kolahtanut sinulle. Hienoa, että mainitsit kuitenkin pitäväsi kerronnasta ja juonen yllätyksistä, vaikka Olavi Maununpojan luonne tuntui ällöltä. Suuri kiitos palautteesta joka tapauksessa!

    Muille lukijoille voin vain nöyrästi ehdottaa -- tarttukaa itse kirjaan. Saattaa olla, että pidättekin. Siteeraan wanhaa wiisasta Dr. Pepper-juoman mainosta: "Toiset tykkää. Toiset ei." Toisen inhokki on toisen lempiopus :)

    VastaaPoista
  12. Roz, tulen käymään varsinaisessa blogissasi pian, aina kiinnostavaa lukea parhaista lukukokemuksista:)

    Historiallisten romaanien ystävälle Synnintekijää suosittelen jo ihan siitäkin syystä, että toimii hienosti ajankuvaajana. Kiva lukea, miten teos sulle aukeaa!

    Elma Ilona, odotan innolla mielipidettäsi kirjasta! Voi olla, että koet sen täysin päinvastaisesti.

    VastaaPoista
  13. Milijah, kiitos kommentista ja ymmärryksestä! Oman esikoisen lähettäminen maailmalle on aikamoista ja sitten kun "lapsosesta" alkaa saamaan palautetta...

    Lue edellinen postaukseni suosituimmista lukuelämyksistä. Minuun vaikuttaa niin paljon se, miten "henkilökemiat" sattuvat yhteen päähenkilön kanssa :) Uskoisin, että jos tarina olisi kerrottu ihanan Miraclen näkökulmasta, olisin voinut eritavalla kirjalle lämmetä. Mutta tämä on Olavin tarina ja jokaiselle lukijalle eri. Varmasti moni tulee kirjaan lankeamaan! :)

    VastaaPoista
  14. Näin se menee omalla kohdallanikin, siis romaanien henkilökemioiden kanssa. Siksi olikin muuten karu kokemus kirjoittaa Olavin mielenmaisemaa, hän kun eli niin naiskielteisellä ajalla. Mutta voin taata, että tulevissa osissa täytyy Maununpojankin ryhdistäytyä ;)

    VastaaPoista
  15. Tuo on totta, Milijah! Minussa asuva pieni feministi harasi vastaan... Mutta hienoa kuulla ja lukea, miten Olavin tarina tästä kasvaa. Kirja jäi kihelmöivään kohtaan!

    VastaaPoista
  16. Tässä on paljon elementtejä, jotka kiehtovat minua kovasti; vanhaa Pariisia jne...

    mutta...saa nähdä tuleeko lukuun ;)

    ps: Mulla on nyt Persikoiden aika ;)

    VastaaPoista
  17. Susa, mielenkiinnolla odotan otatko tämän lukuun ja mitä pidät Persikoista! Voi olla, että minäkin luen sen :)

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥