torstaina, tammikuuta 03, 2013

Kamila Shamsie; Poltetut varjot


Burnt Shadows,  2009 Gummerus 461s.

Oli hämähäkki ja sen oli sen varjo. Kaksi sukua, kaksi muunnelmaa hämähäkkitanssista. Ashraf-Tanakat, Weiss-Burtonit - heidän yhteinen tarinansa oli pommin tarina, kadotetun kotimaan tarina, satamaan ammutun miehen tarina, käyttämättä jätettyjen luotiliivien tarina. Tarina siitä, miten maailman mahtavinta valtiota paettiin ypöyksin. (Raza)

On kirja, josta olen kuullut paljon. Niin kiehtovia tarinoita, että tahdoin itsekin sukeltaa sisään näiden arvoituksellisten kansien sisään. Haistella ja maistella miltä tuntuu olla teoksen johtotähti, Hiroko. Vierauden tunne on minun kotini.

Kirjan alussa on vain japanilainen Hiroko ja hänen rakastettunsa, saksalainen Konrad. Mutta heidän maailmansa repeää, räjähtää valkoisuuteen. Jää Hiroko, mustat linnut selässään. Myöhemmin Hiroko matkustaa Konradin sukulaisille Delhiin. Siellä hän tutustuu Sajjadiin, jonka elämän yläluokkainen perhe on radikaalisti muuttanut. Myös Sajjadin elämä hakee nyt uutta muotoaan Hirokon astuttua mukaan kuvioihin. Sajjad, komistus, jolle sukulaisuus merkitsee niin paljon... Ja toisaalta, kuinka hän saattaisi lähteä pois yksin, kun yksinäisyys ei ollut koskaan merkinnyt hänelle muuta kuin välitilaa, odotusta että pääsisi takaisin kumppanuuden maailmaan?

Hiroko asuu aikansa tässä yläluokkaisessa perheessä ja ystävystyy lämpimästi James Burtonin vaimon, Elizabethin kanssa. Mutta myös brittiläisten Burtonien elämä ui muutoksen virroissa. Avioliitto muistuttaa nuukahtanutta kukkasta ja Elizabethin veri vetää kohti uusia seikkailuja. Haluan. Elizabeth kuuli sanan toistuvan yhä uudelleen ja arveli tietävänsä, miltä uskonnollinen kääntymys tuntuu. Haluan. Hän muisti hämärästi tunteen. Jossakin. Haluan. Missä vaiheessa hänen omasta elämästään oli tullut liuta asioita, joita hän ei enää halunnut?

Kirjan alkupuoli on kuin kirjallinen taideteos. Jotain sellaista osasin taannoin lukemieni arvosteluiden perusteella odottaakin. Minua oli kuitenkin varoitettu, että romaanin keskivaiheilla tapahduu notkahdus ja ote herpoaa niin kirjailijalla kuin lukijallakin... Valitettavasti näin kävi. Kun Elizabethin ja Jamesin poika Harry astuu varttuneena miehenä tyttärineen mukaan kuvioihin hämärän sotilaallisen toimenkuvansa kanssa, aloin vaipua tylsyyteen. Edes Hirokon ja Sajjadin pojan Razan mukana olo ei jaksanut viedä kiinnostusta takaisin siihen, millä kirja aloitti. Voi harmi! Olisin kovasti tahtonut juuri tähän teokseen rakastua, koska kirjailijan toinen, Kartanpiirtäjä on aivan omaa luokkaansa. Yksi parhaita lukemistani kirjoista! Kyllä tästäkin huomasi, että kyseessä on sama kirjailija, mutta Poltetut varjot on tungettu aivan liian täyteen eri teemoja. On toki perheiden väliset lujat siteet kuten Kartanpiirtäjässä, mutta myös pommia, CIA:ta, WTC:n pommi-iskua... Tarina rönsyää joka suuntaan ja lukeminen oli aika työlästä. Kuitenkin, kun suunnittelin jo murska-arviota teoksesta, otti Shamsie aivan viime metreillä ohjat jälleen käsiinsä, ja kirjoitti mitä mahtavimman loppuratkaisun...

Kirjan ovat lukeneet ainakin
Norkku
Leena Lumi
Aili-mummo
Minna Jaakkola
Mari A
Katri
Sanna
Susa P


14 kommenttia:

  1. Tässä kirjassa on kyllä se ikävä, että lupaava alku lässähtää loppua kohden. Ja aivan liikaa kaikkea!

    Mutta hyvä kirja kuitenkin :)

    VastaaPoista
  2. Katri, hyvin kiteytit. Hyvä kirja muttei loistava :)

    VastaaPoista
  3. Tämä on tullut mukaani kirjastosta jo kahdesti, mutta kummallakaan kerralla en ole kunnolla edes aloittanut... alkaa tuntua ehkä siltäkin että tuo teema on kohdallani toistaiseksi loppuun kaluttu. Mutta kenties jonakin päivänä kolmas kerta toden sanoo.

    VastaaPoista
  4. Elma Ilona, vaikken ihan täysillä kirjalle syttynytkään, oli tässä hetkensä. Toisaalta, niin vähän aikaa, niin paljon kirjoja... :-)

    VastaaPoista
  5. Kiva että luit tämän. Tämä on tosiaan aika runsas kirja, mutta minä pidin tästä kovasti silloin kun tämän luin. Kartanpiirtäjä oli minulle toki mieleenpainuvampi lukukokemus näin jälkeenpäin ajateltuna ;).

    VastaaPoista
  6. Annika, annoit oikein kuvaavan ja hyvän lausunnon tästä kovasti tykkäämästäni romaanista!<3

    Mutta 'liian paljon liian kaikkea' on totuus. Se ei jaksa kantaa...Mutta silti rakastan tätä romaania!<3333

    VastaaPoista
  7. Sanna, kyllä Kartanpiirtäjä oli parempi. :) Sehän on vain hienoa, että Shamsie on kirjailijana kehittynyt. Häneltä voi odottaa mitä vain!

    Aili-mummo, ymmärrän rakkautesi teosta kohtaan! Tässä oli vahvoja teemoja: uskollisuus ja auttaminen.♥

    VastaaPoista
  8. Minusta tässä kirjassa on maailmankirjallisuuden kaikkein dramaattisin, rankin ja kiehtovin alku. Olin keskivaiheen uuvuttaviin ja sekaviin sotakuvauksiin asti valmis tekemään tästä kirjasta lukuvuoteni parhaan teoksen. Valitettavasti näin ei vonut käydä.

    Mutta Shamsien kynässä on taikaa! Kartanpiirtäjä on jo ehyt kokonaisuus ja taika on tallella.

    VastaaPoista
  9. Leena, olihan se sääli, ettei tunnelma kantanut loppuun saakka. Kirjan alku oli todellinen helmi! Kiitos sinulle lukuvinkistä, kyllä Poltetut varjot kannatti lukea -ehdottomasti.

    Ja tosiaan, kuten Kartanpiirtäjä osoittaa, Shamsielta voi odottaa mitä vain.

    VastaaPoista
  10. Mulle tämä kirja pysyy yhtenä kaikkein loistavimmista teoksista. Kohta pitää varmaan ottaa nämä suosikit uudelleenlukuun, että osaa myös perustella, miksi.

    VastaaPoista
  11. Mari A, miekin olen suunnitellut lukevani suosikkeja uudelleen ennen kevään uutuusrysäystä. Saa nähdä maltanko :) Tuhat loistavaa aurinkoa oli aikoinaan paljon parjattu teos, mutta mulle se ainoa Oikea! ♥

    VastaaPoista
  12. Kartanpiirtäjän voisi lukaista, mutta luulen että tämän jätän suosiolla lukematta. Lupaava alku ei paljon pelasta, jos loppua kohden lössähtää. ;)

    VastaaPoista
  13. Niinhän se on, että erittäin taidokas loppu voi pelastaa huononkin kirjan. Mutta jos alku on hyvä ja loppu heikko, on "efekti" aivan toinen. Kartanpiirtäjä kyllä kannattaa hankkia!

    VastaaPoista
  14. Annika K, tämä kirja tarvitsee historian tuntemusta ja elämänkokemusta.
    Olen 62 v. ja erikoinen elämä takana ja olen sielultani maailmankansalainen.
    Kirja kosktti sieluani alusta loppuun ja pidin tekstin luonteesta.
    Olen seurannut maapallon tilannetta pikkulikasta asti ja ahmin kirjoja, jotka kulkevat eri maisemissa etc.Kartanpiirtäjän etsin käsiini heti tämän jälkeen.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥