Graeme Simsion; Vauvatesti

The Rosie Effect 2014, suom. Inka Parpola ja Otava 2015, 399s.

"Ei ole lainvastaista olla omituinen."
"Onneksi. Muuten minut olisi jo tuomittu sähkötuoliin."

Hei tyypit, pitkästä aikaa chick-littiä! Eikä mitä tahansa hömpänpömppää vaan laadukasta, fiksua, oikeasti viihdyttävää tekstiä. Genre ei ole minun, mutta Vaimotestipä oli. Näin uskalsin veikata, että teoksen toinen osa, jossa omalaatuisen ihku Don Tillman on tulossa isäksi, voisi olla lukemisen arvoinen kirja.

Ja olihan se! Oli, oli! Tarina alkaa niinkin dramaattisesti, että Donin vaimo Rosie vaihtaa viinin appelsiinimehuun. Mitä ihmettä! Kuten aiemmasta kirjasta muistamme, Don ei pidä yllätyksistä, muutoksista puhumattakaan. Voitte arvata, kuinka hän suhtautuu Rosien uutiseen tulossa olevasta vauvasta... Tai ehkä ette. Don nimittäin flippaa ihan kunnolla. Mutta koska hän pohjimmiltaan kuitenkin on järkevä tiedemies, toipuminenkin on nopeaa, ja Don ryhtyy tutkimaan edessä olevaa "prosessia". Raskautta, vanhemmuutta, isyyttä, Keinot ovat donmaisen kekseliäitä, mutta muun maailman silmissä ehkä eivät täysin korrekteja.

Romanttisen komedian tapaan seuraa monenlaisia tragikoomisia tilanteita, tapahtumavyyhtejä, jotka keriytyisivät auki, mikäli pääpari vain avaisi suunsa - mutta näin ei tietenkään tapahdu. Muutenhan koko kirjaa ei olisi olemassakaan.

"Arvaa mitä. Kukaan ei toivo kuolinvuoteellaan, että olisi viettänyt enemmän aikaa toimistolla."

Don hurmaa lukijansa jälleen kerran, mutta Rosie nostatti ainakin omat niskakarvani pystyyn. Mikä naikkonen! Ja silti jäin miettimään, kuinka itse olisin hänen nahoissaan toiminut. Raskaana, herkässä mielentilassa, aviomiehen häärätessä vieressä ties mitä, kuitenkin hyvää tarkoittaen.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Graeme Simsionin romaanit tarjoavat minun mielestäni parasta hömppää, kiitos omaleimaisen persoonan omaavan päähenkilön, sekä tapahtumarikkaiden juonenkäänteiden. Näiden parissa ei tarvitse sen enempää pitkästyä kuin häpeilläkään. Go Don!


"Älä intä häntä kuoliaaksi. Äläkä unohda sanoa hänelle, että rakastat häntä."
"Hän tietää sen."
"Milloin sinä viimeksi sanoit sen?"
"Väitätkö, että minun täytyy sanoa se hänelle useampaan kertaan?"

Kirjasta ovat postanneet ainakin

Krista ja Sivu sivulta