tiistaina, marraskuuta 15, 2016

Karin Slaughter; Kahlittu


The Kept Woman 2016, suom. Päivi Paju ja HarperCrime, 495s.


Kymmenenvuotiaana: Dale Harling tarjoutui antamaan aterian vastineeksi hänen suustaan. Viisitoistavuotiaana: sijaisisä, joka piti viiltelemisestä. Kaksikymmentäkolmevuotiaana: sotilas, joka kävi sotaa hänen ruumiillaan. Kolmekymmentäneljävuotiaana: poliisi, joka vakuutti hänelle, ettei kyse ollut raiskauksesta. Kolmekymmentäseitsemänvuotiaana: toinen poliisi, joka sai hänet uskomaan, että tämä rakastaisi häntä ikuisesti.


Ja niin on aika jälleen Karin Slaughterin, hänen luomiensa ikirakkaiden hahmojen: Will Trentin ja Sara Lintonin. Jälleen näiden kahden rakkautta koetellaan, tällä kertaa ehkä raaimmalla mahdollisella tavalla. Arvanettekin, kenestä on kysymys. Angie, tuo inhokkimme paljastaa itsestään niin rumia puolia, ettei edes Will jaksa häntä enää puolustella. Ei edes Angie itse, sillä nyt hän joutuu miettimään kerta toisensa jälkeen: olenko minä vaarallinen. Ja toteamaan viimein: minä olen vaarallinen. Kuitenkin Kahlittu on (valitettavasti) juuri Angien tarina. Kieltämättä järkyttävää menneisyyttä kantava jäinen kaunotar osoittaa verkkoja kutoessaan, ihmeiden ihme, myös pieniä inhimillisyyden merkkejä.


"Se ei koskaan mene hänen tajuntaansa, eihän?" Will sanoi. "Se, kuinka hän satuttaa ihmisiä. Millaisia vahinkoja hän aiheuttaa."
"Usko minuun, Will. Elämä pakottaa aina maksamaan luonteenheikkouksista." Amanda hymyili Willille apeasti. "Hän tajuaa sen joka ikinen sekunti."


Rakennustyömaalla Georgian etsivätoimistoa odottaa kaaottinen näky; murhattu poliisi, verta kaikkialla. Narkkarien suosimasta tilasta on tarkoitus rakentaa rikkaiden biletysparatiisi, mutta homma joudutaan pistämään murhatutkimuksen ajaksi jäihin. Tämä ei eräitä tahoja lainkaan miellytä. Kietoutuupa Willin vastikään tutkima raiskaustapaus kierosti juuri näihin tahoihin.

Tutkimuksissa havaitaan pian suurimman osan verestä kuuluneen tuntemattomalle naiselle. Uhri on kuitenkin kadonnut, mikäli lienee enää edes elossa. Naisen henkilöllisyyden selviäminen on Willille kuin paluu takaisin menneisyyden helvettiin.

Vieläkö Sara jaksaa seistä hänen rinnallaan? Kuinka pitkälle venyy Willin lojaalisuus Angieta kohtaan?


Olen hehkuttanut Karin Slaughterin jokaista teosta imelyyden rajojen tuolle puolen. Taas mennään sinne niin että rytisee ja paukkuu. Kirjailija yksinkertaisesti hallitsee trillerit pystypäin kuin kuningatar. Kahlittu on tarina perheväkivallasta, riippuvuuksista, periksiantamattomuudesta. Mutta siinä samalla se on tarina rakkauden voittavasta voimasta. Aivan mahtavaa!


"Olin koukussa Kennyn epävarmuuteen, siihen sisintäni kalvavaan pieneen epäilykseen, joka sai minut miettimään, selviäisinkö ilman häntä. Minä luulin, että voisin korjata hänen sisällään olevan tuskan. Minulta kesti kauan tajuta, että se tuska oli minun sisälläni."



12 kommenttia:

  1. Oih, sinä ehdit lukea jo! Minä sain vasta eilen tuon kirjan.

    VastaaPoista
  2. Mulle tuli viime viikolla ja arvaat varmaan että luin heti :)

    VastaaPoista
  3. Annika, uskalsin lukea, vaikka tämä on vasta minulla luvun alla. Ehkä ei ehdi ennen ensi viikkoa, sillä taas vieraita päiviä ja nyt leffaan oikein cityyn.

    Minulta on jäänyt Kaunokaiset välistä lukematta, enkä tajua miksi...

    Pidän paljon tämän kirjan kannesta: Dekkarien kansien ei tarvitsisi olla niin tummia, koska tarinat ovat usein rankkoja. Arvaa vaan,nostaako Angie mun verenpainetta taas...:) Olen noin puolessa välissä ja odotan nyt, että Will osoittaa olevansa miesmies eli mies Saralle.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minultakin meinasi mennä Slaughter ohi kokonaan kun kustantamo vaihtui. Kaunokaiset on itsenäinen romaani, ei liity Saraan ja Williin mitenkään, mutta paljastan sen olevan yksi lemppareistani ;)

      Odotan innolla lopullista arviotasi...

      <3

      Poista
    2. Juu, huomasin tänään, että Kaunokaiset on oma kirjansa.

      Siis nyt tämä löytyi:) Googlaamalla antoi Kaunokaiset...

      Aika kova eli hyvä <3

      Poista
    3. Tämä on tosiaan ihan Willistä, Sarasta & co.sta riippumaton, itsenäinen teos. Mutta ah, kuinka loistava! Suosittelen ehdottomasti, yksi suosikeistani!

      <3

      Poista
  4. Tämän kansi on ihana, kuten Leena yllä toteaa. Aion lukea mahdollisimman pian, mutta ensin vietän aikaa Kirotun lapsen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä erittäin onnistuneet kannet! Odotan Ulla arviotasi!

      Poista
  5. Minäkin löysin Slaughterin kirjat jokin aika sitten ja vähään aikaan en pystynyt lukemaan mitään muuta kuin niitä. :D Pari uusinta kirjaa on ihan huomaamatta jäänyt lukematta, täytyypä taas palata niiden pariin. Angie on minunkin inhokkihahmoja...

    VastaaPoista
  6. Ihanaa, Slaughter on paras :D <3 Sulla on vielä hienoja lukuelämyksiä luvassa näiden uusien parissa :) Joo, Angie voisi jo jättää koko sarjan!

    VastaaPoista
  7. Hei, suositelkaas jotain hyvää kirjaa Slaugtherin lisäksi? Nää kaikki tosiaan jo luettu, enkä jotenkin näiden jälkeen saa enää tartuttua uuteen kirjailijaan. :D vinkkejä jostain kerronnaltaan saman tyylisestä dekkaristista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Slaughter on kingi! Tai kuningatar oikeastaan :D Oletko lukenut Gillian Flynniä? Aivan yhtä rankasti hän ei kirjoita, mutta psykologisesti erittäin kieroja kirjoja :) Pierre Lemaitren Alex -sarja on hurja.

      Poista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥