keskiviikkona, toukokuuta 30, 2018

Yrsa Sigurdardóttir; Pyörre



Sogid 2015, suom.Tuula Tuuva ja Otava, 397s.



"Tämä on samaa käsialaa. Ei epäilystäkään. Kirjoittaja ei tunnu yrittäneen salata sitä." Grafologi katsoi näytöllä näkyviä suurennettuja kirjaimia.



Unohdetaan toviksi YA-kirjat, unohdetaan Suomen kirkkaana säkenöivä kesä ja matkustetaan jäätävään Reykjavikiin. Sen sijaan emme voi unohtaa koululaisten aikakapselia, joka kirjoitettiin vuosia sitten. Nyt nämä viattoman oloiset viestit on kaivettu esiin maasta, ja yksi poikkeaa massasta. Siinä ei maalailla tulevaisuuteen leijuautoja tai muuta vastaavaa, siinä piilee selkeä uhkaus. No, tämän kaiken voisi ohittaa olan kohtautuksella ellei poliisi tekisi samaan aikaan brutaalia löytöä. Lieteveden keskeltä, kylpypaljusta löytyvät irti raadellut kädet.

Paha vain, ettei kukaan ole ilmoittanut käsiään kadonneeksi.


Sitten hän oli sisällä. Siirtynyt auringosta pimeyteen. Häntä vastaan löyhähti tupakan ja jonkin happaman haju, joka sai hänet tahattomasti nyrpistämään nenäänsä. Tyttö sulki oven heidän perästään, ja niin pimeys muttui entistäkin mustemmaksi.



Luin viime kesänä islantilaiselta kirjailijalta Yrsa Sigurdardóttirilta ilmestyneen teoksen, Perimän. Jostain kumman syystä, tai no, syytän silloisista helteistä sumenneita aivojani, romaani jäi bloggaamatta. Täytyy myöntää, etten ollut aivan vakuuttunut.

Pyörteestä löytyvät kaikki jännityksen elementit, vieläpä erittäin puistattavat ja raa'at sellaiset. On kidutusta, on pedofiliaa, on kaltoin kohdeltuja lapsia. On varsinainen taistelupari, rikostutkija Huldar ja lastensuojelussa työskentelevä Freyja. Juoni itsessään punoutuu auki vasta viimeisillä sivuilla mistä annan suuren plussan. Silti tarinasta olisi saanut irti huimasti enemmän tiivistämällä sivumäärää. Hiuksien halkomista ehkä, mutta hidastempoisuudesta tulee miinusta. Uhreista ja heidän elämistään olisin niin mieluusti lukenut enemmän, päinvastoin kuin päähenkilöiden valtataistelusta.


Kuitenkin, Pyörre on haudanvakavalla tavalla uskottava teos.


Kauniita lapsia sinulle. Pidä heistä hyvä huoli. Joku voi pettää heidät, kuten etenkin sinä tiedät.



***


Teoksesta on blogannut ainakin Luetut.net.


5 kommenttia:

  1. Kiitos Annika kirjan hyvästä esittelystä. On hyvä saada uusia dekkarivinkkejä.

    VastaaPoista
  2. Minustakin hidastempoisuus yleensä pilaa jännittäväksi tarkoitetun kirjan. Sigurdardóttirilta hyllyssäni on jo kauan pyörinyt yksi dekkari, jonka nimeä en nyt muista, vai olisiko se Kolmas merkki? Pitäisi joskus lukea ja katsoa, mitä pidän siitä. Kirjan islantilaisuus kyllä kiinnostaa, mutta kaikki eivät kai ole pitäneet siitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmas merkki oli tosiaan hyvä! En nyt täysin muista tarinaa mutta silloin pidin. Nämä uudemmat jotenkin laahaavampia ja tuntuu että kirjailija kadottaa otteensa itse tarinaan useampaan otteeseen.

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥