maanantaina, toukokuuta 03, 2010

Karin Fossum; Varoitus

Hän piti pihoilla kuhisevasta elämästä, liidunvalkoisista vuodevaatteista jotka lepattivat narulla ja maalin hajusta. Hän piti siitä ja hän halusi tuhota sen. Kaikki elävät rotkon reunalla, hän ajatteli, ja minä tuuppaan heidät yli laidan.

Hän tulee jostain ja häviää kuin tuhka tuuleen. Hänen kepposensa eivät ole harmittomia piloja, vaan pahansuopia tekoja, jotka sysäävät ihmisten elämän raiteiltaan. Kun hänen temppunsa alkavat saada yhä kieroutuneempia sävyjä, alkaa tuntua ilmeiseltä että vielä sattuu jotain todella kamalaa.

Kaikki ovat ymmällään, heidän joukossaan myös komisario Konrad Sejer ja hänen ”oikea kätensä” Jacob Skarre. Vaikka poliisilla on aavistuksensa, alkaa lukija jossain vaiheessa pelätä, etteivät poliisit ehdi puuttua tapahtumiin ajoissa.

Karin Fossumin Varoitus tarjoaa jännitystä kirjan alusta loppuun, viimeiselle sivulle saakka.

***


Fossumin aiemmat psykologiset trillerit ovat olleet suorastaan täydellisiä. Niin myös tämä uusin.

On ajatuksiaherättävä, koskettava juoni, jota tarkastellaan eri näkökulmista, sujuva kerronta, josta kaikki ylimääräinen on karsittu pois, painostavan jännittävä tunnelma ja tietysti Konrad Sejer - yksi kirjallisuuden herttaisimmista poliiseista.

Kuten Fossum-fanit tietävät, kirjailijan teokset eivät ole perusjännäreitä, vaan hienoja matkoja ihmisten mieliin, usein sairaisiin sellaisiin. Fossum ei tyydy ajatukseen, että jotkut olisivat luonnostaan pahoja, vaan hänen kirjoissaan syy ja seuraus kulkevat käsikädessä. Ei ole pahoja ihmisiä, on pahoja olosuhteita. Tässäkin teoksessa kirjan "pahis" onnistui ainakin minun myötätunnon herättämään.

Vaikka Fossumin kirjat ovat aihepiiriltään synkkiä, kerronnassa on ymmärtävää lämpöä. Suosittelen.


"Onneksi on olemassa valhe,

sillä Luoja meitä auttakoon

jos kaikki sanottu

olisi totta."

Vanha norjalainen sananparsi kirjan alkulehdeltä


2 kommenttia:

  1. On lohdullinen ajatus, että ei ole pahoja ihmisiä, on pahoja olosuhteita. Pitäisiköhän Karin Fossumia lukea edes yksi kirja, vaikka en olekaan varsinainen dekkareiden ystävä.
    Taannoin nimesin Sinulle Laila Hietaniemen kirjoja, ja nyt tarkennan paria sarjaa, sillä ostin kirpparilta kirjailijan elämäkerran. Tässä kaksi sarjaa, jotka itsekin olen lukenut:
    Kannas-sarja: Mäeltä näkyy toinen mäki, Hylätyt talot autiot pihat ja Ededssä elämän virrat
    Laatokka-sarja: Pilvissä taivaanlaiva, Maan kämmenellä, Valamon yksinäinen, Jäiden soitto, Valkeat yöt, Valoa kohti. Oletan, että sarjojen kirjat on mainittu lukujärjestyksessä.

    VastaaPoista
  2. Hei Lailaluu! Fossumin kirjoja voisin lämmöllä suositella Sinulle, vaikket dekkari-ihminen muuten olisikaan :) Ne on psykologisia kuvauksia ihmisten mielistä, painopiste ei niinkään ole itse rikosten selvittelyissä.
    Minulle dekkarit on sellaisia aivojen nollauskirjoja, kertomakirjallisuudessa täytyy enemmän käyttää päätä :) En ole Laila Hietamiestä unohtanut, tutustun häneen varmasti. Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥