maanantaina, elokuuta 30, 2010

Inger Frimansson; Rotanpyytäjä

Titus Bruhn makaa kuolinvuoteellaan ja pyytää palvelusta. Hän haluaa ennen kuolemaansa tavata entisen vaimonsa,Rosen, ja nykyinen vaimo Ingrid lähtee viemään viestiä vastentahtoisesti. Rose elää lähes erakoituneena maalaismökissään, jossa hänen seuralaisinaan vilistävät puolikesyt rotat. Kun suuren rakkauden Roselta anastanut nainen yllättäen ilmestyy oven taa, suistuu Rose pahasti raiteiltaan. Psykologisen trillerin mestari luotaa haavoitettujen ihmisten mieltä taitavasti.

Frimansson vie lukijan jätettyjen, petettyjen, toisistaan vieraantuneiden ihmisten maailmaan, jossa julmuus ryöpsähtää esille vuosikausien patoamisen jälkeen.

***

Frimanssonin psykologiset trillerit eivät varsinaisesti kuuluu suosikkeihini, vaikka näitä onkin mukava välillä lueskella. Odotukset ko. kirjaa kohtaan siis eivät olleet kovin korkealla, mutta tällä kertaa kirjailija yllätti positiivisesti.

Rotanpyytäjä kuvaa loistavasti niin pettäjän kuin petetyn päänsisäistä maailmaa. Kumpaakin osapuolta on helppo ymmärtää. Teos osoittaa repivällä tavalla, mitä vihanpito ja kosto voivat saada aikaan, miten turhia molemmat lopultakin ovat. Puhutteleva kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥