perjantaina, maaliskuuta 23, 2012

Petja Lähde; Poika


Juhannuspäivän aamu. Mies ajaa Turuntietä punaisella Volkswagen Golfilla. Hänellä on yllään kulahtanut vaaleanpunainen kylpytakki, jonka alta vilkkuvat siniset bokserit. Myös takapenkillä istuvalla pojalla on kylpytakki päällään. Poika on kolmekuinen eikä hänellä ole vaippoja, mutta nämä kaksi ovatkin ensimmäistä kertaa kahdestaan. Äiti on kotona lukittuna vessan oven taakse. Poika kertoo ainutlaatuisen tarinan ihmisten tavallisimmista peloista. Se on inhimillinen draama isyydestä, jännitystarina kidnappauksesta, esimerkki huoltajuuskiistasta ja sydämeenkäypä perhetragedia jonka siemen itää kommunikoinnin vaikeudessa. Petja Lähde (s. 1976) on Helsingissä asuva näyttelijä ja muusikko. Poika on hänen esikoisromaaninsa.

Poika on monella tapaa yllättävä kirja. Ensinnäkin koko yllätti. Olin kuvitellut kyseessä olevan paksumpikin teos, joten minulle tuotti pienen pettymyksen se, että kyseessä olikin pienoisromaani. Olin myös kuvitellut teoksen olevan Yösyötön tapainen tragikoominen huumoripaketti, jossa vakava aihe jäisi sivummalle.

Mutta ei. Kirja paljastui alkumetreiltä asti todella surulliseksi ja ajatuksia herättäväksi. Eivätkö miehet kykenisi rakastamaan lapsiaan siinä missä äiditkin? Onko toisella vanhemmalla oikeus vielä toiselta vanhemmuus? Kyllähän mukaan mahtui hymyilyttäviä kohtauksiakin, mutta pääosin teksti nostatti suorastaan kyyneleet silmiin. Niin paljon tähän pieneen teokseen mahtui latautunutta tunnelmaa ja ennen kaikkea rakkautta.

Teoksen luettuani ainakin minun oli mentävä omia lapsiani halimaan ja suukottelemaan, eli ei mikään turha lukukokemus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Kiitos kommentistasi! ♥