keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2012

Karin Fossum; Minä näen pimeässä

2012, 223s. Johnny Kniga



"Ajattelen usein Mirandan äitiä. Hänen katseensa osuu silloin tällöin minuun, vaativana, aivan kuin kerjäläisen.
Vie pois kaikki tämä kurjuus, katse anelee.
Haluan toisen elämän.
Niin kai me kaikki."

Karin Fossumin Konrad Sejer -sarja on kuulunut suosikkeihini jo kauan ennen kuin bloggaamisen aloitin. Tai pidinhän minä silloinkin lukupäiväkirjaa somasti vihkoon. Jos murhamamma on vakiinnuttanut nimensä naisdekkaristien joukossa, sanottakoon Fossumia sitten vaikka trilleritädiksi. Hänen kirjoissaan on vahva psykologinen ote, ja juuri se tekee teoksista puistattavan pelottavia. Keskeistä ei ole mitä fyysisesti tapahtuu, vaan mitä tapahtuu murhaajan päässä.

Niin myös tässä kirjassa, jonka päähenkilö on tylsän näköinen,
periaattessa ihan mukava mieshenkilö, joka työskentelee vanhainkodissa ja viettää vapaa-aikaansa puistonpenkkiä kuluttaen. Puistossa hän tarkkailee muita kävijöitä ja ylipäätään elämää  nyrjähtäneen mielensä kautta. Lyhyen kirjan sivuilla ei paljoa henkilöitä ole, mutta itse tykästyin puistossa kävijöihin kaikkein eniten. Mirandan äiti on traaginen hahmo, joka polttaa ketjussa ja vahtii paksun meikin takaa kehitysvammaista tytärtään. Onko hän osansa valinnut? Entä jättiläismäinen tummaihoinen turvapaikan hakija, rakastunut nuoripari, herttainen virkkausta harrastava Ebba tai alkoholisti Arnfinn?

Kirjan päähenkilö ei ole missään nimessä mukava kaveri, jonka puolelle lukija automaattisesti asettuisi. Hän nipistelee ja tukistelee työssään vanhuksia, vetää lääkkeet ja ruuat alas vessanpöntöstä. Hänen elämänsä tragedia on läheisyyden ja rakkauden puute. Kunpa saisin naisen! huudahdus toistuu piinaavana kirjan sivuilla. Mitä nuo perustarpeiden puuttumiset meissä saavatkaan aikaan.

Vaikken juuri tuntenut Riktoria kohtaan sympatioita, luin kirjan ahmimalla. Jokin siinä koukutti ja tiukasti, vaikka vähän jäi sellainen fiilis, että Fossum kirjoitti tämän välipalaksi, kuten hyvin saman tapaisen teoksensa nimeltä Harriet Krohnin murha.

7 kommenttia:

  1. Fossum osaa tehdä jänniä henkilähahmoja. Harriet Krohnin murha on muuten yksi parhaista.

    Olisi tarkoitus lukea tämäkin...Kunpa nyt löytäisin sen katalogin...

    Oikein kivasti toit esiin Fossumin roolitusta ja annoit aavistaa, mitä on kaiken alla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Leena palautteesta, lämmitti sydäntä!

    Minusta tämä teos ei ollut Fossumin parhaita, olen vähän lääpälläni Sejeriin, mutta ehdottoman laadukas trilleri silti :)

    Tämän on niin nopealukuinen kirja, että ei sinulla tässä kauaa mene. Suosittelen!

    VastaaPoista
  3. Fossumista ei olekaan (kai?) kuulunut aikoihin mitään. Itsekin olen lukenut Konrad Sejer -sarjaa ja tykännyt kovasti, vaikka jos oikein muistan niin Sejerin rooli ei kaikissa kirjoissa ole järin suuri.

    Minäkään en tainnut pahemmin blogata vielä silloin, kun nämä kirjat luin. Pitää yrittää jostain kaivella tieto, missä vaiheessa tätä sarjaa menen. Pakko lukea järjestyksessä!

    Tykkäsin muuten myös Fossumin kirjasta Hullujenhuone.

    VastaaPoista
  4. Hei muuten, haastoin sinut ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen. Blogissani enemmän tietoa. Jos et halua ottaa haastetta vastaan, niin ymmärrän kyllä, joten no worries sen suhteen :)

    VastaaPoista
  5. Elegia, tässä sulle Fossum-tietoa

    Eli nämä on Konrad Sejer-dekkareita, joissa hän toisinaan on pääosassa, välillä vain kirjan sivuilla vilahtaa..

    Evan katse, Like 1997
    Älä katso taaksesi, 1998
    Ken sutta pelkää, 1999
    Piru valoa kantaa, 2000
    Rakas Poona, 2001
    Mustat sekunnit, 2004
    Harriet Krohnin murha, 2006
    Toisenlainen rakkaus, 2008
    Paha tahto, 2009
    Varoitus, 2010

    Ja muut

    Hullujenhuone 1999
    Jonas Eckel, 2002
    Marraskuun neljännen vastainen yö, 2005
    Murtuma, 2007
    Minä näen pimeässä, 2012

    Minä olen lukenut näistä kaikki mutta harmi kyllä aikana, jolloin en vielä blogannut :/ Tuo Hullujenhuone oli ehdottomasti yksi parhaista!

    Haaste vastaanotettu mutta eri kirjalla :)

    VastaaPoista
  6. Oi, kiitos tuosta listasta! Harriet Krohnin on murha on viimeisin lukemani Sejer-sarjan kirja. Lopuet kolme nimeä eivät soita edes kelloja päässä - täytyy hankkia ne!

    Noista muista olen lukenut kolme ekaa eli pari niistäkin lukematta. Täytyy ottaa metsästyslistalle ;)

    Ps. Annoin sinulle uuden kirjan, toivottavasti ei ole ihan kamala :D

    VastaaPoista
  7. Eipä mitään! Hyviä lukuhetkiä Fossumin parissa - kaikki noi on lukemisen arvoisia, ja eivät vie edes kauaa aikaa :)

    No nyt mainitsit kirjan, johon ehdottomasti tulen tutustumaan!

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥