perjantaina, marraskuuta 23, 2012

Kamila Shamsie; Kartanpiirtäjä

 

Kartography 2002, Gummerus Kustannus Oy 2011, 392s.

Pysy siinä. Älä tule yhtään lähemmäs. Älä anna minun tuntea jasmiinin ja mausteiden tuoksua käsissäsi. Tältä etäisyydeltä voin saada itseni uskomaan, että sinä olet vain vanha ystävä.

Karachi. Väkivallan tyyssija. Lian. Muovin. Palavien autojen. Kaupunki vailla nimettyjä katuja. Vailla karttoja. Ruokanaan asfaltti. Hiki, veri. Kerjäläisen tyhjät kädet. Kaiken saastan keskellä auringonlaskuista hehkuvin.

Tässä rujon kauniissa maassa elää kaksi perhettä. On sydänystävät Raheen ja Karim. Pikkuinen, hörökorvainen Karim, joka vajoaa toisinaan omiin maailmoihinsa. Mutta vuosien päästä, ah, niin komea. Omapäinen, näpäkkä Ra, joka lakkaa kyselemästä päästyään liian lähelle tulta. Näiden kahden ystävyydessä on jotain maagista. Jo maatessaan yhdessä samassa pinnasängyssä, he kääntyivät kasvot vastatusten. Siitä lähtien he ovat olleet erottamattomat. Kunnes.

On Zafar sekä Yasmin, Raheenin vanhemmat. Abi ja Maheen, Karimin vanhemmat. Nämä neljä ovat aina vetäneet yhtä köyttä, olleet kuin samaa suurta perhettä. Pinnan alla heitä on yhdistänyt synkkä tapahtuma, joka sai alkunsa sisällissodan runtelemassa Karachissa vuonna 1971. Vuosikymmeniä sitten kylvetyllä siemenellä on yllättävän suuri valta vielä tänä päivänä. Vain se voi erottaa Raheenin ja Karimin.

Kuinka monta muuria yksi kansa voi rakentaa ja pitää pystyssä, Ali mietti. Onko mahdollista kiertää yhden muurin ympäri törmäämättä toiseen? Kuinka monta nuotiota me sytytämme, kuinka paljon ruusupuuta poltamme tuhkaksi, jotta haaveidemme hehku säilyisi? Kuinka monelle tulikärpäselle käännämme selkämme, kun luulemme niitä kipinöiksi?

Teos alkaa Karimin ja Raheenin lapsuudesta, heidän ollessa kolmetoistavuotiaita. Maassa, jossa korruptio rehottaa eikä yksikään asukas ole turvassa silmittömältä väkivallalta, ei varhaisteini-ikä vaikuta kovinkaan erilaiselta kuin täällä kotosuomessa. Samat haaveet, sama uhma. Myös Karim ja Raheen muodostavat ystävänelikon coolin Zian ja suloisen Sonian kanssa. Tulevaisuus on avoin, mieli auki. Uskollisuus ja välittäminen leimaa tätä nelikkoa niin lapsuudessa, kuin myöhemmin, heidän ollessa parikymppisiä ja päätyessä jälleen yhteen. Kuitenkin juuri Raheenin ja Karimin välillä valitsee raudanlujan kiintymyksen side, jota toiset voivat vain hämmästellä.

Minä valitsen jatkuvuuden. Pitäkää muutoksenne.

Kirjan keskivaiheilla ystävyysrinki hajoaa Karimin jouduttua muuttamaan perheensä kanssa Lontooseen, pakoon Pakistanin levottomuuksia. Kamila Shamsie kuvaa riipivästi sortumatta kuitenkaan missään kohdin imelyyksiin, nuorten kaipuuta eron vuosina. Väistämätön jälleennäkeminen tuo riemua mutta myös nostaa vanhat, vielä vuotavat haavat pintaan. Ystävyys lehahtaa rakkaudeksi, joka tuntuu olevan tuhoon tuomittu. Mutta kirja ei kerro vain kahden nuoren välisestä rakkaudesta. Se muistuttaa, miten tärkeä on koti. Kotimaa. Olkoonpa sitten kuinka verinen tahansa. Shamsie kirjoittaa palavasta rakkaudesta Karachia kohtaan. 

Tiedän että ajatus kuulostaa kamalan itsekeskeiseltä, mutta en mahtanut mitään tunteelle, että kaiken tapahtuneen keskellä Karachi oli päättänyt kääntyä iskemään minulle silmää. Iskemään silmää tositarkoituksella: kyllä kaupunki sanoi, minun maillani sikiää hirviöitä, mutta älkää luulko että siinä on kaikki mihin pystyn.

Shamsien tyyli on runollisen pohdiskelevaa, todella syväluotaavaa tekstiä. Toisaalta huumorilla ja puhtaalla ilolla on keskeinen merkitys tarinassa.Vaikka rasismi on rankka aihe, se on vain osa tarinaa. Minulle itselleni tämä oli ennen kaikkea tarina toivosta. Ystävyydestä. Rakkausromaaninakin kirjan voi lukea, kunhan pitää mielessä, että Kartanpiirätäjä on myös paljon muuta. Etäisyyksiä, välimatkoja, sidoksia, tien löytämistä. Jos harrastaisin kirjojen pisteytystä, tämä saisi 5/5!

 Kun me nauramme, siinä naurussa on uhmaa.

Teoksen kansi on todellinen taideteos. Sitä voi äänestää Leena Lumin Vuoden kauneimmat kirjan kannet kannet -arvonnassa. 

15 kommenttia:

  1. Siis ei ollut yhtään vaikea arvata, että tämä oli kirja juuri sinulle!

    Shamsiella on samaa taikaa kynässään kuin Shafakilla, en vain voi vastustaa heitä.

    Kartanpiiirtäjä on ehjä, kaunis kokonaisuus, kun taas Poltetut varjot olisi voinut olla ilmestymisvuonnaan lukuvuoteni ykkönen ellei Shamsie olisi kirjoittanut kuin kolme romaania samaan kirjaan. En ole ikinä lukenut kirjan aloitusta, joka vetäisi vertoja Shamsien Poltetuille varjoille. Suosittelen! Mutta siinä voit levitoida itsesi aivan hyvin yli keskikohdan Afganistan sotakuvausten. Ja palata sitten taas perheen pariin...

    Kartanpiirtäjä nyt vain on niin hyvä, suloinen, taikaa...

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Leena lukuvinkistä! Olisi pitänyt jo aiemmin tajuta, ettei näin kaunis kantinen teos voi olla sisältäkään muuta kuin kultaa.

    Poltetut varjot on pakko jossain vaiheessa lukea. Muistan, että varoittelit sen keskikohdan sotakuvauksista... Mutta kyllä ne kestää, kun kirja on muuten hyvä.

    Minä lähden viemään kuopusta ja Kikiä tuonne kuran keskelle, huh huh...

    VastaaPoista
  3. Kiitos esittelystä, Annika!<333

    Lukematta on vielä minultakin, kaunis kansi, ja yhtä hieno sisällys (varmaan)!:DD

    VastaaPoista
  4. Voi, miten pidit tästä! Kirja on omalla TBR-listallani ja nyt tuntuu, että kirja on pakko lukea.

    VastaaPoista
  5. Aili-mummo ja Katja, suosittelen teosta lämmöllä! Tämä on jotenkin niin aito.

    Ihanaa viikonloppua teille molemmille ♥

    VastaaPoista
  6. Shamsien kirjat ovat olleet mun lemppareitani. Niin kaunis kansi, niin kaunis sisältö (siitäkin huolimatta, että tapahtumat eivät välttämättä ole kauniita).

    VastaaPoista
  7. Ihanaa että pidit tästä! Shamsie on hieno kirjailija ja tämä on upea kirja. Ja kirjan kansikin on ihana :).

    VastaaPoista
  8. Mari A. ja Sanna, olen itsekin iloinen Shamsien löydettyäni. Mahtava kirjailija! :)

    VastaaPoista
  9. Minäkin äänestin tätä kantta Leenan kisassa, hyvä tietää että sisältökin on hyvä. Aivan uusi kirjailija minulle.

    VastaaPoista
  10. Voi että, vein tämän viime viikolla lukemattoamana takaisin kirjastoon kun hamstrattujen kirjojen pino alkoi kaatua päälle... ja nyt tietty harmittaa että palautin tämän! Mutta laitanpa takaisin lukulistalle niin muistan palata tähän sitten kun saan lukurästit kuriin.

    VastaaPoista
  11. Elma Ilona, palaa ihmeessä! Tämä on sen verran koskettava kirja, että voisi kiilata jopa kirjapinon kärkeen ;)

    Itsekin olen nyt taas kerran hukkua kirjamereen. Niin paljon hyviä romaaneja, huokaus.

    VastaaPoista
  12. Huh, täydet pisteet (siis jos pisteitä antaisit)! Tämä ihastuttaa niin kannellaan kuin sisällölläänkin (kuvauksen ja arvioiden perusteella), en ole siis vielä lukenut, mutta luettavien listalla keikkuu tiiviisti :)

    VastaaPoista
  13. Villasukka, se on oikeen, että tämä on listalla! :) Hieno ja puhutteleva teos.

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥