perjantaina, toukokuuta 03, 2013

Inka Nousiainen; Kirkkaat päivä ja ilta





Siltala 2013, 125s.

Elias vihlaisi äkillisesti kuin kipeä hammas kesken minkä tahansa arkisen puuhan, kun hän letitti jonkun auki purkautunutta lettiä tai korjasi kirjoituksia tai kun hän oli oppilaiden kanssa jäällä napakelkkailemassa. Hän mietti: mitä jos kipu ei lakkaa koskaan? Jos aika ei muuta mitään vaan aina on ikävä?

Auringon kiehuttama heinäkuu vuonna 1938 leväyttää Iidalle kutsuvasti helmansa auki. Hän on muuttanut juuri pois kotoa, jättänyt taakseen kolme sisartaan, isän, ja äidin tunkkaisena häilyvän muiston. Ja nyt oma elämä tuoksuu kilpaa hehkeän kesän kanssa, onhan Iida pian aloittamassa työt leppoisalta vaikuttavassa kylässä opettajana. Mutta sitten Iidaa puree kyy. Hän ottaa pyörän alleen ja lähtee hakemaan apua apteekista. Matkan varrella, sadunomaisella sillalla kaikki pysähtyy. Takertuu siihen yhteen ainoaan hetkeen, kun kahden ihmisen silmät tapaavat toisensa, ja se on kuva, taideteos, josta he eivät tule irti pääsemään.

Ja luotiin maailma, rakennettiin pyramidit, keksittiin höyrykone sinä ohikiitävänä hetkenä kun he katsoivat toisiaan. Iida näki kaiken heti, silmien värin, että ripset olivat pitkät, ihossa vähän hiekkaa, tämä olisi nyt menoa.

Toisaalla Iidan sisko Edla, jo vanhaksi ehtinyt nainen avaa silmänsä vuoteessaan - mitä minä täällä enää teen. Kuten usein vanhuuden hiipiessä käy, Edlakin on jäänyt yksinäisyyteen, asuntoonsa surujen vangiksi. Elämän rajaviivat puristuvat seinien sisään, hyvin kapeaksi käyneen elämän. Vaikka onko se koskaan Edlan kohdalla muuta ollutkaan? Eräänä päivänä Edla uskaltautuu ulos ja tapaa nuoren palomiehen, Viljamin. Viljamin, jolla on oma lukunsa kirjassa, Viljamin joka on juuri saanut maailmaa mullistavan viestin... 

Sitä elää hetkiä, saaria joista ei johda siltoja toisiin saariin. Sitä unohtaa, että teot voivat palata eivätkä todellakaan niin kuin kirjekyyhkyt vaan pikemminkin kuin heiluriovet, suoraan päin naamaa.

Pian nämä kaksi huomaavat miten tiiviisti kohtalon köydet voivat sitoa vuosikymmentenkin takaa. Eikä pelkästään huonolla tavalla.



No niin. Tässä on taas tällainen pienisuuri kirja, jota tuskin olisin löytänyt ilman tätä ja tätä blogiarviota. Varsinkin kun Sara meni suosittelemaan Kirkkaat päivä ja ilta -teosta Heidi Köngäs -faneille, en jossitellut romaanin kanssa hetkeäkään. Ja kyllä vain, minäkin löysin näistä kahdesta kirjailijasta paljon samaa. Molemmat tulkkaavat juuri suomalaista sielunmaisemaa kohtitulevalla tavalla. Realistisesti, mutta samalla äärettömän kauniisti. He huomaavat ja näyttävät taian arkisuuden piiloista. Ja itse arkikin on kaunista, kun sitä vain pysähtyy katsomaan.

Jotain pysähtynyttä Inka Nousiaisen tekstissä juuri onkin. Se on kuin taulu, jota voi katsella monista eri näkökulmista. Se mitä tapahtui kerran sillalla, tuli muuttamaan useamman ihmisen elämän. Juuri pienten asioiden suuruus, siinä on sitä jotakin, joka minuun lukijana vetoaa.

Nousiaiselta on ilmestynyt useita pienoisromaaneita, joista olen tainnut aikoinani ainakin Karkkiautomaatin lukea. Nyt kun kirjailija on taas palautettu tietoisuuteeni sieltä jostain, luen varmasti häntä jatkossakin. Suosittelen maalaisromantiikan ystäville tai teille, jotka nautitte kielellisistä taideteoksista!

Eikös kuulostakin lupaavalta

Sitten sade loppui, aivan yhtä yllättäen kuin oli alkanutkin. Pihakoivut tyyntyivät ja musta pilvi  rullautui syrjään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Iidan oli pakko mennä yöpaidassaan hetkeksi portaille, vetää keuhkonsa täyteen sateenjälkeistä raikkautta ja katsella uutta voimaa uhkuvia kukkia jotka oikaisivat jo käpristymään päässeet terälehtensä pöyhkeinä, vimmatusti tuoksuen.



15 kommenttia:

  1. Hanna ja Sara saivat minut kiinnostumaan tästä ja nyt sinä kyllä sait minut jo suorastaan malttamattomaksi! Pakko etsiä tämä käsiini! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, tämä olisi täydellistä seuraa vaikkapa rannalle, hiekkalaatikolle, terassille... Kesäinen ja niin kaunis!

      Poista
  2. Hyviä lainauksia olet valinnut juttusi mausteeksi. Hieno kirja ja innostunut arvio. Minun pitää myös ehdottomasti lukea lisää Nousiaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, kiitos sanoistasi! Oli tosi kiva löytää kirjailija vuosien takaa.

      Poista
  3. Inka Nousiainen on tuttu nimi, ja joskus on tullut mietittyä, lukisinko jotain häneltä, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Muistaakseni luin joskus jostain lehdestä jonkin hänen novellinsa/pätkän kirjasta, ja siitä en ainakaan innostunut yhtään. Mutta hei, ainakin minä tiesin, että tällainen suomalainen kirjailija on olemassa! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, niin paljon kuin Nousiaisesta pidänkin, en usko tämän olevan sun juttu :D Huomaatko, olen lukenut viime aikoina kaikkea mahdollista paitsi jännitystä? Alkaa olla jo vieroitusoireita...

      Poista
  4. Annika, minäkin ihmettelen;) Itselläni on nyt valtava dekkarinälkä ja pakkasin matkaankin toiseksi kirjaksi jännitystä ja nyt just kun olen sulkemassa, sillä aamulla on varhainen nousu, laitan sulle vielä meiliin yhden hotin dekkarisuosituksen.

    Kesä-syyskatalogeissa on kiitettävä trilleritarjonta.

    (Apua, mulla on jo nyt vierotusoireita...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin tietoisesti ottaa vähän breikkiä dekkareihin - ja toisaalta uutuudet onkin nyt kaluttu miltei läpi. Mutta tuo suosituksesi löytyykin hyllystä joten ei muuta kuin sen kimppuun :)

      Oi apua, mullekin tulee vieroitusoireta... Mutta ei muuta kuin ihanaa lomaa!

      Poista
  5. Vaikuttaa kiintoisalta kirjalta ja etenkin tuo viimeinen lainauksesi... Voi että, mieleeni tulvahtaa kesäaamut mökillä, kahvikupponen aamuauringossa laiturilla, vihreys ja linnut, laineiden liplatus. Jotenkin nostalginen ja haikea olo, ikävä Suomeen.

    Ei ehkä ihan heti uskoisi, mutta taidan olla maalaisromantiikan ystävä. Sen takia se Räsäsen Helena-sarjakin varmaan minua kiehtoi. Maalaismaista ajankuvausta Suomen lähihistoriassa - ihanan simppeliä omalla tavallaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä ihan heti olisi sua uskonut maalaisromantiikan ystäväksi - mutta näin sitä taas tutustutaan lisää! <3 Tässä on niin ihanan kesäinen tunnelma ja toisaalta surullinen tarina, että en voi kuin suositella.

      Mutta tiedätkös mitä! Mulle iski nyt joku lukujumi. Aloitin eilen useampaa teosta eikä mikään lähtenyt vetämään. Tähän saumaan kaipaisin todella koukuttavaa dekkaria.

      Poista
  6. Voi että osasit kirjoittaa tästä ihanasti! <3 Ja minä NIIN tiesin että tulet rakastumaan tähän kirjaan, ajattelin sinua jo silloin kun itse olin kirjassa ihan alkumetreillä. :)

    Minäkin haluan lukea ainakin Karkkiautomaatin ja muutakin Nousiaista. Tämä totisesti vakuutti, aivan ihana (!) kirja. Ja olen muuten ihan samaa mieltä kanssasi, siitä miten pienet asiat ja ratkaisut vaikuttavat ihmisen elämään vielä vuosienkin päästä, voisi lukea vaikka kuinka paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, meillä on niin samankaltainen kirjamaku, että ihan hymyilyttä! Kirjoja lukemalla sitä oppii kummasti toista tuntemaan, samoja polkuja kun on koluttu tekstin myötä. Nousiainen oli aika takuuvarma, heti kun luin arviosi tiesin että tämä on minunkin juttuni :) Nyt kun vielä saataisi Pekan arvio kirjasta.

      Huomasin, että olit kommentoinut minulle vaikka kuinka paljon -kiitos! <3 Vastailen ajan kanssa, nyt tuo eräs dekkari huhuilee kutsuvasti...

      Poista
  7. Haluaisin kysyä kirjan lukeneilta, että miten te tulkitsitte lopun?? Itselleni se ei auennut yhtään :(

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥