sunnuntaina, syyskuuta 07, 2014

Haruki Murakami; Värittömän miehen vaellusvuodet

Shikisai o Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi 2013, suom. Raisa Porrasmaa 2014, 330s.


Hänessä itsessään täytyi olla pohjimmiltaan jotakin, joka sai ihmiset pettymään. Väritön Tsukuro Tazaki, hän sanoi ääneen. Loppujen lopuksi minulla ei kai ole mitään annettavaa muille. Ei, ehkäpä minulla ei ole annettavaa edes itselleni.


Haruki Murakamin tuore suomennos, Värittömän miehen vaellusvuodet, kertoo tarinan Tsukuro Tazakista. Hän on hyvin toimeentuleva, vaatimatonta elämää viettävä poikamies, nyt jo 36 vuoden ikään ehtinyt. Ja viimein tämä hyvin hailakan persoonan omaava mies on löytänyt naisen, josta voisi oikeasti kiinnostua. Johon, ensimmäisen kerran elämässään rakastua. Sara on kuitenkin fiksu nainen, ja hän aistii Tsukurosta huokuvan poissaolon, eräänlaisen tunnevamman. Mistä on kyse?

Saran kannustamana Tsukuro ryhtyy ruotimaan nuoruuttaan, jolloin tapahtui jotain traumaattista. Nuori mies kuului viiden henkilön muodostamaan tiiviiseen ystävärinkiin, joka oli heille kaikille kaikki kaikessa. Aivan ilman varoitusta ystävät kuitenkin katkaisivat tylysti välit Tsukuroon. Heittivät hänet ikään kuin yli laidan selviytymään yksin aavalla merellä. Tazaki meni tästä niinkin suureen sokkiin, että halusi pitkään vain kuolla ottamatta selvää, miksi hylkääminen lopulta tapahtui.

Saran mielestä nyt on aika purkaa muurit tämän päivän ja menneen välillä. Selvittää perinpohjin, mitä tapahtui ja miksi ystävät hylkäsivät miehen niin armottomalla tavalla. Niin kivuliaalla, että vielä aikuisiälläkin tapahtuman aiheuttama haava tihkuu verta.

Murakamin uusin on aina kirjaelämässäni The Tapaus. Suurella innolla teokseen tartuin mutta voih, jo alusta asti jokin hiersi. Pahasti. Pääsin kyllä sisälle juoneen, ja kirjailijan älykkään sympaattisesta tyylistä nautin, mutta minusta tarina osoittautui melko pliisuksi. Kirjailija on vähän liiankin uskollinen tyylilleen, rankenteelle, jolla teokset ovat koottu. Jälleen aikuinen päähenkilö alkaa miettiä haperoa nuoruuttaan. Jälleen mukana on eräänlaista kolmiodraamaa. Jälleen läsnä henkii toinen todellisuus, minän jakaantuminen, josta toki on aina kiintoisaa lukea, mutta jossain vaiheessa toisto alkaa tukahduttaa.

Kuitenkaan Värittömän miehen vaelluvuodet ei ole huono teos. Se on itsessään erittäin lohdullinen, ilahduttavakin. Liian suuret odotukset taisivat lukuelämystäni latistaa. 1Q84 tai Kafka rannalla tasoa on turha odottaa, mutta itsessään mukava tarina. Ja käydäänhän kirjassa Suomessakin!

Loppuun minä sitaattihullu poimin aina niin viisaan kirjailijan toteamuksia seuraavista aiheista:

Mustasukkaisuus: Tsukuru oli ymmärtänyt unessaan mustasukkaisuuden olevan maailman epätoivoisin vankila, koska vanki sulkeutui tyrmään itse. Kukaan ei väkisin työntänyt häntä sinne; hän meni sisään omin päin, lukitsi oven sisäpuolelta ja heitti avaimen ulos kaltereiden välistä.

Lahjakkuus: Mitä merkitystä on sellaisella lahjakkuudella kun elämästä ei voi tietää hetkeäkään pidemmälle, ja on pakko luottaa huteraan perustaan, jota ei ole?

Rakkaus: Kahden ihmisen sielut eivät ole yhteydessä toisiinsa vain harmonian kautta, vaan pikemminkin ne ovat syvästi sidotut toisiinsa haavojensa kautta. Hauraus ja kipu yhdistävät niitä.

Suomi: Talvi on pitkä, mutta ehtiipä lukea kirjoja.




6 kommenttia:

  1. (Yritin jo aiemmin kommentoida, toivottavasti ei tule kahta kertaa.)

    Mutta siis uusi Murakami kiinnostaa! Varsinkin Suomi-lisä! =D Kaunis kansi kirjalla. Tosin en vieläkään voi olla varma, onko Murakami mun kirjailija, sillä Lammasseikkailu on ainoa luettu tähän asti, ja se oli aika kehno minusta. Nihkeä alku ei ole saanut minua innostumaan miehen muusta tuotannosta, vaikka sitä mammuttikirjan lukemista olen toki suunnitellut. Mutta on vaan jäänyt ja jäänyt... Kauniita syyskesän päiviä! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Voi ei, mitähän blogger taas takkuaa tuon kommentoimisen osalta :( Onneksi pääsit sinnikkäänä naisena läpi!)

      Irene, itse olen lukenut muut suomennetut Murakamit paitsi juurikin tuo Lammasseikkailu ja se juoksukirja jääneet välistä. Tämä ei ole ihan parasta herra kirjailijalta, mutta hieno romaani suomiosuuksineen kuitenkibn. Lämmöllä suosittelen 1Q84 ja Kafka rannalla -kirjoja. Aivan loistavia!

      Sitä samaa sinulle, muru! Syksy on täällä taas - minulla flunssan muodossa!

      Poista
  2. Minusta tuntuu että olin kirjassa välillä pihalla kuin lumiukko, ehkä täytyisi lukea uudestaan ja ajatella enemmän lukiessa. :D Nimittäin jotkut kohdat jäivät mietityttämään kovastikin, varsinkin se loppu, johon voisi olla jokin selitys, jos ajattelisi enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, mä myös olin paikoin hyvinkin pihalla! Mutta kaikkea ei tarvitse ymmärtää, pääasia, että kirjailijan kyydissä viihtyy <3

      Poista
  3. Annika, tämä oli ensimmäinen Murakamini ja ihan täydellinen.

    <3

    VastaaPoista

♥ Kiitos kommentistasi! ♥