Karin Fossum: Carmen Zita ja kuolema

Carmen Zita og Doden 2013, suom. Tarja Teva ja Johnny Kniga 2014, 216s.

Ehkä poika oli surmattu, Sejer mietti, heitetty lampeen, äiti oli surmannut ei-toivotun lapsensa. Tai isä, tai sitten molemmat yhdessä, erilainen lapsi, kummajainen, ehkä joidenkin silmissä epänormaali. Äkillinen raivo, pahantahtoinen silmänräpäys, halu tuhota.

Blogimokoma on kirmannut vailla lupaani kesälaitumille. Lukutahti on ollut tiivis, kohtalainen tai jopa kuollut. Viime aikoina olen paininut erään varsin mielenkiintoisen tiiliskiven parissa, mutta kuten aina välillä käy, muu elämä tuppaa lukuharrastusta hidastamaan.

Karin Fossumin uusimman luin jo ajat sitten. Tämän norjalaiskirjailijattaren seurassa tulee väkisinkin nostalginen olo. Hullaannuin, rakastuin koko dekkarigenreen juuri Fossumin takia. Sympaattinen komisario Sejer oli ja on yksi fiktiivisistä henkilöistä, joiden elämänkaarta olen seurannut alkumetreiltä toivoakseni loppuun saakka. Ja hiukan huolestuttavalta komisarion terveys tässä vaikuttaakin. Mutta kirja ei tietenkään kerro vain Sejeristä tai hänen hurmaavasta työparistaan Skarresta. Miehet saavat nyt ratkaistavakseen puhuttelevan, ajatuksiaherättävän tapauksen.

Pieni down-poika Tommy löydetään kotipihalla sijaitsevasta lammesta hukkuneena. Löytäjänä toimii äiti, joka yrittää lasta hysteerisessä mielentilassa elvyttää. Poliisit saapuvat paikalle, muiden mukana Skarre, ja äidin, Carmen Zitan käytös herättää heissä kysymysmerkkejä. Siitä alkaa Sejerin ja Skarren surulliset tutkimukset koskien pienen perheen onnettomuutta, joka ei lopulta ole onnettomuus.

Tämän uskallan tässä todeta, koska tieto tehdään lukijalle alusta asti selväksi. Mutta miten todistaa raaka murha, jolla ei ole silminnäkijöitä?

Kuten aina, tälläkin kertaa Fossum on rakentanut piinaavan psykologisen trillerin aiheena lapsen vammaisuus ja siitä selviäminen - tai selviämättömyys. Teos ei ole verinen, joten kerrankin voin suositella kirjaa myös herkille lukijoille. Toisaalta äiti-ihmisille aiheen rankkuus saattaa aiheuttaa painajaisia. Itse kihisin vihasta piittaamatonta henkilöä kohtaan, samalla kun peukutin Sejerin toiminnalle. Erilaisuus, ihmisarvo aiheuttavat kiivasta ja kiinnostavaa dialogia päähenkilöiden välillä.

Lyhyt mutta tiivis jännäripaketti. Ihan must jo sarjaa seuranneille, mutta namia muillekin. Ei mulla nyt muuta. Jatkan pian erään tajunnanräjäyttäjän parissa.


Ei ole elämää ilman vastoinkäymisiä, ei päiviä ilman huolia, ei vuosia ilman tuskaa eikä öitä ilman yksinäisyyttä. Jokaisen ihmisen elämässä riittää sekä kärsimystä, synkkiä ajatuksia että sarastavaa toivoa. Sellaiset tunteet sinkoilevat mielemme syövereissä edestakaisin, hän ajatteli, kaikki elävät myrskyn silmässä päiviensä loppuun asti.

***

Lukuvinkkien arvio kirjasta